IRC-Galleria

mäkin haluun seikkailemaan avaruuteen laivoilla ja korvikeisän jonka nimi on Long John Silver ja Morfin :<

ps pidetää merirosvopileet!

- Elokuvissa käynti on ihan jees jos (kun) seura on (oli) sellasta että kesken leffan voi heitellä esim "awkward", "it came to usss, our preciousss" ja "oliks tää muka kirjassa?"

- jos jalkapohjassa tuntee sellasta pistävää kipua jota luulee ensim esimerkiksi tikuksi, kannattaisi tarkistaa asia varmaan; se kipu voi johtua myös esimerkiksi vesikelloista.

- Jos Arnold'sista ostaa donitsin ja ottaa sen mukaan niin pitää pitää huoli ettei kaikki se täyte jää kiinni niihin papereihin.

- Jos on luonnostaan suora tukka niin se kannattais kyllä pitääkin sellaisena; kaikenlaiset kiharayritykset on hyvin säälittäviä kun niistä tulee sellasia laineita.

- Jos facebookissa kommentoi jonkun toisen kuvia, ei tartte laittaa miljoonaa kommenttia kerralla; yksi tai kaksi riittää, kahdeksan on jo ehdottoman naurettavaa. EIKU YHDEKSÄN---- yksitoista. PERJANTAI.

- Pitää olla epäselvä, määrittelemätön hahmo että selviää kauhuleffasta hengissä.

- Nään unia edelleen englanniksi (Joku sanoi musta että "Snap that bitch's head off" :( )

- Musiikki on ihanaa

- Oon muodostanu ihmisistä itselleni ongelmia.

- Aa joo, ja vaikka ihmiset vaikuttais kylmiltä online ni ne ei välttämättä oo sitä IRL.

- Mua alkaa ärsyttää toi kolmastoista kuvakommentti facebookissa minkä just sain. . .

We are terrible for each other, and, yes,
we are a disaster.


But tell me your heart doesn't race for a hurricane
or a burning building.


I'd rather die terrified

than live forever.

Mulla on tietokoneen kaukosäädin (kyllä, mun tietokoneessa on kaukosäädin :) ), pussillinen nallekarkkeja ja kaikki Frendien tuotankokaudet. Arvaatteko mitä teen tänään?

Tekstailkaa mulle! *____*

Oon huomannu että tännetulon jälkeen mulla menee päivät aina lagatesssa, turhautuessa ja nukkuessa. Oon jotenkin liian kaukana kaikesta että saisin itteäni innostumaan ja tekemään jotain, kaikki on niin kaukana ettei jaksa alottaa yhtikäs mitään. Kun mulla on tylsää (mikä on usein), mä löydän itseni tuijottelemasta seiniä ja ajattelemasta ihmisiä kuten Emily ja Leslie ja Ashlyn, ja ihmisiä kuten Zack ja Jared ja Luke, ja sitten mä rupean ajattelemaan ihmisiä jotka on Suomessa ja jotka on niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana, ja joilla on aina jotain, tai sitten mä rupean ajattelemaan ihan ketä tahansa.

Mutta jotta tästä ei tulisi ihan turhaa angstientryä jota kukaan ei jaksa lukea, mä oon viimeaikoina tykästynyt esimerkiksi oliiviöljyyn salaatissa, soijaan riisissä, mansikka- ja kirsikkaesansseihin, vitalinea-jugurtteihin, viinirypäleisiin ja suklaariisikakkuihin. Mitenkäs nää liittyy nyt yhtäkkiä ruokaan. No jaa.

Sen lisäksi mua turhauttaa mun huoneen siivous, mutta mä en jaksa siivota, kun ei täällä käy koskaan ketään perheenjäsenten lisäksi, niin mä en oikein näe siinä mitään itua tällähetkellä. Ei tää oikeastaan ole tällähetkellä kovin paha, mutta tarpeeksi sekalainen ja puolivalmis että se jotenkin vaan pistää silmään, toisin kuin joku täyssotku. Täyssotkussa sentään voi aloittaa jostain - tätä vaan ei oo ikinä päätetty, jäänyt vaan sellaiseen melkein valmis - tilaan josta ei jaksa liikkua yhtään mihinkään.

Musta meinaa tulla taas eskapisti, enkä mä oikeastaan jaksaisi semmoista kun elämä on oikeasti paljon kivempaa kun sitä elää eikä vaan makaa sängyllä ja unelmoi. Unelmointi on vaan niin paljon helpompaa.

Mä oon ehtiny muodostaa paristakin asiasta itselleni jo ihan kamalan suuren ongelman, mutta mä oonkin aina tykännyt vähän velloa mun ongelmissa.

Puran tunteita nykyään muunmuassa jääkaappirunoudella ja keskenäisillä kiistelyillä. Mulla on ensimmäinen rusketusraja en tiedä kuinka moneen vuoteen, ja söin arnolds'in kinuskidonitsin.
Metrossa joku intialainen mies kysyi multa, olenko mä ostanut käsikoruni Suomesta ja sanoi että tykkää niistä kovasti, ne näytti kuulemma samanlaisilta mitä naiset Intiassa pitää. Se oli liikuttava, ja hyppäsi pois Hakaniemen kohdalla. Oon ihan satavarma että metro hyppäsi kaisaniemen aseman yli.

Mulla on sellainen olo, että mä en tiedä mitään, en yhtään mitään, muuta kuin että oon kaivannut tiettyjen ihmisten naurua ja juttuja, vaikka mulla olikin vähän ulkopuolinen olo, kun ne suunnitteli kaikkea mitä ne muiden kanssa tekee. Moschinon Hippy Fizz on kyllä edelleenkin kivan sitrusmainen, vaikka aivastan aina sen jälkeen kun laitan sitä.
Yksi HerStylerin myyjistä, se söpöin ja eniten homonnäköinen, tunnisti mut, vaikka en ole puhunut sille enkä myöskään nähnyt sitä yli vuoteen. Musta se oli kivaa.

Ai niin, ja kuulin maailman kauheimman cover-version Snow Patrolin Runista.

Meidän talossa on liikaa tavaraa ja liikaa astioita. Mun pitäisi pakata, mutta enhän mä ole tietenkään pakannut.

Oon huomenna 13:10 Kampissa, mulla ei oo hajuakaan siitä mitä mä sen jälkeen teen, mutta ehkä tällä päättömällä ajelehtimisella ja ajautumisella ja hetkessä elämisellä menee vielä toinen lauantai, ja sitten voi alkaa ahdistua suunnitelmista.

"Epätäydellisyydet on kivoja", sanoi Reetta ja lakkasi inhoamasta hampaitaan.

" You have a family request.

Emily Katherin (Grain Valley High)

Emily listed you as her sister. Would you like to confirm?"

Suomi on jännä. Oon ollut täällä kolme päivää nyt, ja huomasin tänään etten osaa enää hymyillä kun kävelen kadulla; sen sijaan mulla on sellainen äkäinen "älkää tulko mun tielle" - ilme, minkä tarkoituksena on pitää tuntemattomat ja pelottavat ihmiset kaukana ja saada omaa rauhaa. Miksi mä tarvitsen sellaista? Mistä mä oon saanut sellaisen käsityksen että heti kun tuun takaisin ja kävelen pari metriä niin mun pitää pistää päälle sellainen maski, ettei kukaan tuntematon erehdyksissäkään luule että mä haluan niitä yhtään lähemmäksi? Siitä että Suomessa on pelottavia tuntemattomia.

Matkakeskus petti mun luottamuksen ja lopetti kymmenen bussit kesäksi, eikä mulla sitten ollutkaan bussia kotiin - piti soittaa äitille ja pyytää sitä hakemaan mut. Sen jälkeen jouduin hetkelliseen paniikkiin kun puhelimeen ei vastattu ja mua itketti, ennen kun rupesin ajattelemaan että MÄ OLEN OLLUT TÄÄLLÄ MILJOONA KERTAA AIEMMIN JA VIELÄ NUOREMPANA, kyllä mä selviän, ja lähdin numeropalvelun ja tonin avustamana kohti Redrumia, missä ehdin käydä kääntymässä noin sekunnin ajan ennenkuin äiti soitti että pitää suunnata toiseen paikkaan että se saa haettua mut.
Tällaisina aikoina mua inhottaa asua sellaisessa paikassa kuin Tuusula, kun yhteydet on KAUKOLIIKENTEEN bussit, rahat hyvästi, ja kesällä nekin yhteydet aivan surkeat. Höh. Siinä kun kiihdyttelin kovaa vauhtia ohi tuntemattomien pelottavien ihmisten ohi mulla oli kasvoilla se sama äkäinen älä tuu mun tielle ääliö - ilme, ja vaikka mä hymyilen kuitenkin kavereiden seurassa edelleen toivottavasti helposti, niin mua vähän ärsyttää nyt toi seuraava lause.

Suomalaiset varasti mun hymyn kolmessa päivässä, ja mä mielelläni haluaisin sen takaisin.

Oon kotona.

Outookivaatyhmää. Missasin yhden yön, elän torstaissa.