miksi miettiä miettimistä
ajatella ajattelematta mitään
pohtia asiaa mikä ei ole pohtimisen arvoista
elää elämää jonka pitäisi olla sitä täyttä elämää
miksi silti vain tyhjyys kasvaa
päivä päivältä olen kauempana kaikesta
muistot haalistuu ja elämä hymyilee
miksi silti tyhjyys ei katoa
ajatukset muuttuvat ja järki puhuu
sydän tuntee edelleen jotain mitä en enään sen anna tuntea
jokainen päivä muistuttaa jostaan
jokainen asia saa tunteita jos mitä kummallisimpia
unohtaa vaan ei kokonaan voi
uudet kujeetkaan eivät saa ajatuksia kokonaan kokoon
uskosta on luovuttu ja toivoa ei enään anneta
miksei sydän voi tyytyä tähän?