IRC-Galleria

Ich bin der Sonnenstrahl
Ich bin das Licht

Se Saden markiisi on sadisti,
ei päivänvarjo.
Joka seitsemäs nainen
Pariisissa vuonna 1789
on prostituoitu.
Mitä me muut olemme?
Markiisi maksaa huorille, jotta saa ruoskia heitä,
jotta he ruoskisivat häntä.
Markiisin käytös on tavallista,
hänen kirjoituksensa poikkeuksellista,
koska se tekee tavallisen näkyväksi,
Jumalan näkymättömäksi.
Kirjojen vuoksi hän elää
27 vuotta vankilassa.
Se Saden markiisi on sadisti,
ei päivänvarjo,
vaan polttolasi.

Markiisi on myös sosialisti,
valistusfilosofi vaatii tasa-arvoa,
yksityisomaisuuden lakkauttamista.
Siksi vallankumous päästää hänet vapaaksi,
nimittää tuomariksi vallankumoustribunaaliin.
Hän on tuomareista lempein,
ei rankaise edes anoppiaan,
jonka ansiota oli
Markiisin pisin vankeustuomio.
Hän kieltäytyy lähettämästä ketään giljotiiniin.
Sen vuoksi hänet tuomitaan taas vankilaan,
vallankumouksen petturina.
Se Saden markiisi on sadisti,
ei päivänvarjo,
vaan palovamma.

Miksi tämä sadisti ei halua katsella
touhukasta giljotiinia?
Koska hän pitää väkivallasta
tuhlauksena,
ei hyödyn tavoittelun välineenä.
Hän pitää väkivallasta, se on kivaa
itsetarkoituksellisena ylipursona,
jonka ainoa oikeutus on tunnon maksimointi.
Tämä vitalisoiva potentiaali häviää heti,
jos väkivallasta tulee hyödyntavoittelun väline.
Silloin väkivalta ei tunnu enää tunnu miltään,
kasvaa rauhassa kuin syöpä, tuhat kertaa
tuhat kertaa veren vitsiä suuremmaksi.
Se Saden markiisi on sadisti,
ei päivänvarjo,
vaan peili,
kuu.



Teemu Mäki, katkelma libretosta
Max Savikankaan Sulkapallo-oopperaan
(2004-2005).

Kubin soi taas päässä, mutta ei anneta herran häiritä.

Nyt on tullut katsottua kyllä niin paljon huumoripläjäyksiä, että menee koko ensi talvi kursiessa itteäni kasaan. Black Books, oih se on helmi, nyt vihdoin minulla :) En enää missaa kertaakaan sitä telkkarista (Kaikenkirjavaa sakkia.. ja kattia kans!). Jos unohdetaan ekan kauden pari viimeistä jaksoa, niin en muista missä olen viimeksi nauranut näin paljon.

Black Booksin kautta tutustuin Bill Baileyhin. Sen stand-up lavashow härdelli Part-Troll on kyllä niin hervotonta menoa.. "This is the BBC! Do not listen to the others! They are the false prophets! This is the true way! Follow us, not the others, they are the evil ones!" Jo pelkän miehen näkeminenkin pakottaa hymyilemään. Mun posket ei enää kestä.

Mutta jos puhutaan hervottomasta, niin Baileykin jää toiseksi Eddie Izzardin rinnalla. Siis miten toi tyyppi jaksaa.. Aivan loistavaa settiä. Ihme transvestiitti höpöttäjä. Izzardia katselemalla ja kuuntelemalla olen vääntänyt sisuskaluni solmuun naurusta. Izzardin Glorious on jotain niin parasta.

En saanut yöllä unta joten lähdin kaupungille kävelylle. Ensimmäinen merkki siitä ettei kaikki ollut kohdallaan oli katuja pitkin kiirinyt ääni, kuin auton jarrutus, mutta siinä oli jotain eläimellistä. Sitten näin madot, metalliset madot, talojen seinillä. Kiemurtelivat taloista irti taivasalle. Uneni murtautuivat todellisuuden muurin läpi. Öinen kotikaupunkini näytti minulle uudet kasvonsa. Vaelsin labyrinttiin, jossa Arachne hiljalleen kutoi verkkoaan suojellakseen sokkelon pieniä kulkijoita. Toisessa päässä odotti outo hahmo, neljämuotoinen, puhuen yhteen ääneen arvoituksin joista en tolkkua saanut. Välillä ilokasvoinen kummitus, välillä linnulla ratsastava poika, välillä karhu, joka kantoi kaikennäkevää silmää ja välillä taas koukkunokkainen nukkumatti, oudossa valtakunnassa valtaistuimineen ja giljotiineineen. Raukea lohikäärme nukkui aukean laidalla. Levottomana jatkoin matkaani ja näin veden takana saaressa Hänet, muodottoman mustan jolla on tuhat lasta. Jättiläinen otti valoheittimen alla aurinkoa. Kaiken takana jyskytti ikiaikainen koneisto, jonka äänen saattoi kuulla jos vain kuunteli. Olinko todellakin sekoamassa? Näyt lievenivät, häilyvät, kaikkosivat ja tilalle tuli öinen tuttu hiljainen kaupunki.

Olin väsynyt, en meinannut jaksaa kotiin saakka, kunnes haudoilla istuvat kanat muistuttivat minulle, että helppohan minun on jaloillani kulkea ilman siipiä. Kotipihalla odotti intiaanipäällikkö, joka kumarrettuaan tervehdyksensä muuttui moottoripyöräksi. Suljin kotioveni sydän kurkussa ja halusin nukahtaa.

Tänään on ollut tavallista.

Everandaday tuuppasi haasteen, mikäs siinä

Haaste

Listaa seitsemän laulua, joista tällä hetkellä pidät. Genrellä ja sanoilla ei ole väliä, eikä haittaa vaikka laulu ei edes olisi mitenkään hyvä, kunhan itse nautit siitä. Kopioi nämä ohjeet omaan päiväkirjaasi/blogiisi/journaliisi niiden seitsemän laulun kanssa. Nakita sitten seuraavat kolme henkilöä nähdäksesi mitä he kuuntelevat.

Everandaday: "Miten mä voin listata VAAN seitsemän?"

niinpä...

listaa pukkaa, eikä missään kummallisessa järjestyksessä (tai sitten juuri siinä..)

1. Gary Numan: oikeastaan koko tuotanto kolisee tällä hetkellä, mutta jos pitää sanoa vain yksi niin joku biisi Purelta, vaikkapa Pure tai sitten vanhasta tuotannosta ikipopittava Cars
2. Maj Karma - Ukkonen, itse nimikkobiisi vaikka tuo uusin levy on kokonaisuudessaan aika helmi.
3. Don Johnson Big Band - No. 2 At The Hamburg Concept, suhtaudun hieman ristiriitaisesti poppoon uusimpaan levyyn, mutta tämä biisi siltä on puhdasta liekkiä!
4. Akira Yamaoka - Black Fairy, Yamaoka on ollut voimasoitossa siitä lähtien kun näin Silent Hill -leffan, erään parhaimmista kauhuleffoista ikuna.
5. Mariska - TäysiQ(homo homini lupus), Mariska iski trip hopillaan takavasemmalta niin että taju lähti.
6. Das Ich - Destillat, alkuperäinen saa bilejalan vipattamaan, mutta VNV Nationin remixin kuullessaan ei vaan pysty olemaan tyynen rauhallisesti paikallaan.
7. Musta Paraati - Johtaja, sydän meni viime keväänä. Ai että 80-luvulla tehtiin hienoa musiikkia: sisters of mercy, musta paraati, gary numan, einstürzende neubauten, joy division ja listaa voisi jatkaa vielä pitkälle, niinkuin tätä nyt soivien listaa, mutta yritetään pysyä nyt aisoissa. Ja otan piakkoin yhteyttä haasteen jatkajiin..

jäätyneenä tyhjällä kadulla lumen hiljalleen leijuessa alas taivaalta
viimeisinä ääninä korvissa soinut Paavoharjun Puhuri.



ei en ole suisidaalisella tuulella vaan toi Paaviksen biisi sai jälleen kyyneleet silmiin, hemmetin kaunista, kaunein biisi ikinä.

miekin lankesin nyt sitten näihin...

eli säännöt seuraa:
Put your iTunes/Winamp/WMP/any player on shuffle.
Say the following questions aloud, and press play.
Use the song title as the answer to the question.

osa vastauksista oli niin kryptisiä, että päätin tehdä jatkokysymyksiä selventämään ensimmäisiä..

1. How does the world see you?
moloko - killa bunnies

tämä on aika selkiö, ehkä aavistus hyperaktiivisuutta ilmassa ollut kevään mittaan, mutta otetaan selventävä vielä kaiken varalta:

the insult that made a man out of mac - shut up

no ei sitten.

2. Will I have a happy life?
rammstein - klavier

tää meni nyt ohi hilseen, eikös klavier ole piano... eli siis mitä tämä vastaus tarkoittaa:
adam strange - traveller

just.

3. What do my friends think of me?
asa - leijonaa mä metsästän

just. kiitti kaverrrit.

4. Do people secretly lust after me?
the cult - saints are down

tänkin pystyy tulkitsemaan nyt sitten kahdella tavalla. Enhän mie halua jäädä epätietoisuuteen, oi kaikkitietävä itunes kerro minulle himoitsevatko ihmiset salaa minua, miten tulkitsen tuon cultin biisin nimen:

velvet acid christ - we have to see-we have to know

...

5. How can I make myself happy?
lenny kravitz - are you gonna go my way

tämäkin on selvä, mutta varmennus on aina varmennus:
goldfrapp - twist

tässähän ihan punastuu..

6. What should I do with my life?
terminal choice - aggression (revenge '99)

ookei, paikat pilkkeeks. pitää siis ottaa vähän hyökkäävämpi asenne.
(ja varmennusbiisi oli ra - sign of life, joka on selviö mitä se tarkoittaa)

7. Will I ever have children?
LCD Soundsystem - Yeah (crass version)

WHAT?!? NOU! EI! no ok, ehkä joskus on vielä aika. Nyt ois aika kammo (joku kolkuttelee ajatusten takana: mutta jos kuitenkin olis mukava saada taapero jolle opettaa pimeitä juttuja...)

Ja varmennusbiisi on Faith No Moren Stripsearch, eli tukea tulee itsetutkiskelulle...

8. What is some good advice for me?
system of a down - darts

eli viihteelle. mutta varmistetaan tämä vielä:

the insult that made a man out of mac - righteous
eli tämä tarkoittanee sitä, että tulkitsin edellisen vastauksen oikein :)

9. How will I be remembered?
das ich - jericho

järkkymätön muuriko? jatkokysymyksen paikka, mitä jericho tässä tapauksessa tarkoittaa oi kaunis itunesini?

nine inch nails - la mer

eikös tämä tarkoita merta? nyt täytyy jäädä sulattelemaan näitä vastauksia hetkeksi, ei tästä muuten ota selvää.

10. What's my signature dancing song?
massive attack - unfinished sympathy

juuh. aivan mahtavaa fiilistelyä.

11. What's my current themesong?
placebo - bruise pristine

tähän väliin tuli pikkuylläri

12. What do others think is my current theme-song?
david bowie - the man who sold the world

13. What shall they play at my funeral?
das ich - schwanenschrei (Silke Bischoffin remix)

aivan mahtavaa, kyllä tätä täytyy sitten jäädä kuuntelemaan vaikka aaveena.

14. What type of men/women do I like?
koje - waterbar

kai nyt vähän tarkemmin voisin itseäni tuntea, eikö:
björk - come to me

15. How's my love life?
ville leinonen - suudelmitar


Osa vastauksista on aikas pelottavia..

mutta nyt jään fiilistelemään Fun Loving Criminalsin Scooby Snacksin schmoove version tahdissa (ihan ihmebiisejä tulee tuolta koneen syövereistä, onko mulla tämäkin..)

ah, vihdoin taas netti jalkojen alla ja linnunrata kiitoratana.

on jyväskylä + la fee verte + 10 eri absinttimerkkiä

Eilisestä Tampereen reissusta on nyt selvitty (joten kuten..). Vaikka muuten reissun ohjelma rukkautuikin uuteen uskoon, niin Tukkateatterin (www.tukkateatteri.fi) Sadun kääntöpuoli -näytelmän harjoitukset olivat yksistään jo matkan tekemisen arvoiset.

Sadun kääntöpuoli -näytelmä perustuu Neil Gaimanin Smoke & Mirrors novellikokoelmasta löytyviin tarinoihin "Snow, Glass, Apples" ja "Troll Bridge". Esityksen on dramatisoinut Emmi Itäranta ja ohjannut Teemu Ojala. Jo harjoituksen perusteella voin sanoa, että kenenkään Gaimanin, synkkien satujen, makaaberin fantasian ja mustan huumorin ystävien ei tätä kannata missata.

"Lumenvalkea, verenpunainen" (Snow, Glass, Apples) osuudessa minulla meni ajoittain kylmät väreet selkää pitkin, tunnelma oli käsin kosketeltava. Osaksi tunnelmasta on kiitettävä Janne Laurilan (Laurila, Office Building) esitykseen luomaa synkähkön tunnelmallista musiikkia. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kuulen herran musiikkia tällaisessa yhteydessä. Laurila on jälleen kerran vakuuttanut minut taidoistaan, arvostus häntä kohtaan vain kasvaa kasvamistaan.

Näyttelijöiden työtä oli ilo katsella (ja esityksen ulkopuolistakin sanailua kuunnella..). Vaikka kuningattaren näyttelijä olikin kipeä, niin hän veti silti harjoituksen hyvin intensiivisesti läpi, minulle ei juolahtanut mieleenkään, että tässä näytellään kuumeen kourissa. Näytelmästä huokui rakkaus tarinaa kohtaan.

Nyt olen hehkuttanut esitystä jo varmaan turhankin paljon, ampuu jo ilmeisesti hieman yli, mutta se on vain totuus, että nautin harjoituksen katsomisesta ja näytelmästä aivan mielettömästi. Nämä synkät sadut toimivat minulle. Eikä edes pieni Gaimanin fanipoika minussa vaikuta asiaan juurikaan, vaan tarinat oli dramatisoitu teatteriesitykseksi onnistuneesti. Eli nyt kannattaa tsekata tarkemmat esitysajat Tukkateatterin kotisivuilta ja varata kalenterista syksyllä aikaa Tampereen reissua varten.