IRC-Galleria

Muu ei oo varmaa, ku et ajat on muuttuvii,
siin iäs, millon rupesit dokaa, sun pikkubroidi vetää bumii.
Pää sekasin on ainoo huvi, jos haluut nähä onnellisen lopun,
nii joudut menee elokuvii.

---

Ja mä en arvosta ketään, ketä ei arvosta mua,
ja mä en puolusta ketään, ketä ei puolustas mua.
Asennemuutoksilla kaikki tää paska vast muutetaan,
juttu on nii,et metsä vastaa niinku sinne huudetaan.
Käsikirjotus sun elämän on sun omis käsissä,
tee omat valintas,älä kulje muiden jalanjäljissä.
Kaikki pahimmat ongelmat on sun korvies välissä,
jos asennoidut oikein, niin oot jo puolivälissä.

---

Elämän koulu, oppiminen perustuu erehdyksiin,
jotka johtaa pettymyksiin, väärät jätkät joutuu Hyksiin.
Kunnon frendit erottuu sitä mukaa kun käy tiuku,
ajan myötä tosi ystävät jää, loput karsiutuu.
Aikaa et voi takas kelaa, se ei jää ketään venaa.
Jos voit duunaa jotain tänään, älä tee sitä huomenna,
jokainen meist on ite oman onnensa herra,
ja elä täysil, koska jokainen meist elää vaan kerran!

(c) Fintelligens: Kelaa sitä

Vanhempan vast tajuu, et nuorempan tehny mont mogaa,
mont yhden illan pokaa, mont kertaa ollu liikaa dokaa.
Itteni melkeen pilalle säätäny, ihme et viel oon täs nyt,
ku matkal kaatuvan monen tutun oon nähnyt.
Tulevaisuudessa kokemukset nää voi auttaa,
mut sääli et usein eniten oppii kantapään kautta.
On, parempi sietää, et ois maltettava paremmin mieltä,
silti väärin toimittuu tulee vaik saattas paremmin tietää.
Monta kertaa, tullu kysyneeks iteltäni miks oikeestaan tein näin,
mut kaikist tyrimisist huolimatta pusken elämässä eteenpäin.
Parempi menneisyyden kaa olla rauhas, se muuten voi yöllä herättää,
ja valitettavasti sen edestään löytää minkä sattuu taaksensa jättää.

Elämä on kokemusten ja muistojen summa,
kaikki joskus munaa, ei voi dumaa, niin aikuisiks tullaan.
Kaikil salettiin yhtä mont tarinaa ku mulla,
elämäst selvii vaan näiden kokemusten avulla.

---

Vanhempiensa huolena, treffas holin jo nuorena, uhmas kuolemaa,
pienest asti ollu jengi mua vastaan, mut kuten sanoin niin onneks myös puolella.
Paljon asioit tehny, joit en oo ylpee nyt, mut mist oisin paremmin tiennyt,
oon kai aikuinen nyt, eikä kadut mua vienyt, lähtökuopist enkä enää oo siel nyt.

(c) Fintelligens: Kokemusten summa


Tarviin mun cruun, omaa tilaa ja etäisyyttä,
oman himan ja tuhdisti yksityisyyttä.
Monet sanoo mua kusipääks eikä vissii syyttä,
koitan välttää tuntemattomien läheisyyttä.
Paranoiat ja luottamuksen puute mua rassaa,
en tiiä keneen voin luottaa, tai kuka mut vassaa.
Siks suljen jengii helpommin pois ku päästän sisään,
ja kokemuksii täst paskast saan joka päivä lisää.
Jengi jauhaa shaissee, niin et henki haisee,
suurin syy jokaiseen biiffiin paskamaiseen.
Vieraille ehkä pelle mut mun frendeille lojaali,
ens kerral ku kyräilet, ni paina se kaalii.
Frendei ei jätetä tai petetä, sääntö numero uno,
mut puhun nyt ystävist en tutuist tai kavereist you know?

Haluun mun ympärille vaan ihmisii joihin voi luottaa,
eikä kerta toisensa jälkee tuu pettymyksii tuottaa.
Vaan luottoystävii, keille ei tarvi kertaa,
et meijän jutuist ei puhuta, Capische? Omerta!!
Luotettavan porukan löytämine vaikeint,
siks mul ei oo monta kenelle voi kertoo sen kaiken.
Uskollisuudel ei oo hintaa,
siks hakkaan "luottamus" sydämen kohdalle mun rintaan.
On siistii saada uusi frendei jos vaa pystyy,
liian usein on kuitenki virhe ystävystyy.
Maailma täyn kummallist sakkii, kääntää takkii,
hoitaa sut ongelmii ja sit jättää fakkii.
En anna massin enkä miesten tulla välii,
elän näiden sääntöjen mukaa, kävi miten kävi.
Vaan vaihtokauppaa, mun luottamust ei voi ostaa,
jos crossaat mut kerran, tiet ei tuu crossaa enää koskaa!

Oon nähny dudei jotka hävii yhtä nopeesti ku tulee,
ja oikeit ystävii joiden puolest astuisin tuleen.
Joskus jonku muun kädes voi olla mun henki,
sillo ei ehi kelaa kuka ketjus on heikoin lenkki.
Ja haluun huoletta pystyy laskee sen varaan,
et kukaan mun crewst ei vaihda ystävyyttä tavaraan.
Näit ihmisii on vaan valitettavan harvas
ja joka petos on yhtä valitettavan karvas.

(c) Fintelligens: Luottamus

Taas mä juoksen,
mihin mä olinkaan menossa?
Hengitän, mut oonko siltikään elossa?
Ongelmista en pysty pitään
itteeni erossa, enkä voi
olla pitämättä itteeni pelossa,
pelossa siit et voin kaiken menettää.
Mitä jos nää suunnitelmat
ei oikein menekään?
No sit oon kiipelissä,
tajuut sä,
mul on vaa liikaa kii pelissä.
Ei mikään tääl oo itsestään selvää
ja omia tunteita on helppo
itsessään pelkää.
Jos keksittyy vaan paskaan,
vaikeet löytää mitään hyvää,
jotain mist kiinni pitää.

(c) Kapasiteettiyksikkö: Hengitä