IRC-Galleria

On iltoja, jolloin on tarve selvittää päätään, eikä sängyssä pyöriminen helpota asiaa.

Parasta yökävelyissä on täydellinen yksinäisyys. Helvetti, arkipäivänä puolen yön jälkeen kaduilla ei ole ketään. On jotenkin surrealistista kävellä keskellä autotietä ja lauleskella jotain kappaleenpätkää, fiilis on kuin koko tieosuus olisi tasoitettu henkilökohtaiseksi estradiksi, ja yleisönä on ojanpohjan pajupusikot. Tänä nimenomaisena yönä oli täysikuu, joten valitsin reitiksi katuosuudet joissa kaupunki säästää valaistuksesta. Kun tunnin kävelyn jälkeen yrittää hiipiä kivikon yli ovelle pitämättä liikaa meteliä, tuntuu kuin olisi viettänyt vuoden zen-munkkeilua. Ajatukset selkenevät ja huolet ja velvollisuudet jäävät taka-alalle edes seuraavaan aamuun asti - jolloin kyrpii ettei käyttänyt sitäkin tuntia nukkumiseen.