IRC-Galleria

vampirellah

vampirellah

Ei ole mitään lopullista totuutta siitä,kuka minä olen,minä voin muuttua joka hetki!

onnelinen ihanuus!Maanantai 16.08.2010 23:24

olen niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin onnellinen,koska pitkän ajan jälkeen olen saanut yhteyden pikkusiskooni,jota en ole saanu tavata,mut mepä pidetäänki salaa yhteyttä ja mä olen todella iloinen,että Herra on nähnyt minut ja vaikuttanut elämääni niin monella hyvällä asialla,etten voi kylliksi kiittää ja ylistää!!

voi Jeesus Kristus,olet suuri ja ihmeellinen!sinä olet tie,totuus ja elämä.Sinä olet rakkaus ja vanhurskaus!

Puolustaja ja paras asianajaja :)
Halleluja!
Sinun nimessäsi ylistän ja kiitän!

viime yönä pahuuden valta tuli ja minä heräsin kauhuun ja olin jo muodostamassa lausetta : saatana auta, mutta sitten minä sain hädin tuskin kuulumaan että jeesus kristus auta,auta jeesus! ja minä huusin sen ja sain kokea,kuinka ihmeellinen on hänen nimensä,sillä kaikki se pahuuden ja kauhun tunne katosi ja olin hetkessä levollinen.
kello oli silloin 23.45, eli varttia vaille 12 yöllä.
Olen kokenut kaikenlaista,mutta tämä viime öinen oli jotain niin ihmeellistä,että vieläkin muistelen sitä hetkeä ja niitä tuntemuksia!!

sydämeni iloitsee herrassa ja todistan tämän kaikille jotka tämän lukevat,että olen antanut elämäni Jeesukselle ja olen saanut kokea sen jälkeen uudestisyntymisen ihmeen ja elämäni on saanut paljon uutta sisältöä!

Muistakaa,että olen entinen saatananpalvoja ja olen ennen kieltänyt ja kironnut Jumalan,sekä tehnyt asioita,joita tein saatanan nimessä.

siksi mun sielusta vielä yritetään taistella mutta jos usko on vahva,niin minä sanon teille,että kukaan,joka tietää mitä on olla Jumalan lapsi,ei ihmettele näitä kokemuksia,mitä itse olen kokenut..

parantumisen kauheusSunnuntai 18.07.2010 14:04

muut paranee ja tykkää olla normaaleja,mä en.
monta vuotta on menny mut silti en halua tulla normaaliksi.
haluan olla edelleen laiha ja kun mulla ei siitä mitään sen isompia ongelmia ole tullu ni kait mä sit olen loppuikäni anorektinen tapaus..

en tiedä,mikä siinä normaalipainossa on niin hirveää,mut kun on tottunu olemaan suht pienissä lukemissa niin pitkään niin sitä kai pelkää että.. mitä?

siinäpä se.miksi olla painavampi?
syön ihan hyvin.
ei ole nälkä
ei ole kylmä
ei koske
mulla on pitkät suht hyvät hiukset
olen hoikka,mut alipainoinen joidenkin mielestä(myös itseni)mutta silti en ole masentunu

silti tuntuu että pidän hampaat irvessä kiinni pikkutytön ruumiista,vaikka ikää tulee ja olen jo aikuinen.

milloin tulee se päivä,jolloin kaikki koko todellisuus pläsähtää mun eteen ja masennun tms?

toisaalta,niin kauan kuin kukaan ei ole huolissaan(kuten ei ole)koska olen ollut niin pitkään alipainoinen,ettei kukaan usko,että mulla enää olisi ongelmaa painon suhteen vaan et olisin luonnostaan laiha..
ehkä olenkin,ehkä mun elimistö on tottunu jo tähän tilaan niin hyvin etten pidä itseäni anorektisena,koska en ole masentunu,koska mulla on menkat,koska en vahtaa syömisiäni,koska elämäni ei pyöri häiriön ympärillä.

olen normaali hoikka aikuinen nainen,joka vahtaa vain vaakaa,kuten kuka tahansa,joka ei halua painon nousevan,mutta jonka ei tarvitse nähdä liikaa vaivaa,ettei pysyisi hoikkana..

tällaista tänään ;)

Viisaus ei ole valmiita totuuksiaLauantai 12.06.2010 19:33

EI ole olemassa valmiita totuuksia.En ole löytänyt sitä kultaista keskitietä.Roikun kahden maailman välissä ja haparoin sokeasti löytääkseni jotain,mistä pitää kiinni.Juuri kun uskon löytäneeni vastauksia niin unohdan mihin halusinkaan ratkaisuja.

Matkani on kesken ja ainoastaan tiedän suunnan.Tosin olen saanut huomata,että se matka on mutkia täynnä ja välillä on peruutettava ja aloitettava jostain kohtaa matkanteko uudestaan.

Olen tyytynyt vähään,mutta vaatinut liian paljon.Vaatinut itseltäni mutta en muilta.Tiedostan,että asian pitäisi olla juuri toisinpäin.
Silti,kaikesta huolimatta,olen iloinen ja täynnä voimaa kulkea vaikka vastatuuleen,sillä sitähän minä olen tehnyt koko elämäni ajan.
Olen päässyt jaloilleni.Pää pilvissä ja jalat irti maasta,mutta olen oppinut ottamaan vastaan sen,mikä minulle on annettu ja ennenkaikkea olen oppinut olemaan armollinen ja antamaan anteeksi.
En tahdo pitkää ja täydellistä elämää.Tahdon vain päivän kerrallaan nauttia siitä,mitä olen edellisenä päivänä saanut tehtyä ollakseni ylpeä siitä hetkestä,jolloin aloitan uuden aamun.

rakkaudestaSunnuntai 30.05.2010 21:13

rakkasu<3

Tyttö + Poika = <3
♂ + ♀ = Tyttö + Poika = <3
Tyttö + Poika = <3
♂ + ♀ = ♥
Meille on annettu
• 2 kättä jolla pidämme kiinni
• 2 jalkaa joilla kävelemme
• 2 silmää joilla näemme
• 2 korvaa joilla kuulemme
mutta miksi vain 1 sydän?
♥ koska toinen annettiin ihmiselle joka meidän täytyy löytää
kopioi tämä päiväkirjaasi, niin tämän kuun aikana löydät sen jolle toinen sydän kuuluu
Meille on annettu
• 2 kättä jolla pidämme kiinni
• 2 jalkaa joilla kävelemme
• 2 silmää joilla näemme
• 2 korvaa joilla kuulemme
mutta miksi vain 1 sydän?
♥ koska toinen annettiin ihmiselle joka meidän täytyy löytää
kopioi tämä päiväkirjaasi, niin tämän kuun aikana löydät sen jolle toinen sydän kuuluu
Meille on annettu
• 2 kättä jolla pidämme kiinni
• 2 jalkaa joilla kävelemme
• 2 silmää joilla näemme
• 2 korvaa joilla kuulemme
mutta miksi vain 1 sydän?
♥ koska toinen annettiin ihmiselle joka meidän täytyy löytää
kopioi tämä päiväkirjaasi, niin tämän kuun aikana löydät sen jolle toinen sydän kuuluu

painoton runo anorektiseen ajatteluun.Keskiviikko 24.03.2010 19:14

AAMU

Aamu kevyt,hento,tyhjä.
Kunpa aina olisi aamu,
kunpa aamu olisi aina.

Päivä aamun ja illan välissä.
Kunpa se olisi yhtä kevyt,
kuin aamu.
Yhtä hento ja ohut,
alku päivälle,
illalle,yölle.

Ilta raskas painava,täysi.
Täynnä tyhjää,
tyhjää täynnä.
Kunpa aina olisi aamu,
kunpa aamu olisi aina.

Yö illan ja aamun välissä,
täynnä tyhjää,
tyhjää täynnä.
Liikaa ja siksi liian vähän.
Kunpa aina olisi aamu,
kunpa aamu olisi aina.

iloinen hymni anoreksialle!!!Lauantai 13.02.2010 08:47

talvet tulevat,kesät menevät.kaikki muu on uutta,mutta minä olen yhä sairas
kidutan kehoani,koska kaikki muut voivat hyväksyä itsensä sellaisina kuin ovat,mutta minussa on vain puutteita JA NE ON KORJATTAVA,että olisin edes osaksi yhtä arvokas kuin muut..
olen se hiljainen,joka on enää vain taustalla, joka ei koskaan sano mitään. jota kukaan ei tunne,jonka viereen kukaan ei istu ja kaikki vain siksi,että MINÄ OLEN MINÄ!!
mun on paha olla..tähän on tultu ja mä kun en vittu vie halua,että kaikki kaunis m un elämästä näin katosi!!

rakkauden mittarin analysointiMaanantai 25.01.2010 14:08

YOU.
Poika ajaa lujaa moottoripyörällä 180 km/h
Tyttö:Hidasta,mua pelottaa
Poika:Enkä,tää on hauskaa
Tyttö:Eikä ole.Oo kiltti,tää on liian pelottavaa
Poika:Sano mulle sitten,että sä rakastat mua
Tyttö:Hyvä on,mä rakastan sua.Jarruta!
Poika:Ja nyt halaa mua OIKEIN kovaa
*tyttö halaa poikaa*
Poika:Voitko ottaa pois mun kypärän ja laittaa sen sun päähäs?Mä kyllästyin siihen...

Sanomalehdessä seuraavana päivänä:
"Moottoripyörä törmäsi rakennusta vasten jarrujen vian seurauksena.Samalla hetkellä kyydissä oli kaksi henkilöä ja vain yksi jäi eloon."
Totta puhuen,matkan puoli välissä,poika huomasi jarrujen olevan rikki,mutta ei halunnut tytön tietävän asiasta.Sen sijaan hän pyysi tyttöä sanomaan että tämä rakastaa häntä ja halaamaan tätä viimeistä kertaa.Lisäksi hän käski tytön laittavan kypärän päähän,jotta tyttö jäisi eloon vaikka tämä merkitsi pojalle kuolemaa.
"Jos sinäkin rakastat jotakuta yhtä paljon - kopioi tämä teksti päiväkirjaasi

jos itse olisin tilanteessa,en todellakaan jatkaisi enää ainakaan ajamista kuolettavalla nopeudella (180km/h),
kun huomaan jarrujen puuttumisen,koska en halua kenenkään vahingoittuvan.

asianajajana sanoisin kirjoituksessa kyseessä olevan "kaksoismurhan",joka eroaa tavallisesta kaksoismurhasta siten,ettei uhri tiedä kuolevansa,
murhaaja tietää jarruviasta ajaessaan 180km/h.Kyse on mielestäni harkitusta teosta,jossa tarkoituksena oli aiheuttaa mahdollisimman paljon vammoja toiselle.

1. epäily:uhri ja kaksoismurhan suunnittelija ovat parisuhteessa,

2 epäilty on mustasukkainen uhrista
3 päättänyt jatkaa ajamista kuolettavalla nopeudella 180km/h
4,vaikka on tietoinen jarrujen epäkunnosta.
5. tietoinen tuottavansa suuret vammat,jos uhri jää eloon.
6. varmistaa,että itse kuolee,jotta saisi teolleen alibin.
7. kaunis kirjoitus,joka kätkee totuuden pahoin vammautuneen mustasukkaisen teon uhrin,joka saa tietää jarruviasta totuuden sairaalassa poliisien rikostutkinnan tuloksena,jonka tuloksena uhrille selviää,miten suuret vammat epäilty oli valmis tuottamaan kätkeäkseen todelliset motiivinsa ajon aikana.

kuolema on luova tapa taiteeseenLauantai 16.01.2010 22:50

kuolema tekee minusta taiteilijan.
veripuna runojen lyyrisyys huutaa tuskaani kuuluvaksi.
lauseiden kirjoitus kuvailevuutta sanojen kautta kirjaileepi.
yksikään sana ei ole yksin mitään.
jokaisen sanan tarkoitus on kertoa kuolemasta.
kertoa kalmasta tuskaisesta, ajasta pimeydessä lohduttoman.

kuvaisi hiipivän kuoleman läsnäolosta
kuvat kauniit sekasorrosta, tuskasta, pelosta, kauhusta usein painajaisisina unten näytetään.
ilman kuoleman suudelmaa, olisin vain morsian, tyhmä, tietämätön ja sinisilmäisenä seuraisin rakasta valheen viittaa.puolisoni, elämänkumppanini, vainko näin liian myöhään heräsinkö pelastamaan itseäni loputtomuudesta, jota kanssasi kulkien painuu pääni jotteivat veriset kyyneleeni likaisi valheita valkeita..
ilman tuskaa, en tuntisi autuutta.
mieleni mustuudesta nousevat ne näyt, läsnään toivo pieni piilotettu,loistamassa läpi hulluuden kerrostumien,loistava usko onnettomimmankin saa kuolevaisen olemaan oma taiteilija oman tuskan tuloksena kirjeen kuvat, sanoissa väreissä tumman taivaan. kuolema tekee minusta taiteilijan ja tuskien taival on auennut varomattomien juostessa kohti kohtalon ivaa

työharjoittelua..Torstai 26.11.2009 16:01

mä olen päässy näyttämään kynteni ahkerana ja omatoimisena työntekijänä,vaikka epäilijöitä on riittänyt aina koulutuspäälliköstä lähtien. nytpähän näytän sillekkin,mistä ne miehet pissiii..

[Ei aihetta]Lauantai 21.03.2009 19:05

paino vaan nousee enkä enää tiedä mitä teen.toisaalta olen ahdistunu,mut toisaalta iloinen kun ei palella koko ajan.
painan nyt 10kg enemmän kuin ollessani laihimmillani ja täytyy sanoa,että en vieläkään tiedä,miten suhtautua.alitajuisesti pyrin laihduttamaan itseäni,mutta silti syön ja olen yllättävän tyyni,vaikka vaaka kiljuukin niin isoja lukuja.
olenkohan mä parantumassa??
toivottavasti en!
en halua olla "normaali"