IRC-Galleria

En tiedä ketä tää sattuu eniten.
En tiedä mitä ajatella.
Olen onnellinen mutta samalla haikeena.
Ehkä parempi on näin.
Mulla on omat haaveeni ja sulla omat.
Mä haluun toteuttaa omiani,
mutta se ei onnistu siellä missä haluat olla.
Mun elämä on täällä ja sun siellä.
Toivotan vaan kaikkee hyvää.

Pientä lasta katselen.
Isältään huomiota hakee,
isä ei välitä,
isää ei kiinnosta,
isä ei jaksa enää.
Ei pieni lapsi tajua miksei isä leiki kanssaan.
Tuntuu pahalta katsella sitä.
Itse tunnen syyllisyyttä epäonnistumisesta.
Onneks pienellä on äiti.
Äiti huomio,
äiti välittää,
äitiä kiinnostaa,
äiti jaksaa vaikka onkin väsynyt.

Mitä sitten tapahtuu?
Muistaako lapsi isänsä enää kun oot poissa,
kaukana.
Ei lapsi näe isäänsä kuin pari kertaa vuodessa?
Ei, lapsi ei välttämättä muista enää.
Ei tunne isäänsä.
Luuleeko lapsi isän hyljänneen?
Kysymysten määrä hajottaa minua sisältä,
en tiedä mitä tehdä.

Oma isä hylkäsi,
en tahdo sitä tapahtuvan lapselleni,
tiedän miltä se tuntuu,
mutten voi vaikuttaa toisten tunteisiin.
Ei isä lapseensa kiintynyt koskaan.
Mutta Äiti ei hylkää lastaan koskaan. <3

Viime yönä unta 12tuntia putkeen, tänään sit parin tunnin päikkärit....Päikkäreitten jälkeen syötiin, katottiin telkkaria ja käytiin pesul...suihkun jälkeen haluski sit heti nukkumaan, ens yön unisaldo varmaan taas se 12tuntia...keneltähän poika on unenlahjasa periny

Ada täyttää tänään 7kk<rakas>

Ada osaa jo:
- kääntyä massulleen
-kääntyä selälleen
-pyörii napansa ympäri
-kiljua
-huutaa
-tarttua leluun
-nousta sitterissä istumaan
-istuu tukea vasten
-istuu syöttötuolissa

Ada on hymyilevä iloinen lapsi,viihtyy hyvin yksikseen ja aina lattialta virnuilee äitille<3
Ada nukkuu yönsä heräämättä kertaakaan.
Ruokakin maistuu nykyään hyvin,kaikki mitä tarjotaan ni hyvin syö:)
Isoveljestä on nyt tullut ihan ykkös suosikki ja aina kun veeti on näköpiirissä niin hymyllä ada ottaa Veetin vastaan<3

mamman pieni murumurunen<3<3

Tänään, kello 13:21 tulee 8 kuukautta siitä, kun pienen pieni prinsessa syntyi tähän julmaan maailmaan. Myöhemmin hän sai sitten nimekseen Josefina ja nyt hän on siis jo 8 kuukautta vanha. Kuukaudet ovat menneet nopeasti ja joka hetki on ollut ihanaa lapsen kanssa. Pitkä matka on vielä lapsen kasvatusta edessä, mutta minä nautin äitinä olosta. Hän on kehittynyt tosi paljon pienessä ajassa ja osaa jo vaikka mitä. Häntä on ihana seurata, kun touhuu lattialla omia juttujaan.

Josefina-mussukka on jo iso tyttö!
Äiti rakastaa aina!