IRC-Galleria

mieheni soitti linnasta,kun olin jättäny sille soittopyynnön erään toisen asian takia.
me ollaan eroamassa,mut nyt tämä mun mies pyyskin harkitsemaan eroa,mitä en kyllä aio tehdä.haluan eron,koska se ihminen on yksi niistä miehistä,jotka on mua satuttaneet ihan kunnolla.jopa niin pahasti,että naimisissa kerettiin olla melkein vuos,kun tämä mun mies mun poissaollessa löys uuden naisen.mä odotin sitä 6kk sen edelliseltä tuomiolta ja se ei voinu odottaa mua 5 viikkoa minkä olin poissa.
oli sekoillu kamapäissään ja menny pettämään mua jonkun pirihuoran kanssa.ite vielä ensin halus eroa ja nyt ois tahtomassa mua takas,mut sitä virhettä en enää tee,että vedän eropapereita pois.
parempi vaan että erotaan.se mies on muutenkin kaivanu itelleen kuoppaa jo pidemmän aikaa ja on vain ajan kysymys,milloin joku sen sinne kuoppaan pistää..

aion olla sinkku tai siis vielähän mä olen naimisissa virallisesti,mut harkinta-aikaa on tonne kesäkuuhun ja aion heti kun mahdollista,ni vahvistaa mun halun eroon.

ajatella,että 24 vuotiaana kokenu jo avioliiton,toisen naisen ja avioeron,jee!!!hyberkiwaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

en aio vilkaistakkaan miehiä pitkään aikaan,vaikka kieltämättä kuolaan yhtä laulajaa,joka on vielä samasta kaupungista..superseksikäs pitkätukka,ihana miehinen murina ja se musa,mitä ne soittaa,ah!!tuplabasarit ja kitarariffit yhdistettynä synkkään mustaan metalliin...se vaan on musaa,joka kolahtaa muhun,kuten cradle of filth ja dani,se laulaja...

mä olen tämmöinen synkistelijä,musamaultani,vaikka muuten oon itse päivänpaiste heheeeeee.

nuorempana sitä vasta synkkää olikin.oli vaatteet on mun aatteet-tyylillä,eli mustaa paitaa ja hametta,niittivöitä -ja koruja ja pentagrammeja,ristejä alaspäin ja riimua ympärillä monta metriä.meikki oli kaiken a ja o,mustat silmät ja huulet ja valkoinen iho.vampirismiä ja saatananpalvontaa..
onhan ne edelleen osa mun elämää,mut oon huomannu,että enää ei oo sitä tarvetta tuoda sitä esiin niin voimakkaasti ulkonäöllä,vaan se on muuntautunut lähinnä ajatusmaailman sisälle.toki käytän vielä mustia vaatteita,risti alaspäin kaulassa ja mossaamaan heti kun kuuluu tuplabasarijytinää..............tuskaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa,mutta meikkiä en juurikaan käytä ja muutenkin saatan olla liiankin sosiaalisen oloinen aina välillä hih..

tulipahan taas eepos.tätä se teettää,kun ei oo päässy aikaisin päivällä/aamulla tietokoneelle.asiaa olis vaikka kuinka ja onneks tämä paikka on vielä ainakin tunnin auki...

tuli muuten tänään pestyä kotona ikkunat.se on mainitsemisen arvoinen seikka siksi,että olen viimeksi pessyt ikkunat asunnostani,kun muutin sinne ja siitäkin on jo kuusi vuotta,eli voitte vain uskoa,että monta kertaa piti pesuvesi vaihtaa.en olis uskonu,että ne nyt niin paskaset olis ollu,mut kyllä vaan ja vieläpä sisäpuolelta...entäs kun pesen ulkopuolet???luulen,että tarvitsen painepesurin vähintään siihen hommaan....
tänään vielä imurointi ja lattioiden pesu ja onneksi illalla on sauna.eilen olin jo tässä päivässä ja olin jo menossa saunaan kun tajusin,että olin väärässä päivässä.tänään ei parane sitä missata,olo on aika likainen kun on siivonnu ja siivoan lisää,kunhan kotiudun täältä netin ihmeellisestä maailmasta..
vampirellah:KUITTAA

olen kriisissä itseni kanssa,tämän elämän,maailman,jopa eri ihmisten kanssa...eniten olen sekaisin siitä,että tiedän sen olevan hyvä asia,että painoa on tullut tässä pari kiloa,mutta haluan ne pois ja vielä siitäkin sen jälkeen laihtua ja silti en pysty lopettamaan suklaan yms syömistä.mihin mun itsekuri on hävinny??eiks mulla pitäny olla anoreksia??ei kait se voi noin vaan hävitä mun elämästä??en ainakaan haluais sitä.
samaan aikaan olen jotenkin iloinen siitä,mitä vaakassa on,mutta silti haluaisin laihtua.olen niin jotenkin kriisissä,kun en tiedä,miten päin olisin.

oon tottunu siihen,että mulla on kaikki asiat riidattomasti hallinnassa ja siks tämänhetkinen tilanteeni luokin ahdistusta,koska mulla ei oo tällä hetkellä sitä mun kahletta,joka sanelis aamun , päivän, illan...olen kuin laiva tuuliajolla ja se vituttaa.
mikään ei oo niin inhottavaa,kuin olla tällaisessa tilanteessa..tämä mun ajatusmaailma on tällä hetkellä niin sekava,että tuskin tiedän itekkään,mitä mä haluan oikeasti ja miten/milloin.eli tämä kirjoitus on vain osoitus siitä,että olen eksyksissä itseni kanssa ja pahasti..

onneks sentään ulkona on hyvä keli,eikä rahaa oo tällä hetkellä,että ostaisin mitään herkkuja.jospa se sais mun tilanteen tasaantumaan tässä pikkuhiljaa,toivon todellakin,että rakas anani näkisi tilaisuuden tulleen ja olisin taas iloinen ja varma itsestäni ja voisin nauttia nälästä ja siitä energiasta,mitä hallinnan tunne ruokaan mulle tuo..

melkoinen pyryharakkakeli tuolla ulkona ja mun rämpiminen tuolla lumikinosten keskellä varmaan muistuttaa vieläpä jonkin sortin harakan hyppelyä.voe elämä,että on meinaan lumipyry tuolla ulkona ja siitä huolimatta vaelsin yli 2 km päästäkseni tälle koneelle kirjoittamaan sitä sun tätä...

pääsiäinen on onneks ohi,mut oon lihonnu varmaan pari kiloa sen seurauksena,tullu syötyä ihan mielettömästi,voe elämä!!
saas nähdä,milloin saan itteeni niskasta kiinni ja saan laihdutuksen alulle,rupeaa meinaan ahdistamaan jo pikkuhiljaa ihan kunnolla tämä lihominen ja se että en oo saanu itteeni niskasta kiinni...
pää lyö tyhjää.turha jaaritella enempää.
vampirellah kuittaa

tämä on aihe,josta haluan kirjoittaa ihan oman kirjoituksen,koska se on nyt ollut eilen ja tänään erittäin ajankohtainen aihe minulle.
eilen ystäväni soitti minulle itkuisena ja kertoi tilanteesta,jota en ollut uskoa.en tässä sen tarkemmin ala kertoa yksityiskohtia asiasta,koska se ei ole olennaista,vaan se,että miten ystävyys tähän sitten liittyy.
juttelin tämän ystäväni kanssa puhelimessa ja lähdin käymään hänen luonaan heti sairaalasta päästyäni.juttelimme häntä järkyttäneestä tilanteesta ja kävimme läpi myös muita mahdollisuuksia,joita olisi voinut sattua.
juttelimme paljon myös siitä,miten asiat voisivat olla todella paljon huonomminkin ottaen huomioon tilanteen luonne.
loppujen lopuksi me päädyimme itkemään yhdessä,kun myös minä kerroin hänelle asioita,joita olin pitänyt sisälläni.mm pohdintaa tämänhetkisestä elämäntilanteestani ja kuinka rankaksi koen elämäni tällä hetkellä.
itkin,hän itki ja kerroin hänelle,kuinka tärkeä ystävä hän minulle on,koska hän ei ole koskaan minua tuominnut vaan on harvinaisen luonteen omaava ystävä.juuri sellainen,jota parempaa on vaikea löytää.tahdoin hänen tietävän sen ja osaksi on hänen ansiotaan,että olen jaksanut elää tähänkin asti,ottaen huomioon kaiken sen huonon,mitä olen elämässäni ja ihmissuhteissani kokenut.hän on ollut minulle tuki ja turva niin monessa erilaisissa tilanteissa ja pyrin itse olemaan hänelle auttava käsi,jos vain siihen pystyn.
tällä hetkellä olen yhtä lailla odottavalla kannalla,koska me molemmat odotamme tietoa ihmisestä,josta olemme tavallamme huolissamme.

ystävyyttä ei koskaan pidä pitää itsestään selvyytenä.olen itse joskus sen kuitenkin tehnyt,mutta tässä ajan mittaan olen huomannut,kuinka tärkeä osa ystävillä voi olla elämässä niin hyvissä kuin huonoissakin tilanteissa,koska he ovat niitä ihmisiä,joiden kanssa jaetaan niin ilot kuin surutkin ja joiden kanssa on hyvä olla.

ilman ystäviä,olisin itse aika lailla yksin itseni kanssa ja asiat,joihin kaipaan tukea heikoilla hetkilläni tulevat ystäviltäni,varsinkin yhdeltä,joka on tässä muutaman vuoden sisällä muodostunut minulle erittäin tärkeäksi ihmissuhteeksi,koska hän on minulle kuin sisko.eräänlainen sielunsisko hän onkin,mutta se,että pystymme luottamaan toisiimme täysin ja puhumaan niistä kipeistäkin asioista ja auttamaan toisiamme on saanut jo piirteitä sisarellisesta yhteisyydestä.
missä olisimmekaan ilman ystäviä??
minä ainakaan en olisi enää elossa.sen olen monesti joutunut toteamaan.niin suuri asema on ystävällä minun elämässäni.

eilen oli sitten se hetki,jolloin lääkäri naputteli ja koputteli vatsaa ja kuunteli sydntä ja keuhkoja ja tietysti myös mut punnittiin.veriarvot oli ok,joku ravitsemustilan arvo oli alhainen.sen pitäisi olla 2,ku mulla se oli 1.4...
sanoin lääkärille suoraan,että meidän näkemykset mun tilanteesta eroaa täysin ja että en halua nostaa painoa,enkä myöskään näe syytä jatkaa käyntejä siellä ja yllätyksekseni lääkäri oli kanssani samaa mieltä mikä oli yllättävää,vaikka tiedän kyllä,että koska olen täysi-ikäinen,eikä painoni ole liian alakantissa,ni ei ne voi mua tahdonvastaisesti yrittää parantaa.lääkäri kehoitti vaan proteiinia lisäämään ruokavalioon ja syömään vitamiineja ja ottamaan sitten yhteyttä,jos tilanteeni muuttuu siten,että itse haluan parantua tms.

myös ravitsemusterapeutti sai kuulla minun rehellisen kartoituksen siitä,että en halua painaa edes 40kg:ta ja että pidän ylärajana tällä hetkellä sitä 38,tietäen,että se on vähän,mutta että en ole motivoitunut paranemaan tästä tilanteesta.rehellisesti mainitsin myös tavoitteeni laskea painoa vielä 3 kiloa siihen 35 asti ja silti sain ns. vapautuksen käydä kontrolleissa enää jatkossa.

nyt vain pitäisi lisätä proteiinin saantia ja tofu/soija olisi hyvä.myös kalaa ja kasviksia tulisi syödä,eli tonnikalaleipiä kurkkuviipaleiden kera siis ja tofujäätelöä silloin tällöin.kuulostaa ihan kohtuulliselta,ottaen huomioon,että en liho niitä tuotteita syömällä,koska sisällytän ne normaaliin ruokavaliooni vain lisätäytteiksi..

taas olis viikko alussa ja kiireinen mutta rentouttava viikonloppu takana..
lauantaina näin hyvää ystävääni kuun-varjoa ja tuli lähettyä tyttöporukalla kantaolkkariin,eli tutummin meille paikkakuntalaisille ottoon,tosin valmistautumiseen kuului tenavatähdet ja kaija koo heheee..itse lähdin ihan pari kahvikuppia juomaan ja katsomaan lauantai-illan meininkiä vaikka kotiuduinkin sitten suhteellisen aikaisin,eli jo puoli yhdeksän aikoihin olin kotona..
sunnuntaina tapasin rakasta veljeäni iltapäivästä ja kotiuduin siinä seitsemän aikoihin taasen..

tänä aamuna heräsin vasta herätyskellon soittoon siinä kahdeksalta,join litran teetä ja täällä ollaan taas yliopiston konetta rassaamassa hih ku muualla ei oo vielä paikat auki,mihin pääsis nettiin..

tämän päivän suunnitelmina on lähteä keskustaa kohti siinä puolilta päivin ja muuta en osaakkaan vielä sanoa tästä päivästä,kuin että jännittää jo etukäteen,kun huomenna on se hemmetin sisätautilääkäri ja ravitsemusterapeutti+punnitus,voe elämä!!!

no toivottavasti saan vakuuteltua ne ihmiset siellä siten,että ei tarttis enää jatkossa siellä ravata..pieni suunnitelmani kun on laskea vähän painoa ja turha painon kyylääminen muitten ihmisten taholta tekee tilanteesta tukalan..onneksi se aika on vasta iltapäivällä,eli kun syön kunnolla ja juon teetä ni paino on varmasti reilusti yli 38 kg:n ja sit vaan puhetta peliin.sen taidonhan tässä onkin oppinu joskin jo ajat sitten ja ihan muitten syitten takia,mutta toivottavasti ne tosiaan jättää mut rauhaan painoni suhteen kaikin puolin.ei tarttis jatkossa stressata siitä ja vois syödä sitä mitä haluaa ja liikkua,miten haluaa..tähän mennessä kun olen pitänyt huolta siitä,että ei paino laske alle 38..

mutta ei kai tässä muuta kuin että räntäsateista maanantaita viettämään ja katsotaan,mitä päivä tuo tullessaan...

tänään tuli rahat ja aamulla kun kävin kaupassa,ni mukaan tarttui banaaneja!!jee!!makeutusaine unohtui,ku en ollu tehny mitään listaa kauppaa varten(ois pitäny)sen jälkeen käväisin apteekissa ja ostin elämäni ensimmäisen pullon ummetuksen hoitoon käytettävää levolac-lääkettä.se ajaa mielestäni laksatiivin aseman,kunhan sitä ottaa vain tarpeeksi ,ellei se siis itsessään jo ole laksatiivi.minä kun en niistä tiedä,kun en ole aikaisemmin mokomia kokeillut edes..painoa niillä saa putoamaan,kun kaikki tulee ulos vessassa,tosin tiedän kyllä,että se on vain väliaikaista painon vähenemistä,mutta toimiipahan suoli ainakin,kun olen huomannu,et paino saattaa heittää jopa kilolla riippuen siitä,milloin on viimeks käyny paskalla.

en tiedä,oliko se mun hankinta kovinkaan järkevä,mut eipähän oo enää ummetusta,ku sitä nauttii...kaikkee tää mun sairas mieli keksiikin,ei voi muuta sanoa.

noni,eipä kastu varpaat enää,kun kaivoin vanhat luotettavat kumisaappaat esille.mitkään nokian merkkisaappaat tai design-saappaat ne ei ole,mutta ne tekevät juuri sitä,mitä niiltä odotetaan,eli suojaavat kiitettävästi jalkojani kastumista vastaan.nyt voi tepastella vaikka lätäkössä,ilman,että kastuu,ellei liukkauden vuoksi satu kaatumaan itse lätäkköön,kuten mulle tänään kävi kun olin matkalla tänne netin äärelle keskustaan..tosin siinäkin ihme ja kumma,vältyin kastumiselta kokonaan,kun otin kädellä vastaan.näky varmaan muistutti hyvinkin pitkälti limboesitystä,sillä olin siinä selkä kaarella,käsi lätäkön keskellä,mutta enpäs kastunut kuin hansikkaan verran ja sekin on nyt kuivumassa ja saakin kuivua,sillä olen sisätiloissa sellaiset neljä tuntia hihhiiiii...

mieli on ylhäällä,vaikka keli voisi olla masentavaa,edes jotain hyvää siis jossain asiassa(ja vielä diagnosoivat mulla määrittämättömän masennustilan!!ja paskat).tuntuu siltä,kuin keväisin yleensä tuntuu,eli loskakeli ja plussa-asteita...övain auringonpaiste kruunaisi tämän efektin..
outoa ajatella kevään tuloa,kun eihän tässä ole edes tuntunut kunnon talvesta olleen tietoakaan ja epäilen vahvasti,että sellaista paukkupakkaskeliä enää näin maaliskuussa tulisi edes..

olen kaiken kaikkiaan tyytyväinen omaan olotilaani tällä hetkellä,ottaen huomioon sen huomisen verikoesession,mutta en anna sen pilata tätä hyvänolontunnetta,sillä olen syönyt suht monipuolisesti ja painokin on ok.tälläkin hetkellä juon teetä ja syön banaania,eli olen ottanut hedelmät peliin uutena ruoka-aineena.banaani täyttää hyvin ja siitä saa vitamiineja ja lisäksi olen jollain lailla tullut riippuvaiseksi banaaneista siinä määrin,että ainakin yksi on syötävä joka päivä.

riippuvuus,mutta hyvä sellainen,kuten vaniljateeriippuvuuteni myös.en tiedä mitään niin hyvää teetä kuin vaniljatee,jota mulla sit meneekin ihan useampi kuppi päivässä.sekin on hyvä,että ei ainakaan kuivumista tapahdu elimistössä,sillä juon runsaasti teetä päivittäin ja se on vatsaystävällisempää,kuin kahvi,mutta riittää herättämään minut aamuisin ja pitää minut vireänä koko päivän(tosin kyllä juonkin teetä pitkin päivää).

joku oli kritisoinut tuota mun oletuskuvan hymyä!!mun mielestä se on selvä hymy!!muistan sen kuvan ottotilanteen ja jos tuo ei ole hymy,niin mikä sitten,sillä tuo on minun hymyni ja vieläpä kaunis sellainen,sillä yleensä kuvat,joissa hymyilen,muistuttavat lähinnä jotain irvistystä,mutta itse olen ylpeä tuon oletuskuvan hymystä.se kertoo,että minun on hyvä olla.minulla on hyvä päivä enkä stressaa edes kameran edessä!!!(mikä muuten on äärimmäisen vaikeaa,jos on niin sanottu pakkotilanne)..mutta eiköhän tässä ole tämän päivän tilitykset tästä päivästä.
huomenna sitten kerron tarkemmin niistä eri verikokeista ja mitä se mu8n sydämeni kertoo muuta kuin mitä tunteisiin liitetään,eli kirjaimellisesti sydämen kirjoitusta annan huomenna,kun se käyrä muodostaa omat terävähuippuiset kuvionsa,joita joku asiaan perehtynyt pääsee analysoimaan,kuten tapahtuu myös kun se verikoe analysoidaan..

yllätyin kun tulin koneelle ja varsinkin näille omille sivuille!mulle oli viikonlopun aikana tullu 17 kommenttia!!!uskomaton määrä,eri ihmisten kirjoittamia asioita.koskaan ennen ei oo noin paljoa tullu tekstiä kerralla luettavaks,mut ei se haittaa,ihan hyvä vaan,että on ihmisiä,joihin olla yhteydessä tän irc-gallerian kautta..

parin päivän päästä olis ne verikokeet ja se EKG...mua jännittää jo nyt,koska pelkään,että joku veriarvo on päin persettä ja joudun sairaalaan,vaikka omapa ois kyllä syykin,kukas on kieltäny syömästä sen verran,että ei tulis mitään puutostiloja,kuin minä itte.

pelottaa vaan joutua sairaalaan,koska en halua syödä siellä normaalisti ja kun se tulee esille yhdessä mun anoreksian kanssa,ni se on kohta letku mahassa ja toinen perseessä,ei opikein houkuttele!!

paino on onneks kolmen kilon päässä sairaalaanjoutumisuhasta,eli ainakaan sen vuoksi ei tartte hätäillä,mikä on ihan hyvä..
mutta eipä nämä asiat ainakaan tällä lailla etukäteen murehtimalla mikskään parane.
katotaan sit keskiviikkona asiaa uudemman kerran ja varsinkin 18 päivä,jolloin tapaan lääkärin ja saan ne verikokeiden tulokset ja sit ravitsemusterapeutti on kans sillon samana päivänä,eli sillon vasta loppujen lopuksi tiedän paremmin tilanteeni..ei auta kuin odotella ja toivoa,että elimistö ei oo pettäny mua ainakaan vielä,ku oon ihan liian painavakin joutuakseni jonnekkin keijujen osastolle letkuihin.se jos mikä saattais vaan pahentaa mun tilaa,koska siellä olis paljon mua laihempia ja alkaisin kilpailla.tiedän sen jo etukäteen,että siinä kävis just niin..

mutta nyt eletään tätä päivää.tänään on asteet plussan puolella,tarkoittaa siis sitä,että kadut lainehtii loskasta,enkä varmasti ole ainoa,jolla on märät sukat.
loskasta huolimatta olen tänään kerenny hoitaa asioita kaupungilla ja nyt odottelen,että sukat kuivuu sen verran,että päästään taas liikenteeseen,tällä kertaa kotiin päin,jossa sitten märät sukat saa kyytiä.

oon itekkin miettiny asiaa,joita monet täällä on miettiny,varsinkin ne,jotka on anoreksia-ajoistaan kuvia laittaneet,et mikä tarve niillä on koko ajan laittaa uusia kuvia siitä,minkä näkösiä ne milläkin hetkellä on.mietin tuota samaa,mutta päädyin siihen,että yhtään kuvaa en aio poistaa ja syy on se,että jos joskus paranen sen verran,että painan sen vaaditun alapainon ylärajan verran,ni totta hemmetissä mä haluan nähdä,että minkä näköinen olin,kun olin sairas ja että jos se kannustais mua parempaan suuntaan ja tälläkin hetkellä noiden kuvien lisääminen on oma tärkeä prosessinsa,koska voin vertailla itseäni eri painoisena ja jospa joskus vaikka kuvien avulla havahtuisin itse haluamaan parantumistani,sillä kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa ja sen vuoksi tahdon ne säilyttää.

huomenna olisi kaverin hiusten laittoa,jee!!pääsen mielipuuhaani ja ammattiani vastaavaa työtä tekemään.tarkoitus olisi ensin värjätä hiukset ja sitten liittää niihin jollain erikoistekniikalla valmiita kuiturastoja kokonaiset 18 kappaletta.en ole tosin vielä päässyt tutustumaan rastojen kiinnitysmekanismiin,mutta olen kiitollinen vilkkaan mielikuvitukseni runsaudesta,sillä odotan sormet oikein syyhyten,että pääsen laittamaan ne rastat,se kun vaatii sorminäppäryyttä ja tiedän jo etukäteen,että tulen itsekkin hurahtamaan varmaan jollain lailla omien hiusteni suhteen,jotka ovat sen verran ohuet latvoista,että joku pikkulettilisäys voisi tuoda taas uuden freesimmän ilmeen ja antaa näköistuuheutta näihin omiin hiuksiin,kun ajattelin,että tänä iltana väkerrän itselleni vaikka villalankaa käyttäen tuuhentavia pikkulettejä.jo muutama tarkkaan aseteltu letti(pitkä sellainen)antaa vaikutelman pidemmistä hiuksista jos ei tuuheutta niinkään lisää.

tällä hetkellä olen taas täällä yliopiston koneella.mahtava keksintö,että muutkin,kuin opiston omat oppilaat pääsevät hyödyntämään akateemista kirjastoa ja uutuuttaan hohkavia tietokoneita ultranopeilla yhteyksillään.kyllä mun kelpaa!!