Luulisi että nämä alkaisivat jo toistamaan itseään, mutta olen havaitsevinani hahmonkehitystä. Kun alkuaikoina Nörtti raivosi suorastaan intohimoisesti, nyt hänen kirosanoissaan on jo epätoivoinen sävy ja olemuksessaan tuntuu vuosien pelaamisen raskaus; jokainen tuskallinen pelimuisto painaa hänen sieluaan lyijypuntin lailla, mutta hänen täytyy jatkaa, sillä hänestä on tullut jo arkkityyppinen Vihainen Nörtti ja jumalat eivät antaisi hänen lopettaa.
Tai ehkä ylitulkitsen, mutta selkeästi Jamesin näyttelijänkyvyt ovat hioutuneet. Hän kiroileekin vähemmän, ja tuo turhautumisensa ilmi enemmän äänenpainoilla ja kehonkielellä.