Oltiin siellä tuntia aikasemmin ja leikkaus viivästy vielä 45min. Kyll me lopult sitte päästiin sisälle. Ensin poika sai rauhottavia muutamaan otteeseen siinä käytävällä. Jonka jälkeen talutin pojan patjoille. Lähdin sit itte pois siit ja hetken pääst kuulu vaa tumps ja siel se poika sit köllötti.
Pääsin seuraamaan koko leikkauksen. Aluks tietty hiukan jalat tärräs, enkä oikee tienny et menenk vai en. Kuitenkin lopulta keräsin itteni ja menin sitte. Siel se poika makoili pöydän päällä. Eikä meinannu millää nukahtaa kunnolla, koko aja lisättii narkoosia. Ei siinä sitte mitää toimenpide meni hyvin, eikä ollu lainkaan nii kamala ku luulin. Hoitajat ja Houttu(lääkäri) oli ihan huuli pyöreenä ku pojalla oli niin isot vehkeet.
Siinä sitte heräillessä pojalla meni tunti siihen et se sai keräiltyä ittensä. Ja toinen reilu tunti siihen et saatiin lähteä kotiin. Eikä poika ollu siinäkä vaihees hereil kunnol. Takasin tulo meni kuitenkin hyvin. Sen verran sikees unes poika tais olla ettei se tajunnu peruuttaa kopist pois.
Haavoja ei tartte hoitaa mitenkään. Sinne sisälle pistettii sulavat tikit, sellanen sanomalehdestä ja sideharsosta tehty pötkö joka ommeltiin sulavien tikkien päälle. Pötkäle täytyy poistaa sitte ens viikolla. Samaan aikaan ku karsinapakkoki loppuu. Yhtään varsinaista sairaslomapäivää sillä ei oo, joka päivä pitää kävelyttää.
Poikaa ei saa teurastaa. Mikä on hyvä asia, ettei joku idiootti syö sitä.
Ke: Aika surkeena poika edelleen. Ei juur syöny mitää eikä kyl mitää muutakaa. Näki kyll niin selvästi että sitä sattu. Käytiin sitte kuitenkin pakosta kävelemäs kentällä joku tunnin vertta.
To: Poika nyt jo paljon pirteempi. Vitutus käyrä näytti olevan aika korkeella ku joutu olee siel karsinas. Kävelytin sitä 2x20min, ensin aamulla ja päivemmällä vielä toisen kerran. Ja sin se jäi möllöttämää.