IRC-Galleria

((eli taas päiväni Jyväskylässä))

Tapahtui eräänä tammikuisena iltana Jyväskylässä, tuossa syntien kaupungissa. Luodinreikiä täynnä oleva bussi pysähtyi matkakeskukseen, ja ulos astui mustiin pukeutunut mies. Tämä käsittämättömän komea ja hienostunut herrasmies veti käsiinsä mustat nahkahansikkaat ja laittoi nenälleen tummat aurinkolasit.
Miehen nimi oli tietenkin Sam Karpalosuo, ja hän edusti Pahuuden Armeijan tiedusteluosastoa. Hän oli matkannut vaarojen kaupunkiin vaihtaakseen tiedustelutietoja toisen agentin, herra M. Santeri Kähmin kanssa.

Herra Karpalosuo kävi penkille istumaan. Kauaa ei kestänyt kun muuan tuulipukuun sonnustautunut muukalainen istahti hänen viereensä ja alkoi juttelemaan. Tämä ei näyttänyt agentilta, mutta herra Karpalosuo oli tunnettu päättöm.. päättelykyvystään, ja niinpä hän oivalsi miehen olevan valepuvussa vihollisten hämäämiseksi.Karpalosuo ei viivytellyt vaan selosti pikaisesti kaiken salaisen ja luottamuksellisen tiedon kumppanilleen. Tämä vaikutti hieman hämmentyneeltä mutta kuunteli silti kohteliaasti.
Kohta viereen istahti toinen mustiin pukeutunut mies, jolla oli puvun lisäksi vielä komea hattu. Hän rykäisi ja yritti kiinnittää herra Karpalosuon huomion.
-"Anteeksi, oletteko te herra Sam Karpalosuo?"
-"Kyllä olen, ja olen suorittamasssa salaista tehtävää. Kukas te olette?"
-"Kähmi. M. Santeri Kähmi." muukalainen sanoi ja kosketti hattunsa lieriä.

Herra Karpalosuo silmäili tulokasta, ja sitten äskeistä keskustelukumppaniaan. Sitten hän kirosi äänettömästi.
-"Onko jokin vialla?" kysyi herra Kähmi.
-"Olitte juuri kertomassa salaisen päämajan.." aloitti tuulipukuinen muukalainen.
-"Ääh! Ei mikään ole vialla!" sanoi herra Karpalosuo turhankin kovaan ääneen.
-"Pahoittelen, mutta minun täytyy jättää salaisesta majoneesireseptistä kertominen toiseen kertaan" Karpalosuo sanoi iskien rajusti silmää, mutta sitä ei tietenkään näkynyt aurinkolasien takaa.
Agentit nousivat lähteäkseen, mutta tuulipukuinen mies kysyi vielä olisiko heillä paria kolikkoa heittää bussia varten. Karpalosuo myöntyi tämän pienen summan lainaamaan jotta mies pysyisi hiljaa.

"Noniin, herra Karpalosuo. Uskon että teillä on tietoja minulle?" sanoi herra Kähmi.
Karpalosuo toisti kaiken mitä oli äsken kertonut tuulipukumiehelle. Sitten Kähmi paljasti vuorostaan omat tietonsa jotka oli hankkinut naamioituneena opiskelijaksi Viitaniemen ammattiopistossa. Jos Jyväskylä oli kaamea ja kaikennielevä hirviö, niin Viitaniemi oli sen sydän. Tai kenties maksa. Siellä koulutettiin pahamaineisia palkkasotilaita ja sosiaalityöntekijöitä, alhaisista alhaisimpia.

Raportti oli niin kauhistuttava että Karpalosuota alkoi vallan huimaamaan. Niinpä hän ehdottikin kahvikupillisen nauttimista, mikä sopi Kähmillekin mainiosti.
Karpalosuo muisti aiemmilta Jyväskylän vierailuiltaan erään mukavan kahvilan, joka oli kuin ihana keidas tässä raivoavien rautalohikäärmeiden kaupungissa.
Ravintola Reveera oli yksi niistä harvoista paikoista Jyväskylässä joita Pahuuden Armeija ei ollut onnistunut valtaamaan omistukseensa, muisteli agentti Karpalosuo astuessaan ovesta sisään. Salaa hän toivoi ettei PA ikinä onnistuisikaan valtaamaan Reveeraa, niin mukava paikka se oli.
Mustat puvut eivät hämänneet omistajaa, hän tunnisti oitis agentti Karpalosuon ja kysyi ovatko he juhliin menossa.
-"Kröhöm, ajattelimme vain lähteä puvut päällä kahville näin torstaipäivän kunniaksi" selitti Karpalosuo, ovelana kuin kettu.
Tapansa mukaan hän tilasi tuplaespresson ja croissantin. Hetken mietittyään agentti Kähmi otti myös tuplaespresson.
Kahvin ääressä agentit juttelivat niitä näitä, ja salakuuntelivat vaivihkaa naapuripöytien keskustelua. Kaikki informaatio on tärkeää, sen agentit tiesivät.

Kahvilasta lähdön jälkeen oli vielä tunti ennenkuin Karpalosuon kuljetus saapuisi. Agentit päättivät käydä tarkistamassa valtiollisen viinakaupan toiminnan, se kun on yksi Pahuuden Armeijan tuottavimmista kohteista.
Viinakaupan edustalla agentit näkivät tuulipukuisen herran joka oli varmaankin eksynyt matkalla bussipysäkille. Toivottavasti hän ei ollut hukannut rahoja, tuumi Karpalosuo kun he astuivat Kähmin kanssa sisään liikkeeseen.
On tarkoin varjeltu salaisuus että Sam Karpalosuo on suuri rommin ystävä.(Kuten myös viskin, brandyn, konjakin ja viemärinpuhdistajan)
Niinpä hän otti mukaansa pullollisen Captain Morgan's black labelia. Jotkut tietämättömät sitä haukkuvat huonoksi rommiksi, mutta Karpalosuolla on äärimmäisen hienostunut makuaisti, tuhansien juomien hioma.
Pahuuden Armeijan edustajina hänen olisi kuulunut saada juoma maksutta, mutta liikkeessä oli muitakin asiakkaita, joten myyjä teeskenteli että agentit olivat tavallisia asiakkaita. Karpalosuo teeskenteli myös, tosin hampaitaan kiristellen, ja kevensi kukkaroaan pullon hinnan verran.

Päivä oli melkein pulkassa. Agentit lähtivät liikkumaan kohti matkakeskusta erittäin tärkeistä asioista keskustellen.
Kansalaiset katselivat ihaillen noita hyvin pukeutuneita herrasmiehiä, jotka eivät riisu mustia lasejaan edes talvella.