IRC-Galleria

"Naltioon, Naltioon
missä taivas maata lähenee.
Naltioon, Naltioon,
missä jälki tuiskuun hupenee.
Sinne missä hukan ulvonta niin surullisna soi,
sinne vanha pororosvo tokan rajan takaa toi.
Naltioon, Naltioon,
sinne missä karhu katsoo Kaltioon.

Pieriaapa rannaton,
tammikuussa yö on valoton.
Eksyneen paimenen jälki kuusikoissa kiertelee.
Häipyi hämärään jo juu oi ja Korvatunturi,
siellä Lynxin keula korpikuusen tyveen tökkäsi.
Kolsallaan, öisinkin ajaa tokkaa kuosku pitkäpartaisin.

Sompio, Sompio,
maa miesten tummain koti on.
Vieläkin kavakkaa, laitistaapi hurjaa bailakkaa.
Siellä eilispäivän saamelaisten noitarummut soi,
sinne myötätuuli härkätokan kellon äänen toi.
Sompioon, Sompioon,
lokka äijät toiset lähti evakkoon.

Tulppioon, Nuortille,
sinne lumilakeuksille.
Jäässä jo peukalo,
mutta eipä päätä palele.
Siellä sattuu, että ahma yöllä tokkaa lessuttaa,
joku aamuhämärissä teskoo peltibailakkaa.
Vaiti on erämaa, tuisku unhoituksen tuopi tullessaan.

Kurvari, poliisi,
se nukkui Keminhaarassa.
Sinä yönä kerrotaan, kuoli ahma Akanvaarassa.
Eikä esivallan koura häntä saata tavoittaa,
joka tuiskun kiinni saanut on ja sillä ratsastaa.
Olavi, Olavi,
pahaa unta näki riistapoliisi.

Erämaa, erämaa,
siellä paimen on kuin kotonaan.
Vaikeaa asustaa,
siellä oudon on ja kulkea.
Aniharva sinne kulkijoista yksin uskaltaa,
eikä siellä rikkautta saanut rauhan tavoittaa.
Maa hurjien peikkojen,
korpi soittaa kuolinkellot heikkojen.

Naltioon, Naltioon,
missä taivas maata lähenee.
Naltioon, Naltioon,
missä jälki tuiskuun hupenee.
Sinne missä hukan ulvonta niin surullisna soi,
sinne vanha pororosvo tokan rajan takaa toi.
Naltioon, Naltioon,
sinne missä karhu katsoo Kaltioon."