IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Minä ja muut
Perustettu
Ennen yhteisöajanlaskun alkua
Tilastot
Käyntejä: 4810 (1.7.2008 alkaen)
Kommentteja: 18
Koko
309 jäsentä
Tyttöjä: 193 (63 %)
Poikia: 116 (37 %)
Keski-ikä
31,0 vuotta
Otos: 204 jäsentä
Tyttöjen keski-ikä: 29,9 vuotta
Poikien keski-ikä: 33,1 vuotta

Jäsenet (309)

Shadow_witchkadvessuLunarMarjiaKaappiM0rsohassulainen-HanskuGayvitunlapsi-mmatias-näätä-Betty_BooBMister_ChocGothHamMsNäkymätönMusta_sydäns-mies
« Uudemmat -

KatyaUus blogimerkintä.Luonut: KatyaMaanantai 21.03.2016 17:03

TimpskaAjatuksiaLuonut: TimpskaTiistai 29.12.2015 12:53

En tiedä mikä elämässä on ollut vaikeinta. Ehkä se että ei ole voinut täysin luottaa keneenkään, ja sitä myöten myös itseluottamus on taas pitkään ollut hukassa. Nyt mietin miten koen rakkauden. Ehkä se pyyteetön halu olla hyvä toista ihmistä kohtaan, tai ehkäpä vain halua olla rakastettu. Halut ohjaavat ihmistä. Jos se halu tulee koko sydämestä, niin eihän se voi olla väärin? Olen taas tässä tilanteessa, että en enää tiedä yhtään mitään, tai tiedän paljonkin, mutta ehkä pelkään liikaa, tunnetasolla. Luulin olevani, mutta en olekaan. Luulin että voisin rakastua, mutta en tiedä onko se taas vain hyvän olon tunne jota haen tyhjyyteen sisälläni. Olisin ollut jo valmis siihen, mutta ei, vieläkään? Ei koskaan. Suurin rakkauteni on ollut lennokit ja lentokoneet. Kohti korkeuksia, ylös luojan luo, sillä taivaalla on juhlat. Siinäkin olen hyvin vajavaisesti pystynyt toteuttamaan itseäni. Tai en ole ollut tarpeeksi realisti omien kykyjen suhteen.
Unelmia ja haaveita paremmasta. Ei sitä ole parempaa, on vain tämä hetki. Tuska siitä mitä ei ole tässä ja nyt. Hän. Hän ei ole tässä. En tiedä onko hän edes olemassa. Tavallaan se on mahdollisuus meissä jokaisessa. Mutta epätodennäköistä. Sitä takertuu jokaiseen pieneen toivon kipinään ja mahdollisuuteen. Jos kokee yhteyttä toiseen ihmiseen voimakkaasti, niin pettymyshän siitä yleensä tulee. Uudestaan. Vaikka siltikin jaksaa uskoa. Vaikka toivoa ei ole. Ei rakkautta. On vain tyhjiä sanoja ja kuoria. Pelko. Yksinjäämisen pelko. Kipu. Kipu sydämessä. Se ei mene pois. Sitä ei saa pois, sydäntä rinnasta. Se näkee liikaa. Itsekkyyttä. Ahneutta. Suru. Surullinen sielu. Näin jo pilkahduksen sieluntoveristani. Miksi en voi olla siitä vain iloinen, koska on toivoa vielä? Mitä helvettiä minulle on tapahtumassa?

SaneMasennus Vol. 2Luonut: SaneSunnuntai 14.12.2014 01:28

Oli kiva huomata alkuperäsen masennusblogin synnyttävän keskusteluu, however en ollu ite tyytyväinen kirjotusasuun tai siihen miten asiani ilmaisin ja siin oli paljo jaaritteluu, joten suoritan nyt rewriten.
En kuitenkaa poista alkuperästä tai siihen kerääntyneitä kommentteja, todistaakseni et seison postauksieni takana ja jos joku haluu senki käydä lukee.

a Word from our Sponsors
Me eletää maailmassa, jost on tullu aivan vitun hauras ja heikko;
läskit on kauniita, koulukiusatut on sankareita ja masentuneit pitää säälii...onks tää nyt oikeesti hyvä systeemi?
Jos aina vaa uskottelet lapselle et se on hyvä laulaa, pian se uskoo sen ja seisoo idols-tuomareiden edes nolattavana.
Sama juttu esim. koulukiusattujen kaa: jos aina vaa uskottelet et se on oikeessa ja kaikki muut vaa on perseestä, ni se alkaa uskoo sen, eikä tee elettäkää muuttaaksee omaa burgerikäytöstään, jonka takii sitä poljetaa maahan.
Et ehkä pidä ajatuksest et pitää käyttäytyy tietyn mallin mukaa pärjätäksee ja kukapa pitäis, mut se on kylmä fakta.
Ei oo niinkää olemas sääntöi sille miten pitää käyttäytyy, mut sille on, miten ei pidä käyttäytyy. Eikä ykskää koulukiusatuist sitä oo lukenu.

Voin sanoo läskin olevan epäesteettistä, kiusattujen olevan surullisii sosiaalisesti kiusallisii hiirii, mut se ei silti tarkota et haluun tappaa kaikki ylipainoset ja et kannatan koulukiusaamista.
Tunnen monii ylipainosii ja betoi ja ne on loistavii tyyppei, mut joskus täytyy vaa sanoo asiat niin ku ne on, koska kukaa muu ei uskalla ku ollaa liian peloissaa siit mitä jotkut random ihmiset ajattelee sust. Ihmiset, joiden mielipiteil ja kommenteil koskien sua, ei pitäis olla mitää välii.

Jokasen elämäs on vaan yhden käden sormil laskettavis ne ihmiset, joiden mieltymys sua kohtaan vaikuttaa sun elämään, loput on vaa statistei for the lols joit ei pidä ottaa turhan vakavasti.

Masennus
Suurin syy, miks en ite pidä masennusta tai sitä potevii ihmisii juurikaan minään, on se koska masennus on suuriltaosin kermapersesairaus. Täytyy asiat olla aika hyvin, et on aikaa masistella.
Paljo masennust luulette kehitysmais esiintyvän?
Ei niil oo aikaa synkistellä, ku taas pitäis lähtee leijonaa karkuu tai miettii mist löytää huomen oksennust maasta et voi poimii siit ruoantähteitä :0
btw tiesiks et masennus on latinaa ja tarkottaa: "faija osti mulle auton, mut se oli väärän värinen"?
Masennus tarkottaa sitä, ku ei keksi mitää mikä on oikeesti huonosti, ni masennutaa niist asioist, jotka vois olla hiukan paremmin.
Masennus tarkottaa sitä, et oot 20v ja valitat elämäs olevan paskaa, vaikkei se oo viel alkanukaa.
Masennus tarkottaa sitä, ettei asiat mennykää niinku elokuvissa.
Eli siis taas, länsimaiseen kermapersetapaan, odotetaan et koska kaverillaki on asiat noin hyvin, ni mullaki pitäis.
"miks just minä yhyy, miksei joku muu".
Ei ymmärretä miks Linnan Juhlii kutsutaa menestyneit ihmisii, samal ku ainut asia mihin ite ikinä on panostanu, on profiilikuvan filtterii.

True, kerran ku masennus saa sust otteen ni sitä voi olla vaikee ravistella irti, mut te tunnutte kovasti olevan sitä mieltä, et masennusta ei valita, se valitsee sut.
Sekotatte sen thug lifee.
Mun mielest toi ajattelutapa on huomattavaa ihmisaivojen aliarviointia ja 4 000 000 vuoden evoluution naamalle sylkemist.
Masennus todellaki on valintakysymys. Se on asenteest kiinni. Haluuks sille antaa ylivallan sun aivoist.
Ihminen käyttää vaa 10% aivoistaan ja se koskee jokast ihmist, myös niit jotka rakentaa avaruusrakettei työksee. Niil on ihan samat aivot ku sulla ja sä kerrot mulle et koska sun elämäs menee alamäkee ni sun ratkasu on sukeltaa altaasee, joka ollaa täytetty itsesäälil? Aseta aivos it will get better modelle äläkä oo valittaja.

Jos ois totta et masennus voi iskee kenee vaa ni oisin varmaa jo masentunu, mut koska tykkään ajatella et mun elämänilo ja optimistisuus on normaalii luokkaa ni näin ei oo päässty käymää.

Tässä muutama esimerkki:

7 luokal mul oli keskellä nenää texasin kokonen finni ja mua kiusattii siit. Olin "petteri punakuono". Lopult se kävi niin tunteisii, et menin äidin meikkipussille ja laitoin 6kg pakkelii siihen peitteeks, mut koska mun meikkaus skillit on Johanna Tukiainen level ni kaikki huomas et mul oli puol kroppaa dipattu peiteaineesee ja sain kuulla siitäki pitkään
Ratkasu:
didn't give a fuck, keskityin ihmisii jotka tuns mut ja olin niiden kaa, enkä yrittäny miellyttää koko koulua ja ihmisii, jotka hyökkää suuremmal joukol yhen kimppuu

Mua petettiin
Ratkasu:
olla onnellinen, koska sain tietää, ettei se ollu se oikea ja lopettaa aikani tuhlaamisen

Yläasteel ku mul oli gootti/hevari/emovaihde pääl, kuulin et jokanen sen koulun top-tier female ja muutama lukiolainen (true story) ois voinu "alkaa mun kaa", jos en ois ollu mustiinpukeutuva emo faggot. Mun vastaus oli värjää tukka uudellee mustaks.
Ratkasu:
Toki nyt ku ajattelen takaspäin, oisin valinnu casual moden ja uinu pillus, mut koska the past is the past ni en oo viiltäny ranteitani.
Oon saanu osuteni vaginasta ja elämäs on muutaki ku paneminen ja naisten jatkuvas suosios oleminen. Ei se jatku ikuisuutta, ellet oo hugh hefner tai ron jeremy.

Muutin naisen takii vieraasee kaupunkii ja viikkoo myöhemmin sain kuulla et se oli halunnu eroo jo kuukautta aiemmin
Ratkasu:
tietty vitutti mut sit tajusin et oon parikymppinen nuori julli ja shredded; yks nainen mun elämäst pois ja tää koko farssi on pelkkä kärpäsenvittu mun loppuelämää ajatellen.

Vuosia takaperin rakastin säbää ja olin ku jumala siin pelis ja valkun mielest matkal huipulle.
Kävin aina välil Espoon Oilersien miesten treeneis torjuu, ku ne harjotteli viereises hallis. Olin 14-15v.
Jossain vaihees aloin voimaa pahoin kesken joka pelin/treenin ja lopult mun oli pakko lopettaa koko ura.
Kasiluokal pääsin myös opettajat vs oppilaat säbämatsii ja olin eka oppilas ikinä, joka oli päässy mukaa olematta ysil, mut saatii törkeesti tupaan, vaan sen takii koska mua alko oksettaa.
Ja tää ei koskenu anoastaa säbää, vaa kaikkii pallopelei.
Urheiluhulluna voitte kuvitella paljon ottaa päähän, koska olin ihan aidosti hyvä ja madly in love with the game.
En oo vieläkää saanu faktoi siit, mist tää johtuu.
Ratkasu:
Löytää sali AND MAKE SOME MASSIVE GAINS

Intis valehtelin upseerille päin naamaa, joka johti esitutkintaa ja lopulta 3pv poistumiskieltoon...2pv ennen jouluaattoo.
Eli sil välin ku sä olit syömäs perhees paris kinkkuu ja saamas uutta iPhonee ja esittämäs masentunutta, mä olin yksin pimees tuvassa lukemas kirjaa pöytälampun valos samal ku mulle rakkaudel ostetut joululahjat loju kuusen alla avaamattomina ja mun faija kertoo et sen joulu meni pilalle ku en ollu siel.
Ratkasu:
Saan avattuu lahjat ylihuomen ku pääsen lomille täält ja onha tää taas ens vuonna. Sitä paitsi yläkerran tv:st tuli hyvii lastenohjelmii aamul.

Intis mul palo kädet. Ne laitettii pakettii ja määrättii kuukaus saikkuu ja syöminenki teki vaikeet, puhumattakaa treeenaamisest
Ratkasu
Menin silti salille, koska gainsit ei kysy tekosyitä

Ja siin on vast kesyimmät tarinat, the rest are none your business ;)

Eli täs näet et onnellisuus todellaki on asenne. Elämä on ku bokserit: on se paskanen puoli, mut sen toisel puolel on aina puhdas puoli, mut ne pitää ite kääntää, koska ei kukaa muu koske sun raitasii alushousuihin.

Mut en sano et masentuneisuus olis huono asia, päinvastoin; rohkasen sua masentuu, koska se jättää vaa meille muille enemmän tilaa menestyy!

ps. ohessa kysymys, jonka esitin eräälle ketä tapailin (ja oli masentunut)
Bitch heität aikaas hukkaa etkä edes tiiä miks? Wow just wowwwwwwww

Tälläkin ihmisel on faija, joka asuu espoon rikkaimmal alueel, on kustantanu sen auton ja vissii bensatki, varannu 2 viikon lomamatkan espanjaa, on hyvännäkönen ja miehii jonoks asti ja sanoo olevansa masentunu, like how dare you? Tuol on ihmisii joil menee oikeesti elämä päin vittuu ja ne silti taistelee tehdäksee siit parempaa, eikä vaa antaudu

SylvanaVampire19.Luonut: SylvanaVampirePerjantai 16.05.2014 18:49

_^riku^_...ttttttu!!!!Luonut: _^riku^_Perjantai 24.01.2014 03:16

Rakas päivis......
HALUUUUN KUOLLAAAA...... :'/ </3 no okei siis en oikeest mut siis okeeeesti nyt. Mun. Elämä. On. Kamalaa. No tää on taas näitä päivii..... SVANTE TÄ ON OMMATTU SULLE. En kirjota sun nimimerkkiä tähän koska oot jo feimi. Mut sä snaijaat et tä on sulle SVANTE OOT IHAN KAMALA IHMINEN KOSKA YRITÄT PILATA MUN MAHKUT KAIKKIIN MUIJJIIN TÄÄLLÄ IRKISSÄ OLEMALLA ITE NIIN viilEE JA HOT. No et oikeesti oo ees! Siitäs sait! TOTUUS. Hahahahahahahahahahah!!!!!!! MUT OIKEESTI MEE V*TTUUN MUN ELÄMÄSTÄ!!!!


P.S. :DDDDd toi edellinen päivistxt oli tsoukki, Saara on oikeesti IHANA :):)<3

trash-gona[Ei aihetta]Luonut: trash-gonaTorstai 15.08.2013 22:32

I am not depressed.
I can still smile at pretty things,
and laugh when jokes are funny.
I can still talk to people,
and enjoy nice days.
But when I go inside,
when I'm alone,
there's something broken.
And I fall into a sadness so sweet
that it engulfs me.
I look in the mirror,
and I don't like what I see.
The tears fall when I'm falling asleep
And I miss something that doesn't exist.
I am not depressed.
I've just been sad for awhile,
but I can still find the light.
I can still smile

SaneVanhaksi tuleminen tarkoittaa...Luonut: SanePerjantai 02.08.2013 01:16

...sitä kun tajuaa Shaggyn olleen piripäähippi, joka puhui koiralle
...sitä kun tajuaa Jerryn olleen täysi kusipää ja säälit Tomia
...sitä kun säälit nykylapsia
...sitä kun tyttöbakteereilla tarkoitettiin klamydiaa
...sitä kun tajuaa ettei oma isänsä ollutkaan maailman vahvin mies, jolla oli vastaukset kaikkiin tärkeimpiin kysymyksiin, kuten paljonko presidentti tienaa.

Seuraava on The_Zyzzin henk. koht nyyhkytystä, jota ei ole tarkoitettu ulkopuolisille... mutta koska olen tunnetusti huomiohuoralutka, jätän tän silti näkyvii koko maailmalle koska tiedän et haluut lurkkaa IRC-Gallerian kuningasta

u doped up brah?

Yks mun elämän haikeimmist fiiliksist on tajuaminen, ettei enää huvita hakkaa xboxii samal voimal ku ennen. It sucks brah.

Vietin yhist elämäni parhaimmist vuosist videopelien paris pelaten World of Warcraftii viel 04:00 samal ku cocispullost on enää lämmenneet pohjat jäljel.
Puhumattakaa Halon kulta-ajoista ku broidin kaa pelattii 24/7 Halo CE:n campanjaa co-opilla. Sit ajat eteni ja tuli Halo 2 ja XboxLive ja kaikkien kavereiden kaa keräännyttii Jessen luo joka päivä koulun jälkee pelaa split screenii.
Vitun ruudunmulkkaaja homo.
Vähitelle Halo bro's väheni ja nyt kymmenen vuoden jälkee huomaan olevani ainut jäljellä ja edellee pelaan Halo 4, all alone. Ei se vaa tunnu enää samalta. Must piti tulla MLG pro, sen sijaa must tuli yksinäinen betaneitsythomo.
Tai ku keräännyttii pelaa GTA:t frendeille ja kerättii nopee vaa max tähdet ja kansalliskaarti perää ja katottii kuka selvii kauiten.
Tai ku Pelit-lehtee viel jakso kiinnostaa tilaa ja seuraa viimesimpii uutisii.
Tai ku broidin kaa pelattii joka päivä Morrowindii.
Tai faijan ja broidin kaa kun pelattii joka yö N64:sen Castlevaniaa tai Gamecuben Eternal Darknessia.

Ennen seuras aina kaikkii uusimpii julkasui ja ne oli hankittava heti ilmestyessää.
Nyt uus konsolisukupolvi puskee päälle ja meinaa jyrää vanhan allee. Ennen olisin jo tehny tuhat eri suunnitelmaa miten aion hankkii Xbox One:n, mut nyt se menee enemmänki niin et jos kiinnostaa/huvittaa.

Ennen ei myöskää voinu ymmärtää niit ihmisii jotka myi konsolinsa ja pelinsä pois ja sano ettei aika riitä enää pelaamisee. "mitennii ei muka aika riitä :D"
Nyt sen hiffaa.

Mut vaik vanha kunnon Xbox kerää nykyää enemmän pölyy ku mun siemennestettä, siit luopuminen ei oo vaihtoehto. Videopelit oli iso osa mun lapsuutta ja teini-ikää, ei sellasest tost noi vaa luovuta.
Jatkan edellee pelaamist, mut enää se on lähinnä aivot narikkaan-xbox live räiskintöjen pelaamist tai legendaaristen pelisarjojen, kute the Elder Scrolls ja Rock Star, ennemmin ku syventymistä ajatuksen kans johonki eeppisee pelii, kuten ennen

Tähän blogiin otetaan vastaan myös muiden järkyttäviä kokemuksia omasta vanhenemisestaan ja miten se on muokannut teistä jotain, mitä ette koskaan kuvitelleet, oli se sitten vaikka puberteetin iskeminen varhaisaikuisena

Kirjotan varmaa 50v. vastaavanlaisen blogin treenaamisest

SanekinGi#78Luonut: SanekinGiPerjantai 19.07.2013 21:29

http://elamanpieniapolkuja.blogspot.fi/

^ menkää lukemaan, uus ulkoasu ja masennusta käsittelevä postaus.

vernaon[Ei aihetta]Luonut: vernaonPerjantai 14.06.2013 17:39

Voisitpä ymmärtää kuinka mul on huono olla, mut mä tunnen tän paskan sit sunki puolest. Välitin susta, enkä sun ulkokuoresta. Mä luulin tosissaa, ettei mua petetä. Tää välil vetää mut tosi maahan, miks mut yksin jätetään?
Emmä koita sanoo, että itkisin sun perään. Mua pelottaa ku en oikeesta jaksa enää.
Nyt mä tiedän miltä tuntuu olla lasi joka hajoaa ja tiedän mitä tarkottaa kun alas vajoaa.
Jos mä oisin ollu paska tai ansainnu sen niin sitte mä voisin jättää taakse masennuksen.
Mä kyl koitan kirjottaa ylös mun ajatuksii, mut ei tääkään toimi, ei tää aina tee parannuksii.

PANICDISORDERMoro paskoil!Luonut: PANICDISORDERTiistai 14.05.2013 06:59

Ei oo tullu käytyy tääl, eikä oikee missää muuallakaa. Elämä ottaa koville nyt, kusee silmään pahemmin ku koskaan... Tänne saanen angstata, facebookissa ei kehtaa, kukaan ei ymmärrä. Voisinpa kelata aikaa 5-10 vuotta taakse ja nauttia sillon viel jäljellä olleesta terveydestäni. Että jos jollain on aikakone voisin lainata...

-

Miten voisin enää elämää jatkaa,
kun tää on pelkkää rankkaa matkaa.
Saanko teidät rakkaat "hyvästellä" jos pystyn lupaamaan,
että olen menossa paikkaan parempaan.
Voisin jättää huolet, surut ja kivut taakseni,
tulisittehan te vielä joskus luokseni.
Ei ne siis olisi hyvästit kuitenkaan,
kun joskus vielä kohtaisimme,
ja yhteiseloa toisaalla jatkaisimme.
Unohtakaa siis suru ja iloitkaa,
on mulla muualla parempi kuin täällä päällä maan.
« Uudemmat -