IRC-Galleria

Kyllä on taas iloja ja suruja!
Saatiin surullinen uutinen - maanantaina oli tapahtunut onnettomuus.
Ja kotona kissanpennut kasvaa kovasti. Nyt on koko pesue muuttanut emon johdolla saunaan. =)

Ikää on reilu 2 viikkoa.
Nyt on pennut jo opetellu jotenkuten kävelemään ja istumaan. Kaikilla on silmät auki. Kaipa kohta hampaatkin tekee tuloaan. Vielä ei ole uskallettu pesäpaikasta lähteä liikumaan, mutta ei kai siihenkään pitkä aika ole.
Aivan ihanan söpöjä sydämen valtaajia!
Kahdella on jo näillä näkymin turvallinen koti. Pääsevät samaan paikkaan. =)

Harmi synnytti viime yönä 5 ihanaa pentua!

Voi että sitä meiän Harmia! Nyt tuntuu karkureissun vaikutukset! Pian saadaan pikkukisuja!

Kyllä elämä on ihanaa!

"Jos sua ei ois ollut, niin olisin keksinyt sut. Ois susta samanlainen tullut. Mitään en ois muuttanut. Ohikulkijat luulee minun seinille puhuvan. Tyhjyyteen ne sanovan mun kuulee "sua aina rakastan".
Tahdon susta kiinni pitää, vaikken sua oikeesti enää nää. En tahdo irtikään päästää. Taas ilmestyt vierellein. On pakko itseäin säästää. Sen velkaa sulle jäin.
Olet joka ikinen yön ääni. Kukkamerestä poimin sut. Hyvä ajatus sisällä mun pääni, kun elämä on suuttunut.
Oot valona mun tiellä, silloin kun on vaikeaa. Hullummaksi oisin tullut vielä, jos sua ei ois ollutkaan.
Jos sua ei ois ollut, niin olisin keksiny sut, vuoteeseeni kuvitellut, sulle kadulla puhunut. Hiljaisuutena öissä. Ääriviivoissa pihakoivun. Ilman sua oon kuin vöissä. Ilman sua lakastun. Saanhan susta kiinni pitää vaikken sua oikeesti enää nää!
En tahdo irtikään päästää. Siis ilmesty vierellein.
Ei sinua minusta voi erottaa. Jäät osaksi mieleni maisemaa.
Kiitos kun olit totta hetken. Nyt mun täytyy tästä jatkaa. Vierelläni teet loppuretken, vaikka se ois kuvitelmaa. Olet joka ikinen yön ääni. Osa lempeää valon kajoa. Kesäsateena saavut elämääni, en kuivuuteen hajoa.
Oo valona mun tiellä, silloin kun on vaikeaa. Hullummaksi oisin tullut vielä, jos sua ei ois ollutkaan."

"Minä muistan sinut, kun aurinko paistaa,
kun koitan töitä kalastaa,
kun katson lakanaa valkeaa.
Minä muistan sinut, vaikka koitan unohtaa.
Minä muistan sinut, kun pilvet on hattaraa,
kun joku maailmaa parantaa,
kun pimeys lankeaa.
Minä muistan sinut, vaikka se on vaikeaa.
Minä muistan sinut, kun posket kiihkosta helottaa,
kun kyydissä pelottaa,
kun lattia narahtaa.
Ja minä muistan sinut - kaikki sinusta muistuttaa!
Minä muistan sinut, kun katson kurkien auraa,
kun lapset nauraa,
kun pakkanen paukahtaa.
Minä muistan sinut ja aina aion muistaa.
Minä muistan sinut paremmin kuin ketään koskaan."

"Ei tämä riitä! Ei se tähän jää. Sun seuraavaan elämään aion myös löytää. En siitä suostuisi häviämään. Aion löytää tieni sinun uuteen elämään. Sitä saa, mitä haluaa. Se kuuluu suunnitelmaan tai sattuman kauppaan. Jos et jää, sydäntäni kylmää. Kun on uusi kierros istun taas sinun pöytään. Jos on elämää seuraavaa, miten jatkoilla voisin sinut tunnistaa? Sanoit, sen voisi varmistaa. Laita neilikoita rintaan."

-Vieläkö ulkona sataa samalla lailla?
-Juu ylhäältä alaspäin!

-Ennen vanhaan maailmassa oli asioita, joista ei puhuttu, mummo tuumasi vanhainkodissa.
-Nyt ei muusta puhutakaan kuin niistä asioista!

Ville istui baarijakkaralla ja putosi lattialle.
-Juuri tuosta minä Villessä pidän, Jussi totesi. -Hän tietää tarkalleen, koska pitää lopettaa.

-Minkä takia rapu kulkee takaperin? opettaja kysyi.
-Ettei sille menisi roskia silmiin, vastasi Heikki.

-Mitä Pertti nykyään puuhaa? Hänhän haki sitä valtion virkaa.
-Ei mitään. Hän sai sen viran.

-Sietääkö sinunkin vaimosi vastaansanomisia?
-En todellakaan osaa sanoa!

-Mikä sinun on? Etkö enää rakastakaan minua?
-Rakastan rakastan! Mutta minä vain hiukan huilaan välillä.

Himmee ukkonen paukku koko viime yön! Mä en voi sietää ukkosta! Naura vaan niin...höh =(

Eilen käytiin Korkeesaaressa!
Tänään Ikeaan ostoksille! Kivaa! =D

Kyl tuli käveltyä viikonloppuna! Lauantaiaamuna lähettiin koko perhe patikoimaan ympäri metsiä ja kallioita. Kyllä oli mukavaa. Käveltii rantaan ja sieltä takasin pitkin luontopolkuja. Menihän siinä semmonen pari tuntia.
Sunnuntaina meni joku 2,5 tuntia kun lähettiin taas käppäilemään. Nähtiin metsää ja onnettomat mustikkasadot! Nähtiin myös pahasti palanu moottoripyörä. Mutta kivaa oli. Mentiin tallien ohi ja sieltä seurailtiin rantareittiä hiljaksiin kotiin.
Tuli kyllä hirmu hyvä olo. Ja kova nälkä. Eli kotiin päästyä oli koko porukalla kiire syömään ja sitten olikin päikkäriaika! Voin suositella! Yllättävän paljon siel näkee kun vaan lähtee liikkeelle.