IRC-Galleria

Yritin hetken aikaa katsoa Liviltä dokkaria vanhemmista, jotka avoimesti myöntävät, että olisi ollut parempi olla ikinä hankkimatta lapsia. Mutta sitten kyllästyin varsin pian, kun ne vanhemmat syytivät suustaan pelkkiä itsestäänselvyyksiä.

"En saa enää tehdä mitä itse haluan, kuten nukkua myöhään jne."

"Minulla ei ole aikaa itselleni."

"Elämäni pyörii lapsen ympärillä. En pystynyt sovittamaan lasta elämääni vaan minun oli sovitettava omat tekemiseni yhteen lapsen kanssa."

NO SHIT, SHERLOCKS.

Toisaalta tästä voisi päätellä, että mihin maailma on menossa? Ihmiset on niin saatanan itsekkäitä, että ei kestä sitä kun ei voi elää vain itselleen vaan pitää huolehtia pienestä ihmisestä.

Tosin myönnän itsekin olevani varsin nautinnonhaluinen ja itsekäs ihminen. Rakastan nukkua myöhään. Rakastan tehdä mitä haluan, milloin haluan. Jos tahdon maata koko viikonlopun sängyssä katsoen elokuvia, mulla on oikeus siihen. Mutta samalla tiedostan kyllä, että jos menisin hankkimaan lapsen, siihen ei olisi mahdollisuutta n. seuraavaan pariinkymmeneen vuoteen, koska siitä pitäen pitäisi elää sille lapselle.

Niin että mitä ihmettä noi ihmiset tossa dokkarissa on oikein kuvitellut kun ne on alkanut pyöräyttämään mukuloita maailmaan? Missä vaaleanpunaisessa kuplassa ne on elänyt? Onko ne kuvitellut, että lapsenhoito on pelkkää iloa ja autuutta, että lapsesta on yhtä helppoa pitää huolta kuin jostain kissasta (enkä väitä että kaikki ihmiset selviytyisivät edes siitä)? Onko ne ajatellut ollenkaan, että joutuu myös vaihtamaan paskavaippoja ja heräämään keskellä yötä itkuun ja syytämään tuhottomia määriä rahaa sen lapsen hoitoon ja kasvattamiseen? Koska musta ne kaikki vanhemmat vaikutti niin yllättyneiltä siitä, mitä vanhemmuus oikeasti on. Että "tätäkö tämä on? WTF? Eikä mitään muuta? Tämähän on kamalaa, ei yhtään kivaa! :((("

Onneksi en itse edes pidä pienistä lapsista, joten ei tule kiusausta sellaista hankkia edes hetkellisessä mielenhäiriössä. Plus mun mielestä kun myös "synnyttämisen ihme" sattuu olemaan yksi ällöimmistä asioista maan päällä. Mutta jooh. :/

Lisäksi mua häiritsi siinä dokumentissa sellainen seikka, että ne vanhemmat puhui lastensa kuullen siitä, että olisi parempi kun niitä ei olisi. Ookoo..?

No joo, mä ymmärrän sen, kun osa niistä lapsista oli jotain muutaman kuukauden ikäisiä, eihän ne siitä mitään tajua/muista myöhemmin, ne on suunnilleen yhtä älykkäitä kuin joku kesäkurpitsa (no offense). Mutta kun osa lapsista oli jo jotain päälle 3-4-vuotiaita, vanhimmat jotain about 7 tai 8. MITÄ?! Ne nyt jo ymmärtää jos äiti sanoo, että "En kyllä olis suakaan hankkinut jos olisin tietänyt kuinka kauheaa tämä äitinä oleminen on kun oot tommonen."

Toki, en pidä lapsista. Mutta joku raja mitä lapsille saa sanoa. En ainakaan itse olis tollasta halunnut kuulla lapsena enkä kyllä haluaisi kuulla vieläkään vaikka aikuinen jo olenkin. Huh huh, jo jäi se dokkari katsomatta loppuun. >>

Edit: Löysin toisen (tavallaan) aiheeseen liittyvän blogimerkinnän: Rini Niiden dokkarissa esiintyvien vanhempien olisi kannattanut lukea nämä ohjeet ensin. :D

//END OF RANT

Niin ja nyt mennäkseni ihan toiseen asiaan, niin olen ihan fiiliksissä koska kävin tänään tonkimassa meidän vintillä ja löysin sieltä sen kaiken roinan seasta meidän isän 70-luvun aikaisia ruudullisia kauluspaitoja, joita sovittelin ihan innoissani päälleni. Osa sopi mun päälle tosi hyvin ja voinkin alkaa käyttää niitä, jahka ne käy ensin pesukoneen kautta. Käyn ehkä joku päivä vielä etsimässä vähän lisää kaikkea kivaa. Hitto kun en tiennytkään mitä löytöjä meen yläkerran "romuvarasto" on pullollaan. :D

Luku 1: Lapsuuteni hirviönä.

Juteltiin juuri puolisen tuntia keittiössä äitin ja mummun kanssa siitä kuinka kamala kakara olin.

En ollut suostunut lähtemään ulos jos en saanut kaulahuivia täydellisesti, eli ensin se piti levittää lattialle ja viikata täydellisesti, sitten ottaa tietyllä tavalla ja laittaa kaulaan, jos meni väärin koko homma alusta hirveällä huudolla. Iris itki ovella kuumuutta.

- Sama rumba oli joka ikinen aamu päiväkotia käydessäni sukkahousujen kanssa. Kun muutettiin kerrostalosta Espooseen, naapurit kysyivät muutammeko seuraavaksi omakotitaloon.

Kun oltiin Oulussa Iriksen kanssa mummulassa ja oltiin lähdössä Eedeniin uimaan, en halunnut antaa Irikselle uimapukua ja olin laittanut kaksi päällekäin. Irikselle vuokrattiin uimapuku.

Olin kuulemma kamala vahdittava: juoksin pakoon ja huusin enkä suostunut tulemaan takaisin ja menin piiloon ettei kukaan olisi löytänyt. Iris laski liukumäessä mummun penkin edessä ja huusi jokaa laskulla että laskee nyt.

Aina sukujuhlissa kun jossain päin alkoi joku itkemään äiti tiesi että liityn asiaan jotenkin: en suostunut pyytämään anteeksi vaikka kuinka koitettiin pakottaa.

Muita asioita joita olen kuulemma tehnyt (ei omia muistikuvia mutta oli huvittava kuunnella ;DD):
- Kun pyysin kaupasta Bebbe-leivosta(?) ja sain neliskanttisen en suostunut syömään ja huusin niin kauan kunnes sain pyöreän.
- Lähdin leikkipuistoon hameessa ilman alushousuja tahallani - mummu joutui käydä ostamassa uudet lähikaupasta.
- Lähdin aina juoksemaan autotielle ja kun perään huudettiin että jään auton alle, sanoin aina etten voi kuolla.
- En suostunut lähtemään ulos ilman nukenrattaita kun olimme menossa leikkipuistoon mäen päälle ja pitkän intännän jälkeen sain ottaa vaunut mukaan: heti mäen päälle pästyämme työnsin ne vapaina alas ja mummu joutui juosta perään. Karkasin.
- Pilasin kaverini synttärit rikkomalla kakun.



...ja paljon muuta.

Kun äiti oli todella väsyneenä yöjunamatkan jälkeen kertonut mummulle kerran kuinka hirveä matka ja huuto oli ollut, mummu oli sanonut että "Siitä tulee viisas isona", johon äiti oli vastannut että tyhmempikin olisi kelvannut ; ((

Oltiin kuulemma tyytyväisiä että pysyin hengissä kouluikään asti ; )))

Legoja: Joo, EI SUUHUN! Nukkekoti: Joo... Mutta osia ei viedä minnekään. Ratsastamaan: Joo tota kysy Leenalta. Johannan korttitalo: Joo, täh, EIII ÄLÄ KOSKE!

Serkut.

ipe sanoo:
minä en oo ikinä ees vauvaa sylissä pitäny
ipe sanoo:
minulle ei semmosia anneta
eve sanoo:
ETKÖ???????????
ipe sanoo:
en
ipe sanoo:
kukkaan uskalla minun käsiin semmosia antaa
eve sanoo:
joo no ihan hyvä kylllä on

:'DDD