Sanon,
etten enää välitä,
mutta kun äänees taas tunnen päässäni,
ja hymysi muistan,
en enää tiedä mitä tehdä,
koska rakkaus,
on jotain suurempaa,
sitä en voi paeta,
vaa voin vaa aalle jäädä,
ikuisesti,
mutta se sattuu liikaa,
mun sisintä syö,
kaunein satuttaa eniten,
ja sitähän se on.
Miten tässä taas kävin näin?
Miksi surun alle jäin?
Mutta, en tiedä mitää,
mutta toivon,
että sua rakastan....
etten enää välitä,
mutta kun äänees taas tunnen päässäni,
ja hymysi muistan,
en enää tiedä mitä tehdä,
koska rakkaus,
on jotain suurempaa,
sitä en voi paeta,
vaa voin vaa aalle jäädä,
ikuisesti,
mutta se sattuu liikaa,
mun sisintä syö,
kaunein satuttaa eniten,
ja sitähän se on.
Miten tässä taas kävin näin?
Miksi surun alle jäin?
Mutta, en tiedä mitää,
mutta toivon,
että sua rakastan....