Siellä näki lumessa vielä meidän jäljet. Se paikka, mistä me oltiin viimeisellä ratsastuslenkillä menty. Ne sulisi kevään mukana pois pyyhkien pois viimeiset todisteet siitä, että sä olit liikkunut täällä joskus.
Mä en jaksais enää ikävöidä, mä en jaksais enää käydä tällästä uudelleen läpi, mä en jaksais enää itkeä, mä en jaksais enää menettää.