IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Elämänkatsomus ja filosofia
Perustettu
11.12.2007
Tilastot
Käyntejä: 1080 (1.7.2008 alkaen)
Koko
29 jäsentä
Tyttöjä: 13 (45 %)
Poikia: 16 (55 %)
Keski-ikä
33,3 vuotta
Otos: 17 jäsentä
Tyttöjen keski-ikä: 30,9 vuotta
Poikien keski-ikä: 36,1 vuotta
Valvojat
Volk, Karppi-Setae, Pulttikristus

Jäsenet (29)

AbercrombieMoonzorroKarppi-SetaePulttikristusmordicus^_^nooraKIROHÄIRIÖ{Fredu}ViitapiruDeep_C_DiverAladoobiVolkmmollaäSvadeCordeliahGetRekt
« Uudemmat - Vanhemmat »
Suomen maahanmuutto- ja Eurooppa-ministeri Astrid Thors juhlistaa sananvapauden muistopäivää ehdottamalla Sanoma-yhtiön maakuntalehtien haastattelussa, että netin keskustelupalstoille asetetaan vastaavat päätoimittajat. Asia on tietysti sekä absurdi että surkuhupaisa useammastakin syystä, eikä vähiten siksi, että aikaisemmin tänä samana vuonna Astrid Thors itse esitti vaatimuksen, että hallituksen on tuomittava hyökkäykset ilmaisunvapautta kohtaan. Toki sananvapauteen kuuluu oikeus vaatia loogisesti ristiriitaisia asioita, mutta ei se silti fiksua ole.

Lehdessä päätoimittajan tehtävänä on kantaa viimekädessä vastuu siitä, mitä lehdessä kirjoitetaan. Tämä merkitsee päätoimittajan kannalta sitä, että hän joutuu käytännössä käymään läpi kaiken lehteen päätyvän ja poistamaan sieltä materiaalin, josta voi koitua oikeudellisia ongelmia. Pihvi on tietysti se, että julkaistu lehti ei ole samankaltainen ympäristö kuin Internet-foorumii. Julkaistu lehti on toimittajakunnan yksipuolista viestintää. Internet-foorumi taas on interaktiivinen ja lähtökohtaisesti avoin keskustelukanava. Internet-foorumia ei voi verrata suoraan lehteen, vaan enemmänkin toriin tai jopa antiikin Kreikan foorumeihin, joista nettifoorumit ovat saaneet nimensä. Päätoimittajan vaatiminen Internet-foorumilta on tämän vuoksi kuin vaatisi päätoimittajaa torikeskustelulta.

Jos Internet-foorumeilta vaaditaan päätoimittajaa vastaavalla tavalla kuin lehdiltä, siitä seuraa väistämättä kaikkien Suomen foorumien ennakkotarkistus ja -sensuuri. Kukaan järkevä ihminen ei tahdo olla tilanteessa, jossa hän voi saada sakkoja tai linnaa muiden ihmisten tekemistä teoista. Internet-foorumin päätoimittaja olisi kuitenkin juuri tässä vastuussa, joten hänen kannaltaan on järkevintä jättää julkaisematta mitään viestiä, joka voi teoriassakaan saada hänet ongelmiin. On järkevämpää sensuroida paljon kuin sensuroida vähän. Suomen perustuslain 12§ sisältää ehdottoman ennakkosensuurin kiellon, mutta kun ihmiset ja yhteisöt saadaan itse sensuroimaan itseään, voivat hallitsijat kiertää tämän vaatimuksen hyvillä mielin.

Ennakko- ja itsesensuurin osalta ministeri Thorsin sananvapaudenpäivän toivotus liittyy olennaisesti muihin aikaisempiin ehdotuksiin, kuten oikeusministeriön rasistisia rikoksia ja niiden rankaisua pohtineen työryhmän mietintöön sekä oikeusministeriön Internetin valvontaa koskeviin suunnitelmiin. Oikeusministeriön työryhmämietinnössä ehdotettiin rikosoikeudellisen vastuun ulottamista oikeushenkilöille, mikä merkitsisi sitä, että keskustelufoorumin ylläpitäjä joutuisi vastaamaan siitä, mitä ihmiset käyvät hänen foorumillaan kirjoittamassa. Käytännössä ainoastaan murto-osalla foorumeista olisi edes resursseja valvoa kaikkea foorumille kirjoitettua, mikä johtaisi väistämättä keskustelufoorumien vähentymiseen.

Oikeusministeriö on myös miettinyt vastaavan rikosoikeudellisen vastuun ulottamista jopa Facebook-käyttäjille siten, että kuka tahansa Facebookin käyttäjä voisi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen, mikäli sattumanvarainen pelle menee kännipäissään kirjoittelemaan hänen seinälleen kunnianloukkauksia ihmisestä, jota käyttäjä ei ole edes tavannut. Kuinka monella on oikeasti ylipäätään aikaa tuijottaa Facebookinsa seinää ja valvoa, että kukaan ei vain kirjoittaisi sinne törkyä? No, ainakin monilla Turun kaupunginvaltuutetuilla kaupunginvaltuuston istunnoissa, mutta ei mennä nyt siihen.

Kaikki nykyisten hallitsijoiden vaatimukset nettifoorumien ja -keskustelun valvonnasta kärsivät samasta perustavanlaatuisesta ongelmasta. Kaikissa ehdotuksissa nettikeskustelua halutaan käydä tietoverkkohäiriköiden, trollien ja sottakirjoittajien ehdolla ja heille tahdotaan siirtää yhä kasvavissa määrin valtaa häiritä ja estää ihmisten vapaata kansalaiskeskustelua Internetissä. Siinä missä ennen häirikköjen kirjoittamat viestit aiheuttivat korkeintaan mielipahaa ja poistamiseen menevän ajan verran vaivaa valvojille, annetaan kaikissa ehdotusten mukaisissa malleissa jokaiselle maailman Internet-häirikölle myös valta asettaa rikosoikeudellinen uhka jokaisen Suomen foorumin ylläpitäjille tai muulle Internet-käyttäjälle.

Toisin kuin salasanojen kalastelu, tietoturvamurrot tai muu vastaava cyberilkivalta, ei foorumeilla tai Facebookissa huutelu vaadi minkäänlaista osaamista mihinkään suuntaan. Jos pelkällä netissä huutelulla voidaan saada aikaiseksi rikosoikeudellinen vastuu foorumin ylläpitäjälle tai päätoimittajalle, aseistaa se kyvyttömimmänkin nettihäirikön täysin uudella aseella. Jos Internet-häirikköä ennen ehdotuksia voisi verrata kadulla huutelevaan juoppoon, on Internet-häirikkö näiden ehdotusten jälkeen tuo sama juoppo, jolle on annettu ritsa ja pussillinen teräviä kiviä. Häirikköjen aiheuttamasta lähinnä esteettisestä haitasta muuttuu ehdotusten vuoksi valtava konkreettinen haitta, josta voi seurata häkkiä ja pamppua myös niille Internetin käyttäjille, jotka eivät häiriköintiä harrasta. Jos sellaisia on.

Marko Sihvonen on ollut eduskuntatalon edessä nälkälakossa 1.2. alkaen vastustaakseen Suomen pohjavesien yksityistämistä ja myymistä ylikansallisille suuryrityksille. Veden hinta on nousemassa räjähdysmäisesti ja nykyinen talouskriisi ainoastaan kiihdyttää tätä. Suomen hallitus on asettamassa lakia, joka mahdollistaa kansallisten pohjavesivarantojen myymisen yksityisille yrityksille. Asia liittyy EU-direktiiveihin.

Asiasta ovat kirjoittaneet ainakin:
Riikka Söyring 1, 2
Veli-Pekka Kortelainen 1
Lars Österman 1
Kullervo Kalervonpoika 1, 2

Marko Sihvoselle on tehty Facebookiin tukiyhteisö ja hänen mielenosoitukselleen on perustettu tukisivusto. Yle ei ole huomioinut Marko Sihvosen mielenosoitusta mitenkään. Suomen lain mukaan laillisen mielenosoituksen järjestämiseksi ei tarvita minkäänlaista lupaa, vaan ainoastaan järjestysluonteinen etukäteisilmoitus viranomaisille. Marko Sihvonen oli todistettavasti tehnyt tämän ilmoituksen. Tästä huolimatta 3.2. poliisit ottivat Marko Sihvosen kiinni ja laittoivat hänet poliisiauton taakse. Poliisi ei perustellut Sihvosen kiinniottoa millään tavalla.

Se, mitä tässä tapahtuu, on, että Suomen virkavalta ei kunnioita lakia, eli sitä ainoaa asiaa, jonka ansiosta heillä on lainkaan minkäänlaista valtaa yli kenenkään toisen. Se, miksi näin tapahtuu, on se, että julkinen valta ei tahdo ihmisten näkevän, että ihmiset pystyvät sanomaan ääneen mielipiteensä julkisen vallan moraalittomista ja oikeudettomista toimista. Julkinen valta ei kestä ihmisten mielipiteitä, joten ihmiset pyritään pelottelemaan hiljaiseksi.

3.5.2009 Helsingin Sanomat uutisoi Suomen syyllistyneen viimeisen 15 vuoden aikana useampaan ihmisoikeusrikkomukseen kuin kaikki muut Pohjoismaat yhteensä. Kun ottaa huomioon sen, että muissa Pohjoismaissa on yhteensä 3,7 nousee luku vielä merkittävämmäksi. Ainoastaan seitsemän Euroopan neuvoston maata on saanut Suomea enemmän tuomioita sananvapauden rikkomisesta. Suomi liukuu jatkuvasti yhä kiihtyvällä tahdilla kohti samankaltaista vastustuksen ja vaikutusmahdollisuudet nujertavaa kontrollijärjestelmää kuin mikä naapurimaa Venäjällä on vallinnut muutamia hassuja poikkeuksia lukuunottamatta koko Suomen nykyisen olemassaolon ajan.

Kehitys ei ole ainutlaatuista Suomessa, vaan tämä sama ilmiö tapahtuu kaikkialla Euroopan unionissa. Naapurimme Ruotsi on ottanut käyttöönsä telekuuntelujärjestelmän, jolla se pystyy valvomaan kaikkea sen rajat ylittävää tietoliikennettä, mikä tarkoittaa käytännössä hyvin suurta osaa Suomen tietoliikennettä. Tämän lisäksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuin vaati Ruotsia ottamaan käyttöönsä lait, jotka pakottavat teleoperaattorit tallentamaan asiakkaidensa puheluja ja sähköposteja.

Britannian hallitseva puolue Labour on luonut keskimäärin 33 uutta rikosta joka ikinen kuukausi siitä asti, kun se on ottanut vallan. Labourin hallituksen aikana on myös ryhdytty asentamaan valvontakameroita 20 000 tuhanteen yksityiseen kotiin. Valtontajärjestelmän hinta on noin 400 miljoonaa puntaa. Britannia on asentamassa kameroita talojen sisälle myös valvoakseen ihmisten naapureita, jalankulkijoita ja katunäkymää.

Ei ole mitään syytä olettaa, että kehitys tulisi pysähtymään siihen pisteeseen, missä se on nyt. Valvonta-, hallinta- ja seurantajärjestelmien kehittely ja implementointi on ainoastaan kiihtynyt ja se kiihtyy yhä edelleen. Koko Euroopan unioni, ei vain Suomi, on kulkemassa kohti köyhää, kurjaa ja hallittua dystopiaa. Tässä ei ole mitään omituista, sillä järjestelmät ja ihmiset niiden takana ovat läpi historian halunneet valtaa muiden ihmisten yli. Nykyhetki olisi historiallinen kuriositeetti, jos niin ei olisi tälläkin hetkellä.

Kansanedustajilla, ministereillä tai virkamiehillä ei ole todellisuudessa lainkaan valtaa. Heidän ainoa valtansa on kirjoittaa paperille tai tietokoneelle asioita ja puhua. Heidän puheensa ja kirjoituksensa vaikuttavat todellisuuteen ainoastaan sen takia, että ihmiset eivät ole vaivautuneet sanomaan vastaan. Kun ihmiset sanovat heille vastaan, heidän hallitsijan viittansa putoaa pois ja heistä tulee tasan samanlaisia tyyppejä kuin kaikista muistakin.

Perjantaina 19.2. Marko Sihvosen tukijoukot järjestävät ulkoilmabileet Arkadianmäellä. Kannattaa myös liittyä Facebookin tukiyhteisöön ja harkita Söyringin ja muiden blogien levittämistä läpi Internetin.
[ Alkuperäinen teksti lähteineen => http://keronen.blogspot.com/2009/04/eu-aikoo-muuttaa-internetin.html
Aiheesta myös täällä => http://www.blackouteurope.eu/ ]

Euroopan parlamentti äänestää 5.5. joukosta direktiivejä, jotka kulkevat nimellä "Telecoms Package". Käytännössä se, mitä Telecoms Package tekee, on koko Internetin luonteen muuttaminen fundamentaalisesti. Voimaantullessaan direktiivit aiheuttavat sen, että vapaiden Internet-yhteyksien sijasta ihmisille tarjotaan niin sanottuja "kuluttajan käyttövalintamahdollisuuksia", jotka merkitsevät käytännössä samaa kuin televisioihin myytävät kanavapaketit. Internetin käyttäjät eivät siis itse saa valita, mitä sivuja he käyttävät, vaan he voivat ainoastaan valita valmiista kokoelmista heille ennakkoon päätetyistä sivuista. Direktiiviroskaa kaupataan esittämällä, että se lisää käyttäjien mahdollisuuksia tehdä valintoja Internetin suhteen. Tämä johtuu siitä, että Euroopan unioni tykkää myydä päättäjille ja kansalaisille Neuvostoliittoa esittämällä, että se on Amerikka.

Olennaisin direktiivipaketin aiheuttama muutos on Internetin muuttaminen televisioksi, mutta sen lisäksi direktiivipaketti sisältää muita, pienempiä muutoksia, joita kaupataan samalla umpiruttuisella EU-retoriikalla vapaista markkinoista ja talousyhteistyöstä. Direktiivipaketti muun muassa sisältää direktiivejä, jotka antavat viranomaisille ja palveluntarjoajille oikeuksia vaatia itselleen tietoa siitä, miten informaatio liikkuu Internetissä. Direktiivipaketti myös pitää sisällään Ranskassa torpatun "kolmesta poikki"-nettiyhteyden katkaisemisdirektiivin pan-eurooppalaisen version. Jo pelkästään direktiivipaketin "pienemmistä pahoista" voisi kirjoittaa muutaman kirjan, mutta ne asiat, joihin direktiivipaketti kipeiten iskee, ovat demokratia, ekonomia ja ihmisoikeudet, eli asiat, joiden saralla EU ei ole ennenkään juuri loistanut.

Demokratian kannalta Telecoms Packagen suurin ongelma on se, että palveluntarjoajat, joilla ei ole minkäänlaista vastuuta mihinkään suuntaan, päättävät mitä kansalaiset saavat Internetistä lukea, seurata tai tutkia. Todennäköisesti kanavapaketteihin tulee kuulumaan suuria medioita, kuten esimerkiksi Helsingin Sanomat, mutta puolestaan pienten medioiden pääsy kanavapaketteihin on huomattavasti epävarmempaa. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että ihmiset saavat tietää asioista pelkästään sen, mitä suuret mediat päättävät heille kertoa. Internetin tarjoama mahdollisuus hakea nimenomaan sitä tietoa, mitä kukainenkin itse tahtoo, särkyy Telecoms Packagen myötä. Demokratiaan olennaisesti kuuluva kriittisyys ja avoimuus, jota Internet on tarjonnut, vaihtuu direktiivipaketin myötä äärimmäisen tehokkaaksi propagandakoneeksi.

Telecoms Package ei vaikuta ainoastaan yksityisten kansalaisten Internetin käyttöön, vaan myös yritykset kärsivät siitä. Yritykset ovat kasvavissa määrin riippuvaisia Internetistä ja Internetin käytöstä, joten Internetin rampauttaminen voi olla yrityksestä riippuen kuolettava yrityksen ekonomialle. Tämän vuoksi muun muassa Internetin ja tietotekniikan suuryritysten perustama The VON Coalition, johon kuuluvat esimerkiksi iBasis, Google, Microsoft, Skype ja niin edelleen, on arvostellut direktiivipakettia siitä, miten se halvaannuttaa rehellistä kilpailua ja haittaa teknologian kehittymistä.

Jos yrityksen sivuja ei ole valmiiksi räätälöidyissä kanavapaketeissa, eivät käyttäjät pysty käyttämään yrityksen palveluja missään muodossa, tai edes ylipäätään havaitsemaan, että yritys on olemassa Internetissä. Vastaavasti esimerkiksi raaka-ainetta etsivä yritys ei voi tutkia kattavasti kaikkia potentiaalisia raaka-aineen tuottajia, sillä yritys näkee ainoastaan ne sivut, jotka yrityksen kanavapakettiin on annettu. Internetissä mainostaminen ei riipu enää mainostajasta ja mainoksen näkijästä, vaan direktiivipaketin myötä väliin syntyy byrokratiaa tai korpotokratiaa.

Kolmas Telecoms Bullshitin ongelma liittyy molempiin ylläolleista. Nimittäin direktiivipaketti on vastoin Euroopan unionin omia perusoikeuksia, mikä käytännössä merkitsee EU:n perusoikeuskirjan artikloja 7, 8, 11 ja 16. Artiklat 7 ja 8 liittyvät Telecoms-direktiivipaketin kohtiin, jotka antavat viranomaisille ja palveluntarjoajille oikeuden vaatia itselleen tietoja siitä, miten tietovirta liikkuu Internetissä, sekä Ranskan mallin mukaiseen "kolmesta poikki"-direktiiviin. Artiklat 11 ja 16 puolestaan liittyvät demokratiaan ja taloudelliseen vapauteen.

Artikla 11 koskee sanan- ja ilmaisunvapautta. Artiklan ensimmäinen kohta antaa oikeuden välittää tietoa täysin vailla viranomaisen puuttumista ja rajoista riippumatta. Telecoms-direktiivipaketti antaa viranomaiselle ja palveluntarjoajalle oikeuden päättää, mitä tietoa kansalainen pystyy Internetin kautta välittämään. Artiklan toinen kohta myöntää oikeuden pluralistiseen mediaan, eli monipuoliseen tiedonvälitykseen. Telecoms Package on tässä suoraan ristiriidassa kohdan tarkoituksen kanssa. Telecoms-direktiivipaketti aiheuttaa sen, että ainoastaan ne mediat, uutislähteet ja -toimistot, jotka palveluntarjoajat ja viranomaiset hyväksyvät, ovat ylipäätään käyttäjien saatavilla. Direktiivipaketin jälkeen pluralistinen media on prikulleen se media, jonka vallankäyttäjät sallivat ihmisille.

Perusoikeuskirjan artikla 16 tekee ekonomisen vapauden unionikansalaisen perusoikeudeksi. Käytännössä ekonominen vapaus merkitsee EU-tasolla EU:n neljää vapautta, eli tavaroiden vapaata kulkua, henkilöiden vapaata kulkua, palvelujen vapaata kulkua ja pääoman vapaata kulkua. Ainoa neljästä vapaudesta, jota vastaan direktiivipaketti ei riko, on henkilöiden vapaa liikkuminen; mikä johtuu arvioni mukaan pelkästään siitä, että ihmisiä ei voi downloadata netistä.

Direktiivipaketti aiheuttaa sen, että viranomaiset ja palveluntarjoajat, joita kukaan ei ole äänestänyt mihinkään tehtävään, saavat päättää, millä yrityksillä tai yksityishenkilöillä on ylipäätään oikeus toteuttaa palvelujen, pääoman ja tavaroiden kulkua Internetissä. Direktiivipaketin jälkeen viranomaiset saavat päättää, mitkä yritykset saavat tehdä Internetissä yhteistyötä minkäkin yrityksen kanssa, ja ketkä kansalaiset saavat minkäkin yrityksen palveluja käyttää. Direktiivipaketti mahdollistaa sen, että jopa täysin laillinen yritys voidaan yksinkertaisesti leikata pois Internetistä, mikäli viranomaisista sattuu tuntumaan siltä.

Vähän aikaa sitten Alexander Stubb vaahtosi, että on törkeää kutsua EU:ta Neuvostoliitoksi. Olen samaa mieltä. Orwellin dystopia on paljon lähempänä.
« Uudemmat - Vanhemmat »