Narsistinen persoonallisuushäiriö on oireyhtymä, johon kuuluvat muun muassa seuraavat
piirteet: itsekeskeisyys, manipuloivuus, hallitsevaisuus ja tunteettomuus.
Tunnetasolla tällainen ihminen on pinnallinen, impulsiivinen, kateellinen, toisia omiin tarpeisiinsa käyttävä, ihailua vaativa, itsestään ja ominaisuuksistaan suuria kuvitteleva, vastuuton, ei koe syyllisyyden tuntoa ja lisäksi hänellä on empatian puute. Hän ei ota riittävästi huomioon muita ihmisiä tai heidän tarpeitaan ja oikeuksiaan, vaan käyttäytyy ylimielisesti ja röyhkeästi. Hänellä ei ole kykyä tai halua myötäeläytyä toisen tilanteisiin tai tunteisiin. Narsismin avulla hän suojautuu pienuutta, avuttomuutta, keinottomuutta, kateutta ja riippuvuutta vastaan.
Yleensä he tulevat hoitoon aivan jonkun muun syyn johdosta. He yleensä ennemmin tai myöhemmin ajautuvat konfliktiin ihmisten kanssa, koska he loukkaavat muita, eivät osaa lukea tunteita tai tunnelmia oikein eivätkä kykene empaattiseen myötäelämiseen. Heille tulee helposti vihamiehiä. Siitä heille tulee pettymyksiä, mikä aiheuttaa masennusta. He saattavat tulla hoitoon masennuksen ja ahdistuksen vuoksi ja sanovat terapeutille, että muut ihmiset ovat niin pahoja ja vainoavat heitä, mutta taustalta paljastuukin, että he ovat se ongelma eivätkä muut.
Suurin osa heistä on vapaalla jalalla: he eivät ole rikollisia, vaan voivat olla hyvännäköisiä, sosiaaliset säännöt tuntevia, älykkäitä, hurmaavia ja hyviä puhumaan. He eivät tee laittomuuksia, mutta heidän ympärillään kärsitään. He manipuloivat, toimivat häikäilemättömästi, syyllistävät muita ja usein liike-elämässä persoonallisuushäiriöisistä piirteistä on vielä hyötyä. Heitä löytyy joka ammattikunnasta, ja erityisesti heitä houkuttaa vallankäyttö. Usein karismaattiset uskonnollisten liikkeiden johtajat ovat persoonallisuushäiriöisiä.
Narsistisen persoonallisuushäiriön on tutkimusten mukaan todettu olevan enemmän kehityksellinen kuin synnynnäinen häiriö. Narsistille on yleensä jäänyt traumoista johtuvia persoonallisuuden vajeita jo vauvana. Tutkimusten mukaan narsistisesti persoonallisuushäiriöisen kasvuperheestä on puuttunut muun muassa positiivinen malli ihmissuhteille, kyky suojella lasta, kyvyttömyys antaa lapselle rajoja, kyky tarjota myönteistä huomioon ottamisen mallia lapselle, kyky antaa lapselle positiivisia ongelmanratkaisukeinoja ja positiivista asennetta ongelmiin hyväksymällä ne väistämättömäksi ja hyväksyttäväksi osaksi elämää sekä kyky tarjota järjestäytynyttä vakaata turvallista ilmapiiriä kodissa. Kodin normiksi on muodostunut kaaos ja konflikti. Näissä perheissä vallitsee korkea ennalta arvaamattomuuden ilmapiiri.
Tilastollisesti naisia on tämän ilmiön piirissä vähemmän eli miespuolisia psykopaatteja on enemmän, mutta ei se ole mikään harvinaisuus naistenkaan kohdalla. Persoonallisuushäiriöisen henkilön tavoitteena on saada rahaa, arvostusta, valtaa tai vapauksia. Rakkauden nimissä he hakevat toisista ihmisistä lämpöä, seksuaalista tyydytystä, turvaa, ruokaa ja rahaa. Heidän tehtäväänsä helpottaa se, että niin moni uskoo järkkymättä ihmisen hyvyyteen".
Dramaattiset ja huomionhakuisuus-tyyppiseen käyttäytymiseen turvautuvat vaikuttavatkin hyvin dramaattisilta, emotionaalisilta ja epävakailta.
persoonallisuushäiriöistä, joita ovat narsistinen, epäsosiaalinen, huomionhakuinen ja epävakaa persoonallisuus.
Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä on kirjoitettu viime aikoina runsaasti. Myös suomalaiset asiantuntijat ovat käsitelleet kirjoissaan narsismia. Kirjassa Narsismi, vamma ja voimavara (2006), psykologi Jorma Myllärniemi toteaa, että narsistiset persoonallisuushäiriöt ovat lisääntyneet. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan on tärkeää erottaa terve narsismi tuhoavasta narsismista. Myllärniemen mukaan on olemassa hyvää ja tasapainoista narsismia, mutta sitä ei saa syntymälahjana, vaan se on ominaisuus, joka kehittyy ihmisen kehittyessä ja kasvaessa.
Amerikkalainen psykoterapeutti Sandy Hotchkiss sanoo kirjassaan Miksi aina Sinä (2005), että terve narsismi on kykyä tuntea kaikenlaisia tunteita sekä taitoa eläytyä toisen ihmisen tunne-elämään. Terve narsismi perustuu todelliseen itsetuntoon. Se on viisautta erottaa todellisuus kuvitelmista ja pystyä samaan aikaan unelmoimaan sekä pyrkimään määrätietoisesti omiin tavoitteisiinsa ja nauttimaan niiden saavuttamisesta ilman lamaannuttavaa epävarmuutta.
Terveellä itsetunnolla varustettu ihminen ottaa vastuun omista tekemisistään ja mahdollisuudestaan saada tuhoa ja pahaa aikaan ja pyrkii säätelemään sitä. Ihminen kykenee välittämään, rakastamaan ja huolehtimaan sekä tarvittaessa korjaamaan ja hyvittämään virheensä sekä pyytämään anteeksi. Kun ihminen tunnistaa omia tuhoavia, itsekkäitä ja rasittavia taipumuksiaan, hän alkaa tunnistaa myös muiden tuhoisia taipumuksia eikä ajaudu muiden ihmisten itsekkäiden saalistushalujen uhriksi.
Narsistilta puuttuu todellinen itsetunto. Hän ei ole iästään huolimatta vielä täysin kehittynyt emotionaalisesti ja moraalisesti. Hänen itsetuntonsa on pöhöttynyt, ja hän närkästyy, ellei saa ihailua ja tunnustusta siinä määrin kuin olettaa itse ansaitsevansa - eli loputtomasti. Häneltä puuttuu realistinen kokemus omasta itsestä. Hänelle ei ole kehittynyt sisäistä arvojärjestystä, joka ohjaisi hänen käyttäytymistään. Omien vahvuuksien tuntemisen tilalla on mahtaileva itsetärkeys ja puhtaaksiviljelty itsekkyys, eikä hän pysty tunnistamaan toisten erillisyyttä taikka toisten tunteita. Narsistit ovat uppoutuneet omiin kuvitelmiinsa tärkeydestään ja menestymisestään. He vaativat jatkuvasti muita ihmisiä vahvistamaan omia käsityksiään. He uskovat olevansa oikeutettuja erityiskohteluun, moniin etuihin ja ennen kaikkea saamaan toiveensa ehdoitta toteutetuiksi. Heidän mielestään heidän ei tarvitse sopeutua muiden kanssa samoihin sääntöihin taikka normeihin. Heidän asenteensa ja käyttäytymisensä on röyhkeää ja ylimielistä. Oikeasti he kadehtivat muita ihmisiä mutta luulevat muiden kadehtivan heitä. Narsistit voivat olla pelottavia, lumoavia ja jopa kunnioitusta herättäviä, mutta kaiken charmin ja pullistelun takana piilee tunnevammainen ihminen, jonka moraalinen kehitys on taaperoisen tasolla.
Se, kuinka lapsi oppii käsittelemään häpeää, ratkaisee viime kädessä sen, kenestä tulee narsisti. Ihmisen ensimmäiset kolme vuotta ovat narsismin kautta, jolloin kehittymätön minuus ja kyvyttömyys ymmärtää toisten toiseutta ovat normaaleja ilmiöitä. Suuruus- ja kaikkivoipaisuuskuvitelmat, rajattomuus, maaginen ajattelu ja häpeäalttius kuuluvat asiaan. Lapsen tulee kasvaa irti näistä vaiheista, mutta kasvaakseen hän tarvitsee apua ja tukea vanhemmiltaan. Vanhempien tulee sietää ja rakastaa häntä, tajuta, mitä hän todella on ja voi olla, asettaa riittävästi terveitä rajoja, auttaa häntä säätelemään häpeää, hillitsemään raivoa ja opettaa häntä elämään toisten ihmisten maailmassa.
Narsistilla on käyttöä vain kahdenlaisille ihmisille. Narsisti tarvitsee ihmisiä, jotka pönkittävät hänen itsetuntoaan, ja niitä, joita hän voi halventaa. Narsisti ovat myös maailman huonoimpia rakastajia, sillä heillä on kaikki mahdolliset toimintahäiriöt sekä taipumus käyttää kumppania hyväksi itsekkäästi ja syyllisyyttä tuntematta. Narsistimiehet voivat olla seksuaalisesti aggressiivisia, pakkomielteisiä tai lapsenomaisia don juaneja. Aggressiivinen Don Juan nauttii viettelemänsä kumppanin kiusaamisesta ja nöyryyttämisestä. Pakkomielteinen Don Juan lentää kukasta kukkaan etsien sitä ainoaa oikeaa kumppania, joka ei tuottaisi hänelle pettymystä. Lapsenomaiselta Don Juanilta puuttuvat ne maskuliiniset piirteet, joita jotkut naiset pitävät uhkaavina. Narisistinaiset, Donna Juanitat, ovat puolestaan seksinnälkäisiä, kylmiä ja laskelmoivia. He suhtautuvat sekä miehiin että naisiin vihamielisesti ja käyttävät kumppaniaan hyväksi niin kauan kuin haluavat ja pystyvät jättämään tämän syyllisyyttä tuntematta.
Terveessä parisuhteessa kumpikin osapuoli kunnioittaa toisen erillisyyttä yhtä paljon kuin omaansa.
Huomionhakuinen persoonallisuus käyttäytyy huomiota herättävästi pyrkimällä keskipisteeseen dramatisoimalla, saamalla kohtauksia, liioittelemalla ja lumoamalla toiset ihmiset. He kiinnittävät jatkuvasti huomiota ulkonäöllään ja ovat keimailevia, loisteliaita, tunnelmoivia ja romantisoivia ihmisiä. Heidän käyttäytymisensä on usein sopimattoman viettelevää, valloittavaa, flirttailevaa, yliseksuaalista ja seksuaalisesti hyvin vihjailevaa. Samaan aikaan he ovat myös aggressiivisen vaativia. He ovat manipuloivia, ajattelemattomia ja taipuvaisia kiukutteluun.
Huomionhakuiset ihmiset solmivat usein pinnallisia, romanttisia ja helposti särkyviä rakkaus- ja seksisuhteita. He pyrkivät seksualisoimaan kaikki suhteet, myös sellaiset, jotka eivät mitenkään ole seksuaalisia. Aito seksuaalisuus on alistettu valepukuun puetuksi pelivälineeksi, ja valepuvun alla he ovat seksuaalisesti kylmiä ihmisiä. He kyllästyvät helposti ja vaativat toimintaa ja vaihtelua. Heidän itsetuntonsa riippuu siitä, kuinka paljon he saavat osakseen arvonantoa ja ihailua.
Epäsosiaaliset ihmiset käyttäytyvät usein nuoresta saakka normeja rikkovasti. Heille on luonteenomaista huono stressinsietokyky, toistuva piittaamattomuus ja toisten oikeuksien loukkaaminen tuntematta syyllisyyttä tai katumusta. He ovat leväperäisiä, epäluotettavia, impulsiivisia, manipuloivia ja kyvyttömiä noudattamaan yhteisiä sopimuksia. He käyttävät toisia hyväksi ja ovat vailla vastuuntuntoa ja empatiataitoja. Kun he aiheuttavat vahinkoa toiselle, he eivät kadu tekojaan. Katumattomuus ilmenee välinpitämättömyytenä ja näennäisesti uskottavien mutta sepitettyjen selitysten tarjoamisena.
Seksuaalisuudessa epäsosiaaliset ihmiset ovat kyvyttömiä kunnioittamaan toisten rajoja. He käyttävät toisia seksuaalisen nautintonsa välikappaleina ja saattavat olla seksuaalisesti julmia ja väkivaltaisia. Heidän voi olla vaikea oivaltaa, miksi toista ihmistä ei saa raiskata tai käyttää seksuaalisen riiston kohteena. Epäsosiaaliselta puuttuvat myötätunnon, vastavuoroisuuden ja sosiaalisen herkkyyden taidot.
Epävakaata persoonallisuutta on aiemmin kutsuttu rajatilaoireyhtymäksi. Ihmisen mieliala, minäkuva, ihmissuhteet ja käyttäytyminen ovat hyvin vaihtelevia ja epävakaita. Heillä ei ole juurikaan kykyä sietää ahdistusta, vaikeuksia tai yksin oloa. Tyhjyyden ja hajoamisen tuntemukset ovat yleisiä. Heidän identiteettinsä on muotoutumaton ja muistuttaa pienen lapsen emotionaalista kokemista.
Ihmissuhteissaan ja seksuaalisuudessaan he ovat kiihkeitä, epävakaita, takertuvia sekä vaativia ja heidän tunnetilansa vaihtelevat herkästi äärimmäisestä ihailusta ja hullaantumisesta torjuvaan mitätöintiin ja raivoon. Heillä voi olla runsaasti intensiivisiä ja kiihkeitä ihmissuhteita. Epävakailla ihmisillä on taipumus toimia harkitsemattomasti ja hetken mielijohteesta, jolloin uskottomuuskin on yleistä. Heillä saattaa esiintyä lyhyitä psykoottisia kausia ja itsetuhoisuutta. He ovat lapsuudessaan usein kokeneet emotionaalista laiminlyöntiä ja heillä voi olla samanaikaisesti monenlaisia syömishäiriöitä. Jorma Myllärniemen mukaan on viitteitä siitä, että epävakaitten persoonallisuushäiriöiden osuus psyykkisistä sairauksista on lisääntynyt.
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=180&valikko=2