mikään sana ei korvaa
mikään teko ei saa unohtumaan
yksikään valhe ei saa uskomaan
ei ole tunnetta mitä enään uskoisi
ei hymyä joka saisi vakuuttuneeksi
tyhmiä tekoja
kasapäin valheita
elämä jossa ei mitään järkeä
onneton poika polo
aina on jotain mikä säilyy
muistot jo arkistoitu
kasvot eivät ole samat kuin ennen
käytös jotain mitä ei kuvailla voi
sama tarina joka vain toistuu
jokainen loppu yhtä surullinen
jokainen alku yhtä kaunis
ei enään
ehkä se olin minä joka kasvoi aikuiseksi
ehkä minä olin se viisaampi ja sain kaiken pois
enään minä en odota
enään minä en usko
en muistele
en unelmoi
en edes pientä hetkeä ajattele
minun oli pakko tehdä se näin
minun saatava itseni uskomaan jälleen
on ymmärrettävä että olen ylempänä
minun ei tarvitse enään alistua sinun tahtoosi
sinulla ei ole enään otetta elämääni
minulla on paha olla vain koska näen sinun voivan pahoin
se on oikein sinulle
sinä olet tehnyt niin paljon väärää
niin monilla asioilla olet leikkinyt
niin paljon minua turhaan olet haukkunut
silmiin katsonut ja valehdellut
kyllä minä sen tiesin
halusin vain uskoa
rakastin sinua koko sydämestäni
en halua enään ajatella miltä sinusta tuntuu
mikä on parasta sinulle
miten saan sinut hymyilemään
kuinka teen sinut onnelliseksi
minä en ole enään sinua varten
minä en kulje varjonasi pahoilla teillä
minä en suojele ja varjele
en puolusta ja yritä ymmärtää
en edes katso sinuun päin
minä en tunne sinua enään
vieraat kasvot suuressa maailmassa
enään en aio nähdä sisällesi
vain kovan ja kylmän kuoren
petollisen muukalaisen
epätoivoisen onnen onkijan
näen vain kaiken sen mitä elämääni en halua
anteeksi
toivon että joku päivä ymmärrät miksi näin on