IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Elämänkatsomus ja filosofia
Perustettu
Ennen yhteisöajanlaskun alkua
Tilastot
Käyntejä: 2134 (1.7.2008 alkaen)
Kommentteja: 2
Koko
138 jäsentä
Tyttöjä: 38 (28 %)
Poikia: 100 (72 %)
Keski-ikä
33,7 vuotta
Otos: 85 jäsentä
Tyttöjen keski-ikä: 33,4 vuotta
Poikien keski-ikä: 33,9 vuotta
Ylläpitäjä
Duude

Jäsenet (138)

Idscuarto76FoxholeHatunFlyworld-koi-chris_jan_fhanna-kaisaojalaAeskilhanneeeesMorsumLentojätkäArhinmäkiensio
« Uudemmat -
Miksi minä olisin hyvä (kunnallis) poliitikko?

Minulla on laajasti ihmiskontakteja kaikista mahdollisista sosioekonomisista luokista
Olen erittäin hyvä hahmottamaan asioista kokonaiskuvan, miten jokin asia vaikuttaa mihinkin sitä koskevaan ihmisryhmään ja millaisia seurauksia sillä on muut vaikutteet yhteen huomioiden..
Olen hyvä luomaan luovasti työkaluja, joilla voidaan edesauttaa haluttuja tuloksia.
Olen erittäin sanavalmis
Minä en ole ryhmäalistettavissa tavoitteiden hinnalla.
Sinä valitset

karviainenElämmekö unessa?Luonut: karviainenLauantai 16.01.2016 04:40

"Elämmekö unessa? Tiedostammeko, osaammeko kriittisesti katsoa omaa itseämme, omia varmuuksiamme - vai annammeko ulkoa tulevien vaikutusten määrätä koko elämästämme? Kärsimmekö ja aiheutammeko kärsimystä, koska minämme nukkuu?"



Pitkäperjantain iltana 4. huhtikuuta 1971. Haastattelijana Suomen YK-liiton pääsihteeri maisteri Hilkka Pietilä ja haastateltavana Yrjö Kallinen.

"Kokenut ja asiantunteva haastattelija osasi kohdistaa kysymyksensä aikamme keskeisimpiin ja kohtalokkaimpiin ongelmiin, nimenomaan kysymykseen ihmiskunnan ennennäkemättömästä kriisikaudesta, jota me kieltämättä nykyisin elämme.

Ensi askel heräämistä kohti on se, että me tiedostamme tämän tosiasian: me emme ole valveilla. Minä olen unessa, minä en ajattele, vaan minun ympäristöni ajattelee minussa.

Kun ihminen oikein selvästi tajuaa kyllin varhain, että hän toistaa sitä mitä häneen on suggeroitu, että hän elää hypnoosissa, unitilassa, niin se on alku todelliselle heräämiselle."

- Yrjö Kallinen kirjassa Elämmekö unessa 1971
Kokoomuksen iskulauseet on varsin jänniä. "Jos vanha ei toimi tarvitaan korjausliikettä" ja "työ etusijalle". Mihin kokoomus on tekemässä korjausliikettä? Kokoomuslaiseen politiikkaanko? Kokoomus on johtanut hallitusta viime kaudet, joten jos homma ei toimi, niin syyllistä on parasta etsiä peilistä. Lisäksi Suomi on seurannut 90-luvulta asti hallituksesta riippumatta kokoomuksen ihannoimaa uusliberalistista talousoppia. Joten siitäkö kokoomus tahtoo nyt tehdä korjausliikkeen? Ei suinkaan. Todellisuudessa kokoomus ei halua tehdä korjausliikettä, vaan tarjoaa lisää samaa. Kokoomuksen näkökulmasta ratkaisu kokoomuslaisen politiikan puutteisiin on lisää kokoomuslaista politiikkaa.

Entä sitten mitä kokoomus tarkoittaa työllä? Ei ainakaan julkisen sektorin työtä, jota kokoomus tahtoo kovasti ajaa alas. Etusijalle asetettava työ on nimenomaan yksityisen sektorin työtä, joka on kaikkein alttein talouden suhdanteille. Lisäksi uusliberalististen oppien mukaan työntekijän on tehtävä työtä mahdollisimman halvalla, jotta talous kukoistaa. Eli työn etusijalle laittaminen tarkoittaa sitä, että työtä on tehtävä mahdollisimman halvalla. Lisäksi kokoomus haluaa heikentää tukia, jotta tämän mahdollisimman halvan työn tekeminen olisi ainoa keino selvitä hengissä. Kun tähän yhdistää vielä taantumat, niin työntekijät on helppo pakottaa tekemään työtä millä tahansa sopimuksilla.

Kuka tästä sitten hyötyy? Ne, joilla on varaa palkata eniten työntekijöitä. Eli rikkaat ja suuret yritykset. Uusliberalistisen logiikan mukaan, kun työntekijöille tarvitsee maksaa mahdollisimman vähän palkkaa, niin voidaan palkata mahdollisimman paljon työntekijöitä. Työn hyödyt kerää yrittäjä.

Uuskeynesiläinen puolestaan sanoisi tähän, että kun kaikilla on varaa kuluttaa, niin silloin syntyy myös kysyntää palveluille ja sitä kautta työlle. Uuskeynesiläinen näkee kotimaan markkinat talouden perustana, jossa kuluttajat ovat tärkein työpaikkojen lähde. Uuskeynesiläinen pyrkii siis jakamaan varallisuuden tasaisemmin. Siinä missä uusliberalisti näkee yritykset ja pääoma kasautumat työpaikkojen luojana ja pyrkii keskittämään varallisuuden harvoille.

Kirjoitan tähän tiivistelmän päivän luennosta. Teemana ikääntyvä väestö. Ennen ikä jaettiin kolmeen osaan: nuoruus, keski-ikä ja vanhuus. Nuoruus oli ennen työelämää ja vanhuus alkoi eläköitymisestä. Eläköitymisen idea oli, että kun ihminen tulee vanhaksi ja sairaaksi, niin hän ei enää pysty tekemään töitä. Siksi ihmisen on syytä siirtyä uuteen luokkaan saamaan hoivaa.

Nykyään on kuitenkin syntynyt uusi luokka: terveet vanhukset, jota kutsutaan kolmanneksi iäksi. Enää eläköityminen ei tarkoitakaan sairautta ja hoivan tarvetta. Monien elämään kuuluu tämä yhä pitenevä uusi vaihe, jonka rooli ei vielä ole oikein selkiytynyt. Oikeastaan ollaan vielä hyvässä kunnossa eikä hoiva palveluja tarvita, mutta töitäkään ei saa tehdä.

Kansantaloudellisesta näkökulmasta vanhuus ja ikääntyvä väestö on rasite juuri siksi, että vanhus on sairas eikä enää tuota yhteiskunalle lisäarvoa ja tarvitsee paljon erilaisia palveluja. Siksi ikääntyvä väestö nähdään uhkana. Monet eivät kuitenkaan eläköidyttyään ole sairaita ja siksi tässä kolmannessa ikäryhmässä piilee myös mahdollisuuksia.

Vanhuutta voidaan tarkastella nelikentän avulla jossa yhdellä sarakkeella on terveet ja sairaat vanhukset, toisella sarakkeella hyödyn tuottaminen ja palvelujen vaatiminen. (1.) Perinteisen vanhan näkökulman mukaan vanhus on sairas ja vaatii palveluja, mikä päteekin tiettyyn ryhmään vanhuksia. (.2) Modernimpi poliittinen näkökulma on nähdä myös terveet vanhukset, jotka voivat tuottaa sosiaalista hyötyä. Tämän näkökulman hyödyntäminen on avain vanhuksia ja työntekoa koskevan politiikan uudistamisessa. (3.) Toisaalta voidaan nähdä myös terveet vanhukset, jotka vaativat palveluja. Tämä on sen nykyisen kansantaloudellisen ongelman näkökulma, jossa suuri joukko työkykyisiä vanhuksia on siirtynyt työvoiman ulkopuolelle. (4.) Toisaalta taas on näkökulma, jossa sairailta vanhuksilta vaaditaan sosiaalisen hyödyn tuottamista. Nähdään valtion ikäänkuin imevän vanhuksista viimeisetkin mehut. Tämä kuvaa hyvin vanhuuteen ja työhön liittyvien poliittisten uudistusten vastustajien näkökulmaa. Poliittiset yhteentörmäykset johtuvatkin usein näiden kahden viimeksimainitun näkökulman kohtaamisesta.

Siihen miten maailman näkee vaikuttaa paljon se, miten maailman on nähnyt nuorena. Siksi näkemykset vanhuudesta muuttuvat hitaasti. Suuri terveiden vanhusten ikäryhmä on kuitenkin suhteellisen tuore ilmiö. Vanhuskin voi olla tuottava.

On monia terveitä vanhuksia, jotka haluaisivat olla töissä pidempään kuin laki sallii. Kuitenkin eläkeiän nosto herättää ihmisissä paljon tunteita. Marssien ja autojen polttamisen välttämiseksi ollaan kehitetty myös toisenlainen näkökulma: vapaaehtoistyö.

Vapaaehtoistyö tarjoaa terveelle vanhukselle mielekästä toimintaa ja tavan tehdä jotain hyödyllistä. Vanhus voi kokea itsensä tärkeäksi ja samalla osallistua yhteiskunnallisen hyvän tuottamiseen. Näin terveet vanhukset voidaan nähdä myös yhteiskunnallisesti tuottavana ryhmänä ilman, että siihen liitetään työurien pidentämiseen liittyvää pakottamisen politiikkaa ja sen herättämiä ikäviä tunteita.

Eläke ja vanhuus politiikan ytimessä on siis vanhusten ja eläkeläisten erilaisuus. Enää ei pädekkään että eläkkeelle siirrytään 65 vuotiaana, jonka jälkeen ollaan sairaita ja tarvitaa runsaasti hoivaa. Nykyään eläkkeelle ruvetaan siirtymään jo 50 vuotiaana ja 67 vuoteen mennessä kaikki ovat jo eläkkeellä. Yksi tapa siirtyä eläkkeelle on vaiheittainen siirtyminen kokoaikaisesta työst ä osa-aikaiseen työhön. Vaiheittainen siirtymisen avulla vanhus ei jää suoraan tyhjänpäälle, vaan ehtii työnteon ohella hankkimaan uutta sisältöä elämään ja rakentamaan uudenlaista identiteettiä. Lisäksi sen jälkeenkin on vielä suuri terveiden vanhusten ryhmä, jotka pystyvät edelleen panostamaan yhteiskunnallisen hyvän tuottamiseen. Monen eurooppalaisen väestön ikääntyessä tarvitaankin uudenlaisia näkökulmia tarkastelemaan kyseistä tilannetta.
Tiedättekö te tän mainoksen? Itse vilaukselta näin jossain bussi pysäkillä, mutta vasta nyt syrjintä uutisten jälkeen rupesin enemmän miettimään sitä.

Jos mainos ei siis ole syrjivä, niin vähintäänkin se on harhaanjohtava. Se antaa ymmärtää, että pelkästään miehenä oleminen antaisi 17(pro)sentin bonuksen työssä kuin työssä. Taustalla on todellisuudessa kuitenkin monimuotoinen omien valintojen ja sosiaalisten odotusten kietouma.

Kyse on siis samankaltaisesta ilmiöstä kuin se, että korkeastikoulutettujen lapset hankkivat/saavat neljä kertaa useammin korkoakoulutuksen, kuin matalimman koulutustason lapset. Tai miten rikkaan perheen lapsesta tulee rikas todennäköisemmin, kuin köyhän perheen lapsesta.

Miksihän kuitenkin juuri tää sukupuoli näkökulma on tässä ajassa niin trendikäs? Näissä kampanjoissa ei suinkaan anneta ymmärtää, että mies on itse ansainnut ylimääräiset senttinsä omalla työllään, vaan syyksi nimetään sukupuoli. Samalla rikkaan ja korkeasti koulutetun perheen kakaran nähdään itse ansainneen oma menestyksensä, sen sijaan että se nähtäisiin syntymässä annettuna.

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/727803/Neuvosto+Ammattiliittojen+17senttiakampanja+ei+syrji+miehia



Lisälukemiseksi http://www.hs.fi/raha/a1420171671692 Vauraus tekee ihmisen itsekkääksi ja köyhyys tyhmäksi
sekä http://www.hs.fi/tyoelama/a1415073738795 Voiko naisen euro nousta 90 senttiin?
Nohuhhuh. Luin jo tästä järkyttävästä tapauksesta, mutta tämä artikkeli nosti vielä lisää mietteitä. "Tapaus on suurin poliittinen kriisi presidentti Enrique Pena Nieton kaudella ja mahdollisesti yksi suurimmista joukkomurhista Meksikon huumeidenvastaisessa sodassa vuoden 2006 jälkeen." "Väkivalta on Meksikossa turruttavan yleistä – huumesodassa on kuollut kahdeksassa vuodessa 80 000 ihmistä ja 22 000 on kadonnut." Voiko tämänkin tapauksen osasyyllisiksi lukea kaikki länsimaisen huumausaineiden kieltopolitiikan kannattajat? Kieltopolitiikka on paitsi epäonnistunut vähentämään huumeongelmia, se on kaikenlisäksi osallisena tuhansien ihmisten vuosittaisiin murhiin...

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1415505801818

SorinV for Vendetta tosielämässäLuonut: SorinTorstai 22.05.2014 02:44

Katsottiin juuri V for Vendetta :) http://www.imdb.com/title/tt0434409/?ref_=nv_sr_1 vaikka oon nähnyt sen aikasemminkin, niin tälläkertaa se kosketti vielä enemmän kuin viimeksi, koska löysi yhtymäkohtia todellisuuteen. Esimerkiksi Suomen paljon puhuttu henkinen kestävyysvaje, jolle ei kuitenkaan löydy todisteita todellisuudesta. Sen vuoksi se näyttäytyy lähinnä taktiikalta, jonka avulla Suomen kansa lannistetaan ja valmistetaan meidät vastaanottamaan päätökset, joita eliitti meille tekee. http://www.hs.fi/kotimaa/Eliitti+vie+kansalta+uskon+tulevaan/a1390545135168 Päätökset ja leikkaukset esitetään luonnollisina ja pakollisina. Luodaan mielikuva vaihtoehdottomuudesta. Aivan kuin vallitseva talous käsitys. Ekonomistien ei tarvitse oppia muuta kuin uusklassinen talousteoria. Kuitenkin 1970-luvulle saakka noudatettiin täysin toisenlaisia oppeja. Eikä tämä nykyinenkään malli ole vaihtoehdoton tai mitenkään kiistattomasti paras. http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2014/numero-2/kapitalismin-10-kaskya Valtion ei tarvitse alistua talouden voimille, valtio on ennenkin niitä kyennyt suitsimaan ja voi tehdä sen jälleen uudestaan. https://www.facebook.com/notes/tomi-helminen/tasapainotetaanko-valtion-taloutta-vai-tasapainottaako-valtio-taloutta/10151984043295738 Myös muutkin ovat huomanneet sen. Mm. ranskalainen taloustieteilijä Thomas Piketty on nostanut nykyisten vallitsevien talousoppien ongelmat pöydälle http://www.hs.fi/kulttuuri/a1399694258566?jako=5548011d5340fec09ef028856eefc1c1&ref=og-url&fb_action_ids=10152476503589742&fb_action_types=og.recommends&fb_source=aggregation&fb_aggregation_id=288381481237582 Vaikka me pohjoismaat saammekin kiitosta sosiaalisesta oikeudenmukaisuudestamme, niin siihen ei pidä tuudittautua. Meilläkin vallitsee poliittisia voimia, jotka pyrkivät muuttamaan maatamme amerikkalaisen voittajat-häviäjät kaltaiseksi yhteiskunnaksi. Juuri kun muu maailma on heräämässä heidän talousjärjestelmänsä sosiaaliseen kestämättömyyteen. Meidän ei tule suinkaan ottaa mallia niiltä, jotka ovat meitä huonompia, vaan olla ylpeitä siitä mitä olemme tehneet hyvin. Meidän tulee olla mukana kehityksessä, joka tekee Suomesta ja koko maailmasta paremman paikan kaikille. Ensisunnuntaina on esimerkiksi eurovaalit, jolloin on hyvä mahdollisuus käyttää poliittista vaikutusvaltaa. Tärkeintä kuitenkin on ne pienet asiat jokapäiväisessä elämässä. Yksi ihminen ei voi muuttaa maailmaa, mutta yksi voi muuttaa monien ihmisten elämää. Ole se muutos, jonka haluat nähdä! <3
Ahistaa.
« Uudemmat -