IRC-Galleria

Tulin just Kemistä takasin kotiin ja on mukavaa ko ei tarvi tapella koneesta kenenkää kaa ^____^

Miks musta tulee aina ilosempi ja energisempi kaiken ikävän satuttua? Vai johtuuks se vaa siitä et tulin kotiin? Vai siitä et sain välini sovittuu yhen tyypin kaa ja saan vihdoin hengittää jonku kaa vapaasti?
Who knows, who cares?
En mä ainakaan!

Huomasin et mullon oikeestaan ikävä tuizia XD Olis iha kivaa vaa hengailla taas sen kaa aamusta iltaan. Ois ääniki kivasti tällä kertaa.
Sit huomasin kans, et mun itsesuojelukyky on todella suuri. Mietin eilen todellakin asiat läpi. Tajusin, etten ees halua seurustella. En saanu siitä mitään sen enempää ko ystävyydestäkää. Tai son hyvä tapa lähentyä ja tavallaan voisin tehdä sen kaikkien kavereideni kaa ihan lähempää tuttavuutta tehdäkseni, mut se ei olis sitä enempää ilman fyysistä kontaktia, jota yllättäen en myöskään kaivannu johtuneeko se sitten siitä, että pelkäsin tai et olin vaan ahistunu, koska en tiiä mitään minkään valtakunnan seurusteluista ja olin vaa iha sekasin höykkyytettävä kaiken aikaa XD
Miten vaan tulin surulliseks jätetyksi tultuani siitä, että soli niinku oisin hävinny. Yritin parhaani, enkä 'voittanukkaa' (mitä liene sitten tarkottaa seurustelusta puhuttaessa). Lisäks ko soli just se ko selitin miten paljo sattuis jos erottais ja erottii just sen takii, nice x' )

Noh, sitten ko älyän menettäneeni koko ihmisen varmaan tuun harmitteleen enemmänki mut nyt musta tuntuu vaan siltä et kaikki oli onnellisella tavalla tässä ja voisin tätä musiikkii kuunnellen kuolla keskelle kukkaniittyä.

<3

juliette~ kono koi kokoro wo

Minä olen tyttö, joka potkaistiin pois kotoaan, koska tunnustin äidilleni olevani lesbo.
Minä olen prostituoitu, joka työskentelee kaduilla, koska kukaan ei ota töihin transseksuaalista naista.
Minä olen sisar, joka puolustaa homoveljeään piinallisten, kyynelten täyttämien öiden läpi.
Me olemme vanhemmat, jotka hautasivat tyttärensä kauan ennen hänen aikaansa.
Minä olen mies, joka kuoli yksin sairaalassa, koska kumppaniani, jonka kanssa olin ollut kaksikymmentäseitsemän vuotta, ei päästetty huoneeseen.
Minä olen ottolapsi, joka herää painajaisiin, joissa minut viedään pois kahden isäni luota, jotka ovat ainoa rakastava perhe, joka minulla on ikinä ollut. Toivon, että he voisivat adoptoida minut.
Minä olen yksi onnekkaista, luulisin. Selvisin hyökkäyksestä, joka jätti minut koomaan kolmeksi viikoksi ja vain vuoden päästä pystyn luultavasti kävelemään taas.
Minä en ole yksi onnekkaista. Tapoin itseni vain viikkoja ennen lukiosta valmistumista. Taakka oli yksinkertaisesti liian raskas kantaa.
Me olemme pari, jotka saivat kiinteistönvälittäjän kannoilleen, kun hän sai selville, että halusimme vuokrata yksimakuuhuoneisen asunnon kahdelle miehelle.
Minä olen henkilö, joka ei ikinä tiedä kumpaa vessaa minun pitäisi käyttää, jos haluan välttää henkilökunnan kutsumisen paikalle.
Minä olen äiti, joka ei saa edes tavata synnyttämiäni, hoitamiani ja kasvattamiani lapsia. Tuomioistuin sanoo, että olen epäsopiva äidiksi, koska asun nykyään toisen naisen kanssa.
Minä olen kotiväkivallasta selviytynyt, jonka tukijärjestelmä yhtäkkiä viileni ja etääntyi saatuaan selville pahoinpitelevän kumppanini olevan myös nainen.
Minä olen kotiväkivallasta selviytynyt, jolla ei ole tukijärjestelmää, jonka puoleen kääntyä, koska olen miespuolinen.
Minä olen isä, joka ei ole koskaan halannut poikaansa, koska minut kasvatettiin pelkäämään kiintymyksen osoittamista toisia miehiä kohtaan.
Minä olen kotitalousopettaja, joka halusi aina opettaa liikuntaa, kunnes kuuli vain lesbojen tekevän sitä.
Minä olen mies, joka kuoli lääkärien lakattua hoitamasta minua heti, kun he saivat selville minun olevan transseksuaali.
Minä olen henkilö, joka tuntee syyllisyyttä, koska uskoisin voivani olla paljon parempi ihminen, jos minun ei aina tarvitsisi välittää yhteiskunnan minua kohtaan osoittamasta vihasta.
Minä olen mies, joka lakkasi käymästä kirkossa, ei koska en usko, vaan koska sen ovet suljettiin minun kaltaisiltani.
Minä olen henkilö, jonka täytyy piilotella sitä, mitä tämä maailma tarvitsee eniten: rakkautta.


Ole kiltti ja kopioi tämä edelleen omaan blogiisi, jos olet sitä mieltä, että homofobia on väärin!

oh, SHINee vaan paranee ko lauluista ymmärtääki jotain... <3

eikö se ookki sulonen..? <3

tää on niin kaunis...

Tosiaan. Tuizi oli meillä kolme yötä. Lähti torstaina.

Eilen näin Chirein.

Huomenna nään Söfin.

Ylihuomenna on lanuaika.

Katanki kaa pitäis käydä joku päivä kapella.

Normaalisti mulla ei oo ikinä mitää tekemistä, mutta tänä kesänä... Tuntuu et olisin vaa koko ajan juossu paikasta toiseen. Ihmisten tapaaminen on tosiaan stressaavaa puuhaa. Ko en voi olla kenenkää kaa normaali oma itteni. Paitsi Söfin. Lupas esitelmöidä jotai SuGin touhuja ko nähään. Suostu ehkällä kattoon mun kaa SHINee maratonin. Hello Babyn ja Yunhanamin jaksot putkeen siis.
SHINee on vaa jotenki persoonallinen yhtye. Kaikilla on omat luonteensa ja ominaispiirteensä ja ne sopii yhteen.

niin...

Noh, jatkan tätä haastattelun kattomista.

Mite nii ei oo normii märsätä vaa yhtäkkiä ko kuuntelee jotai?
Vidollin Cloud vaan on kaunis :' <