Tiedot
- Luokittelu
- Minä ja muut
- Perustettu
- 29.11.2005
- Tilastot
- Käyntejä: 2 138 (1.7.2008 alkaen)
- Koko
- 38 jäsentä
- Tyttöjä: 34 (90 %)
- Poikia: 4 (10 %)
- Keski-ikä
- 31,7 vuotta
- Otos: 22 jäsentä
- Tyttöjen keski-ikä: 31,2 vuotta
- Poikien keski-ikä: 35,0 vuotta
Jäsenet (38)
« Uudemmat
-
Vanhemmat »
# You think it's too lateTorstai 22.07.2010 20:19
Vahingonilo paras ilo.
- Luokiteltu yhteisöihin
- VAHINGONILOINEN Minä ja muut
Hyvää päivää herrat ja rouvat vahingoniloiset.Tiistai 02.06.2009 15:45
Ajattelin olla ystävällismielinen ja piristää Teidän päiväänne tarinoimalla eilisen päiväni huvituksista.
Päivä alkoi kuumana ja aurinkoisena. Määränpääni oli juna-asema kello kaksitoista. Olinpas ovela ja saavuin rakkaalle asemalle jo kaksikymmentäviisi minuuttia ennen sovittua aikaa. Siellä sitten istuin paahtavan kuumassa ja ah niin valoisassa auringonpaisteessa seuralaisiani odottaen. Noin viisi minuuttia yli kello kahdentoista saimme iloisen seurueemme kasaan ja astuimme kaksikymmentäyksi minuuttia yli kahdentoista lähtevään R-junaan. Ja niin matkamme alkoi kohti Linnanmäkeä.
Junassa oli kuuma.
Kun seurueemme pääsi Linnanmäelle asti, ostin sitten minäkin Isohupi-rannekkeen, vaikka aikomuksenani ei ollut mitään ostaa. Lähdimme kiertelemään. Tiedättekös, yhteen Rinkelin vaunuun saa mahtumaan jopa seitsemän henkilöä! Sopu sijaa antaa, eikös? Satunnaisessa vaiheessa päivää huomasin saaneeni oikeaan jalkaani 2 rakkulaa. Vasempaan saman verran. Voi minua. Mutta eihän huvitukset siihen loppuneet, ehei! Valkoinen, kovaääninen lintu lensi yltäni ja laski kellertävät ulosteensa hiuksilleni. Menin tietysti vessaan pesemään hiuksiani. Rakkaat seuralaiseni nauroivat.
Jonkin aikaa tämän ratkiriemukkaan tapauksen jälkeen sain epämääräisen, pienen ja terävän roskaa muistuttavan epämääräisyyden silmääni. Tietenkään se ei lähtenyt sieltä mihinkään vaan tuskastutti minua ja vaikeutti elämääni pysymällä siellä ja sattumalla vietävästi. Ja voi, sekös saikin silmäni turpoamaan! Kun olin sopeutunut silmässäni olevan epämääräisyyden aiheuttamaan tuskaan, penkillä rauhassa istuessani ja keskustellessani seuralaisteni kanssa suuri, valkoinen ja kovaääninen lintu laski ruskeankeltaiset ulosteensa hiuksilleni ja toiselle hartialleni. Minua suoraansanoen alkoi jo suututtamaan, ja rakkaat seuralaiseni jälleen vain nauroivat. No, onhan se hyvä että edes joillain oli hauskaa.
Kiitos ajastanne lukea rauhaton kirjoitukseni.
Rakkain terveisin,
Teidän ystävänne,
Tiia.
Päivä alkoi kuumana ja aurinkoisena. Määränpääni oli juna-asema kello kaksitoista. Olinpas ovela ja saavuin rakkaalle asemalle jo kaksikymmentäviisi minuuttia ennen sovittua aikaa. Siellä sitten istuin paahtavan kuumassa ja ah niin valoisassa auringonpaisteessa seuralaisiani odottaen. Noin viisi minuuttia yli kello kahdentoista saimme iloisen seurueemme kasaan ja astuimme kaksikymmentäyksi minuuttia yli kahdentoista lähtevään R-junaan. Ja niin matkamme alkoi kohti Linnanmäkeä.
Junassa oli kuuma.
Kun seurueemme pääsi Linnanmäelle asti, ostin sitten minäkin Isohupi-rannekkeen, vaikka aikomuksenani ei ollut mitään ostaa. Lähdimme kiertelemään. Tiedättekös, yhteen Rinkelin vaunuun saa mahtumaan jopa seitsemän henkilöä! Sopu sijaa antaa, eikös? Satunnaisessa vaiheessa päivää huomasin saaneeni oikeaan jalkaani 2 rakkulaa. Vasempaan saman verran. Voi minua. Mutta eihän huvitukset siihen loppuneet, ehei! Valkoinen, kovaääninen lintu lensi yltäni ja laski kellertävät ulosteensa hiuksilleni. Menin tietysti vessaan pesemään hiuksiani. Rakkaat seuralaiseni nauroivat.
Jonkin aikaa tämän ratkiriemukkaan tapauksen jälkeen sain epämääräisen, pienen ja terävän roskaa muistuttavan epämääräisyyden silmääni. Tietenkään se ei lähtenyt sieltä mihinkään vaan tuskastutti minua ja vaikeutti elämääni pysymällä siellä ja sattumalla vietävästi. Ja voi, sekös saikin silmäni turpoamaan! Kun olin sopeutunut silmässäni olevan epämääräisyyden aiheuttamaan tuskaan, penkillä rauhassa istuessani ja keskustellessani seuralaisteni kanssa suuri, valkoinen ja kovaääninen lintu laski ruskeankeltaiset ulosteensa hiuksilleni ja toiselle hartialleni. Minua suoraansanoen alkoi jo suututtamaan, ja rakkaat seuralaiseni jälleen vain nauroivat. No, onhan se hyvä että edes joillain oli hauskaa.
Kiitos ajastanne lukea rauhaton kirjoitukseni.
Rakkain terveisin,
Teidän ystävänne,
Tiia.
- Luokiteltu yhteisöihin
- Pelkään, että lokit kakkaa mun päälle Muut,
- VAHINGONILOINEN Minä ja muut,
- Vahingonilo Elämänkatsomus ja filosofia
hahaha!Perjantai 26.12.2008 01:37
oon taas tänää nii ilkee ihmisille, vaikken haluis :s :D
EN OIKEESTII OO ILKEE, OON IHA MUKAVA! :)
muttei aina voi olla kaikille kiva!
EN OIKEESTII OO ILKEE, OON IHA MUKAVA! :)
muttei aina voi olla kaikille kiva!
- Luokiteltu yhteisöihin
- Itsehän olen täydellinen Minä ja muut,
- Mä en oo ilkee kerron vaan totuuksii Elämänkatsomus ja filosofia,
- VAHINGONILOINEN Minä ja muut
« Uudemmat
-
Vanhemmat »