kun katsoin sua
luulin sen olevan vihaa
kenties pettymystä
ehkäpä jopa katumusta jostain
katseesi sattui
sattui sydämeeni
kuinka hajosit sirpaleiksi
miten minuun petyit
satutin sinua sanoilla
sanoilla joita sinun ei pitänyt nähdä
jotain millä itseäni purin
omaa oloani paransin
kuinka sinä sulkeuduit
et enään katsonut minuun
olit poissa vaikka vierelläni
olit kaukana vaikkakin lähellä
pidätit kyyneleet
tuska sisälläsi täytti koko huoneen
sen minä sain aikaan
vain minä
minun sanoillani
omalla tuskallani
peloilla
tyhmyydelläni
turhilla lauseilla
merkityksettömillä huudoilla
kyyneleillä
vihaisena olla saat
loukkasin ehkä enemmän kuin koskaan
sanoin pahemmin kuin koskaan
ymmärrän sen
katumus ja häpeä minussa
sinun omassasi
kosketuksesi lämpö
rakkautesi
siltikin
anteeksi rakkaani
sanasi katkerat
minä opin tästä
minä mokasin
loukkasin
satutin
tein sen kaiken mitä sinulle en halunnut
mitään en tarkoittanut
pystytkö sen uskomaan
luottamaan
olet vierelläni
olet omani
loukkaantuneena
ehkä kadoksissa
et minua päästä
et ainakaan vielä
en tahdokkaan
pelkään
sillä rakastan