IRC-Galleria

Minuuden syvimpiin perusolettamuksiin kuuluu ns. akuratiivinen farsistinen amplitudivaihe. Suomeksi sanottuna vaihe tarkoittaa yksinkertaisesti sisäisten olettamusten valheellista peittämistä epäkorrektilla tavalla. Tämä taas johtaa väkisinkin siihen, että minuudesta ja sen olettamuksista voidaan keskustella monella eri tavalla. Siitä, miten hyvyys ja sen eri osa-alueet vaikuttavat monopolisen hierarkian yläpuolella syvimpään olemukseen ja minuuteen, miten alakuloisen ihmisen saa nauramaan eli hyperpopienssistä - ja approksivaiheesta. Se on viimeisin ja vähäisin osa-alue. Tällaisia tapauksia tunnetaan Suomessa vain n. 14 576kpl.

Mutta se mihin ihminen perustaa olettamuksensa perustuu erilaisiin olettamuksiin. Ensin täytyy selvittää, miten minuus ja itsetunto vaikuttavat ulkoiseen ulosantiin. Sen perusteella voimme tehdä pidempiä analyysejä toimivista kaavoista jne. Tästä seuraava askel on nauttia paljon erilaisia sokereita. Niiden avulla voimme tehdä laajempia kokemuksia, jotka johtavat uusiin olettamuksiin. Sitten onkin loppuanalyysin aika, josta näemme erittäin hyvin kyseisen induktiivin vaikutuksen muihin osa-alueisiin. Joku voisi sanoa, että tuo on täysin epäolennaista, mutta minä en sano. Annan sinun sanoa.

Joka tapauksessa hyvän ihmisen perusluonteeseen kuuluu paskamaisuudestakin tuttuja lainalaisuuksia, kuten kusipäisyys. Hyvän ihmisen täytyy olla jotenkin kusipää. Näistäkin on olemassa satoja olettamuksia, mutta käymme vain pari tärkeintä läpi. Mutta kun puhutaan olettamuksista, niin on hyvä olettaa myös, että olettamukset eivät aina oleta mitään tai pidä edes paikkaansa. Oletetaan tällä kertaa niin.

Hyvyys löytyy sisimmästä, syvimmästä minuuden akseleista kuten ala -ja ylävektoreista. Siellä merenrannalla sitä vasta tuntee olevansa eläin.

Suomessa pyritään ratkaisemaan ongelmat avoimesti juttelemalla. Yleensä kiukku ja muut negatiiviset tunteet peitetään syvimpään minuuteen, eikä asioista osata puhua. Ei varsinkaan niiden oikeilla nimillä. Joskus ruokimme kissoja, joskus kaloja. Maailma on aina samanlainen, joskus tosin erilainen.

Ongelmat ratkaevat joskus, mutta yleensä ne vaan pahenevat ja kiukku yltyy. Aina ei jaksais hymyillä, vaikka joskus jaksaakin. Kerran kun kävin kaupassa, ni yksi maitotölkki putosi hyllyltä ihan itsestään - se vasta ihmeellistä olikin. Siitä lähtien olen uskonut siihen, että joidenkin maitopurkkien sisällä asuu lehmiä. Mutta tämä ei ole varsinainen ratkaisu ongelmiin, ongelmat juontuvat paljon syvämmältä sisimmästä. Niistä tulee puhua toisille, ihan avoimesta ja rehellisesti. Toisaalta valehtelu on hyväksyttävää, mikäli siihen on hyvä syy. Ja yleensä valehtelulle on syy ja vieläpä varsin pätevä.

Mutta kun ongelmasta on päästy erille, niin alkaa niin sanottu absordibaattinen tai eduaktiivinen rannikkovaihe. Purot solisee ja linnut laulaa. Tuska yltyy ja musa pauhaa. Sen jälkeen on helpompi nukkua kun on tehnyt fyysistä työtä, niinku esimerkiksi kivien viskominen veteen. Joskus vesi loiskuu kivasti, joskus epäkivasti.

Mutta pohjimmiltaan ihmisestä tulee tuon prosessin jälkeen itsenäinen valtaa kaipaava eläimeksikin verrattavissa oleva moralistinen epäolento. Kaikki on kiinni siitä, miten ongelma ratkaistaan, ei siitä miten lopputulokseen päädytään. Kyllähän lehmätkin syövät normaalia ruohoa vaikka ruoho saattaisikin olla vihreämpää aidan toisella puolella.

TJ 0.