IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Muut
Perustettu
27.8.2005
Tilastot
Käyntejä: 2 080 (1.7.2008 alkaen)
Koko
84 jäsentä
Tyttöjä: 56 (67 %)
Poikia: 28 (33 %)
Keski-ikä
24,3 vuotta
Otos: 61 jäsentä
Tyttöjen keski-ikä: 23,9 vuotta
Poikien keski-ikä: 25,1 vuotta
Ylläpitäjä
Velma

Jäsenet (84)

_Robert_iira``auinkominnuschka^^Vallu[akxu]keltUnski_KikkaMarkurenedwardregonoNinu_maa-iaHaMH`s
« Uudemmat - Vanhemmat »
Mitäs sanois..? Otin 250 kuvaa ja kävelin varmaan 20 rappuset mis oli jokaisessa joku 50 askelmaa et huomiset lenkkisuunnitelmat varmaan jää (itselleni keksitty tekosyy jonka kelpuutan ;D)... Ja kuuma oli, mut tänään vaan puolpilvistä.. En tiiä jaksanko lisää tänne kuvii ku sit pitää jaksaa valkkaa joku 2 niistä kaikista, eikä ne loppujen lopuks niin mielenkiintosii oo, hienompii nähä livenä ;oo mut oli kyl ihan sairaan upeita temppeleitä ja jättibuddha ja ruoka (jota jouduttiin muuten jonottaan 40 minsaa ku mama halus ihan välttämättä siihen paikkaan syömään -_-" mul oli ollu nälkä jo tunnin ennen jonotuksen alkuu et siinä teille kaikille pohdiskeltavaa).

Tänään mä olin jotenkin... oudolla mielialalla. Kiinnitin hirveesti huomiota kaikkeen ja kaikkiin, olin sellasella tarkkailija-aaltopituudel. Normaalisti muuten en huomaa ympärillä mtn paitsi sillon ku oon dösäs ja on vaihteeks aikaa niin sit voi rentoutuu ja kuunnella musaa ja mietiskellä ;D mut sillonki mä taidan vaipuu pääni sisälle, en ala tarkkaileen.. Mut kyl tänäänkin ku matka kesti yli tunnin sinne ja sit viel takas illalla tuli mietittyyki paljon. Liikaakin. Niin paljon et alko ahistaa. Mä tiesin et se aika vielä koittaa XDD mut nyt se ei ollu sellasta normi mietiskelyy vaan tuli hirveesti kaikkii ihme muistoi päähän, esim mua alko mietityttään mitä sille junnukarateryhmän pojalle kuuluu jonka äiti oli se tosi nuori dirufani joka ei ikinä puhunu sille pojalle mitään ;<<

Mitähän mä taas selitän..?

Huomasin tänään kuinka paljon erilaisii ihmisii sielä olikaan liikkeellä (varmaan joku 20 000 ihmistä oikeesti, ne junajonot meni joku parisataa metrii ulos asemalta kamakuran päässä aamul ;o).
Oli sellasii parei, jotka oli viel ujoi ja puhu silleen tosi "at the beginning"-tyylisesti toisilleen, oli parei jotka oli niin raburabu kun vaan voi, sit oli sellasii parei jotka oli varmaan ollu jo vähän pidemmän aikaa yhessä ja pysty jo käveleen vaan vierekkäin ja puhuun ihan normeikin eikä koko ajan roiku kiinni toisissaan. Ja sit oli taas parei, jotka oli nuorii ja ihan raburaburabu mut niil oli jo pari lastakin (näitä on aina melko outo katella kun ne äidit varsinki on kunnon pinkkei hello kitty-tyyppei). Ja oli parei, joista oli tullu vaan vanhempia, niin että selvästikin se lasten kasvatus oli tullu elämän keskipisteeks, ei se toistensa rakastaminen. Ja sit sellasii vanhoi parei, jotka käveli yhessä. Ja oli sellasii parei joiden perään teki mieli juosta pörröttään niiden hiuksii ja selittään niille kuinka sulosii ne yhessä on ;D ja pareja, joissa se tyttö oli määräävä osapuoli, se sanoo jtn ja se mies on heti tekemässä sen mieliks. Sit oli parei (yksii mun suosikeista), joissa molemmat on niin ittensä, ei tarvii roikkuu kiinni toisissaan tai ees kulkee käsikädessä, mut voi millon tahansa koskee toista miten vaan ja tietää että siihen on lupa. Sit oli sellasii ryhmii, mis oli jtn daigaku-ikäsii ihmisii pari jätkää ja pari tyttöö, ja ne tytöt kikattelee keskenään ja jätkät yrittää olla mahollisimman coolei. Sit on sellasii jätkii jotka on lähteny keskenään päiväreissulle ja jotka näyttää niin yhteenkuuluvilta kahestaan kävellessään että niitä ei voi olla parittamatta XD.

Ja sit oli minä ja mun hostvanhemmat.

Näin tänään varmaan enemmän parei ku oon koko aiemman elämäni aikana nähny, ei niit voi olla aina noin paljon kaikkialla O.O tai sit mun kannattais alkaa katella ympärillä olevia asioita vähän tarkemmin. Bongailen aina aamujunissa A) yksin olevii _ihanasti_ pukeutuneita jätkii B)kahestaan olevii hyvin pukeutuneita jätkii XD C) pareja. Niit on toisaalta niin ihana mut toisaalta niin rasittava katella. Välil tää vaan on vähän hankalaa ruuhkan takia. Mut mähän en käytä sitä naisille tarkotettuu vaunuu ku vaan ku oon tosi vahingonilosella tuulella tai sinne toiselle puolelle ei ihan OIKEESTI mahu.

Ehkä mä yritn tsemppaa itteeni valkkaan teille pari kuvaa~<33
((eli taas päiväni Jyväskylässä))

Tapahtui eräänä tammikuisena iltana Jyväskylässä, tuossa syntien kaupungissa. Luodinreikiä täynnä oleva bussi pysähtyi matkakeskukseen, ja ulos astui mustiin pukeutunut mies. Tämä käsittämättömän komea ja hienostunut herrasmies veti käsiinsä mustat nahkahansikkaat ja laittoi nenälleen tummat aurinkolasit.
Miehen nimi oli tietenkin Sam Karpalosuo, ja hän edusti Pahuuden Armeijan tiedusteluosastoa. Hän oli matkannut vaarojen kaupunkiin vaihtaakseen tiedustelutietoja toisen agentin, herra M. Santeri Kähmin kanssa.

Herra Karpalosuo kävi penkille istumaan. Kauaa ei kestänyt kun muuan tuulipukuun sonnustautunut muukalainen istahti hänen viereensä ja alkoi juttelemaan. Tämä ei näyttänyt agentilta, mutta herra Karpalosuo oli tunnettu päättöm.. päättelykyvystään, ja niinpä hän oivalsi miehen olevan valepuvussa vihollisten hämäämiseksi.Karpalosuo ei viivytellyt vaan selosti pikaisesti kaiken salaisen ja luottamuksellisen tiedon kumppanilleen. Tämä vaikutti hieman hämmentyneeltä mutta kuunteli silti kohteliaasti.
Kohta viereen istahti toinen mustiin pukeutunut mies, jolla oli puvun lisäksi vielä komea hattu. Hän rykäisi ja yritti kiinnittää herra Karpalosuon huomion.
-"Anteeksi, oletteko te herra Sam Karpalosuo?"
-"Kyllä olen, ja olen suorittamasssa salaista tehtävää. Kukas te olette?"
-"Kähmi. M. Santeri Kähmi." muukalainen sanoi ja kosketti hattunsa lieriä.

Herra Karpalosuo silmäili tulokasta, ja sitten äskeistä keskustelukumppaniaan. Sitten hän kirosi äänettömästi.
-"Onko jokin vialla?" kysyi herra Kähmi.
-"Olitte juuri kertomassa salaisen päämajan.." aloitti tuulipukuinen muukalainen.
-"Ääh! Ei mikään ole vialla!" sanoi herra Karpalosuo turhankin kovaan ääneen.
-"Pahoittelen, mutta minun täytyy jättää salaisesta majoneesireseptistä kertominen toiseen kertaan" Karpalosuo sanoi iskien rajusti silmää, mutta sitä ei tietenkään näkynyt aurinkolasien takaa.
Agentit nousivat lähteäkseen, mutta tuulipukuinen mies kysyi vielä olisiko heillä paria kolikkoa heittää bussia varten. Karpalosuo myöntyi tämän pienen summan lainaamaan jotta mies pysyisi hiljaa.

"Noniin, herra Karpalosuo. Uskon että teillä on tietoja minulle?" sanoi herra Kähmi.
Karpalosuo toisti kaiken mitä oli äsken kertonut tuulipukumiehelle. Sitten Kähmi paljasti vuorostaan omat tietonsa jotka oli hankkinut naamioituneena opiskelijaksi Viitaniemen ammattiopistossa. Jos Jyväskylä oli kaamea ja kaikennielevä hirviö, niin Viitaniemi oli sen sydän. Tai kenties maksa. Siellä koulutettiin pahamaineisia palkkasotilaita ja sosiaalityöntekijöitä, alhaisista alhaisimpia.

Raportti oli niin kauhistuttava että Karpalosuota alkoi vallan huimaamaan. Niinpä hän ehdottikin kahvikupillisen nauttimista, mikä sopi Kähmillekin mainiosti.
Karpalosuo muisti aiemmilta Jyväskylän vierailuiltaan erään mukavan kahvilan, joka oli kuin ihana keidas tässä raivoavien rautalohikäärmeiden kaupungissa.
Ravintola Reveera oli yksi niistä harvoista paikoista Jyväskylässä joita Pahuuden Armeija ei ollut onnistunut valtaamaan omistukseensa, muisteli agentti Karpalosuo astuessaan ovesta sisään. Salaa hän toivoi ettei PA ikinä onnistuisikaan valtaamaan Reveeraa, niin mukava paikka se oli.
Mustat puvut eivät hämänneet omistajaa, hän tunnisti oitis agentti Karpalosuon ja kysyi ovatko he juhliin menossa.
-"Kröhöm, ajattelimme vain lähteä puvut päällä kahville näin torstaipäivän kunniaksi" selitti Karpalosuo, ovelana kuin kettu.
Tapansa mukaan hän tilasi tuplaespresson ja croissantin. Hetken mietittyään agentti Kähmi otti myös tuplaespresson.
Kahvin ääressä agentit juttelivat niitä näitä, ja salakuuntelivat vaivihkaa naapuripöytien keskustelua. Kaikki informaatio on tärkeää, sen agentit tiesivät.

Kahvilasta lähdön jälkeen oli vielä tunti ennenkuin Karpalosuon kuljetus saapuisi. Agentit päättivät käydä tarkistamassa valtiollisen viinakaupan toiminnan, se kun on yksi Pahuuden Armeijan tuottavimmista kohteista.
Viinakaupan edustalla agentit näkivät tuulipukuisen herran joka oli varmaankin eksynyt matkalla bussipysäkille. Toivottavasti hän ei ollut hukannut rahoja, tuumi Karpalosuo kun he astuivat Kähmin kanssa sisään liikkeeseen.
On tarkoin varjeltu salaisuus että Sam Karpalosuo on suuri rommin ystävä.(Kuten myös viskin, brandyn, konjakin ja viemärinpuhdistajan)
Niinpä hän otti mukaansa pullollisen Captain Morgan's black labelia. Jotkut tietämättömät sitä haukkuvat huonoksi rommiksi, mutta Karpalosuolla on äärimmäisen hienostunut makuaisti, tuhansien juomien hioma.
Pahuuden Armeijan edustajina hänen olisi kuulunut saada juoma maksutta, mutta liikkeessä oli muitakin asiakkaita, joten myyjä teeskenteli että agentit olivat tavallisia asiakkaita. Karpalosuo teeskenteli myös, tosin hampaitaan kiristellen, ja kevensi kukkaroaan pullon hinnan verran.

Päivä oli melkein pulkassa. Agentit lähtivät liikkumaan kohti matkakeskusta erittäin tärkeistä asioista keskustellen.
Kansalaiset katselivat ihaillen noita hyvin pukeutuneita herrasmiehiä, jotka eivät riisu mustia lasejaan edes talvella.

|TiLu|[Ei aihetta]Luonut: |TiLu|Tiistai 02.12.2008 00:26

skukkuu
« Uudemmat - Vanhemmat »