IRC-Galleria

en koskaan voisi sinua satuttaa
en tunteitasi loukata
en lupausta sinnulle pettää
en koskaan voisi unelmaasi särkeä
en enään koskaan

tunnustuksien mustassa verkossa
luottamuksen häilyessä rajan molemmin puolin
epäilyksien ikuisessa viidakossa
kadotuksessa etsien sitä yhtä
yhtä oikeaa ja suurta rakkautta

yön pimeydessä
varjon seuratessa
rakkauden paistaessa läpi
tunnustuksia monien kasvojen edessä

kaksin kohti nousevaa aurinkoa
kyyneleet poskillamme
kädet käsissä
lupaukset ikuisesta
tieto seuraavan päivän tyhjyydestä
onnellisuudesta hetkellisestä
turvasta häilyvästä
anteeksi antoa molemminpuolista
vain hetkellistä

aamun saadessa ilta katoaa
muistoja syvempiä
tunteita vahvempia
hiljaisuutta ja epäröintiä
tyhjää ja kylmää
menneisyys liian raskaana taustalla
voimat uupuneet

se oli ilta unelmaa

**aika mennä taas
olla kuin ei mitään**

unelmista todellisuuteen
suudelmista silityksiin
pieni hetki perheenä
sanoista tekoihin
kaksi onnellista
hetken pienen
♥

jos hymyä ei naamalla ole aikoihin näkynyt
sisällä palavaa halua päästä eteenpäin
mahdollisuuksien maailmassa paikoillaan
pettymyksien kehässä jumissa
onnellisuuden tunteetasta puhumattakaan
kyynelten vallitessa
tuskan vankilassa
yksinäisyydessä omasta tahdostaan
ikävän kourissa
jumissa menneisyydessä

auringon paisteessa
raikuvaa naurua
aitoa iloa
hiljaisuudessa hyviä ajatuksia
iloisia ihmisiä
ystävällisiä sanoja
yllättäviä yhteentörmäyksiä
uusia ajatuksia

askel kohti uutta elämää

pimenevään yöhön hukkuu monta tarinaa
hiljaisuus kätkee sisäänsä monta salaisuutta
ukkosen jyrinästä voin kuulla äänesi
muistaa sanasi ja naurusi
salaman välkkeestä erottaa kasvosi
katsoa kuin silmiisi
seinille liukuvat varjot kuin kosketuksesi
raikkaus ilmassa kuin tuoksusi
hellästi lasiin liukuvat vesipisarat kuin lukuisat suudelmasi

silti kaikki on synkkää ja mustaa
pimeää tuskaa vain vuoksesi sun

yritin ukkosen lailla olla julma ja kova
leikkiä kanssasi samoin kun sinä
sain sinut vihaiseksi, vihaiseksi kuin jyrinä nyt
paukkeen lailla antaa takaisin

kuin pisarat nyt ropisevat sinä tarvitsit minua
jälleen kerran olin sinulle se joka auttoi
viheltävän tuulen lailla jyrinä mielessäni katosi
tein mitä tahdoit minun tekevän
lujaa kuin pisarat iskeytyvät maahan
kyyneleet valuivat kasvoilleni
jyrinä lujempana kun aikoihin
pisaroiden hentojen alta koin pelkoa taas
salamoita sydämeeni

pimeyteen syntyy outo hiljaisuus
jyrinä katoaa hetkeksi
sade huuhtelee kaiken entisen
ja tiesin tehneeni oikein
salamoinnista huolimatta

ajatukset leijailevat taas korkealla
ukkosen yläpuolella
raju sade alkaa hakkaamaan ikkunaa
salamat välkehtivät valaisten koko huoneen
eivät ne ollutkaan pelkkiä salamoita
tuo tuttu sarja numeroita
hymy kasvoilla hetken
sinä

sade ropisee ikkunaan taas
tuuli humisee kauniisti
jyrinä kuuluu kauempana
salamat luovat varjot taas seiniin
peiton alle voi piiloutua
olla kuin olis taas vierelläsi
tämän yhden hetken vajota takaisin sinne

aamulla on raikas ilma
uudet tuulet puhaltavat jälleen
vesipisarat huuhtelevat kaiken pois
muistikuvatkin eilisestä
uuden päivän saa taas aloittaa

kuinka paljon voi yhden ihmisen eteen tehdä...?