IRC-Galleria

Nyt aletaan eli siis lasketaan. Jäljellä on 14 päivää laskettuun aikaan mikä tekee 2 viikkoa ;)



_________________________
I have added cool emoticons to this message.
To see them go to http://x.exps.me?2ca40805f2ee0e248d573f2c77299909

Tänään aamulla seitsemän jälkeen heräsin johonkin ja huomasin Millan tärisevän kippurassa vieressäni. Milla oli siis nukkunut meidän sängyssä isi-ikävänsä vuoksi. Tässä oli ollut jo pari "oireetonta" päivää, eli Millan kuume oli laskenut 37,5 asteeseen ja jämähtänyt siihen välillä käyden lähempänä normaalilämpöäkin.

Mutta nyt yhtäkkiä kuumeen pamahdettua taas 39 asteeseen ja yskän rajuunnuttua soitin lääkärin ajanvaraus- ja neuvontanumeroon kysyen lääkäriaikaa.. Ja vata puhelun aikana mulle valkeni että nythän on lauantai. Meitä kehoetttiin kuitenkin heti lähtemään TAYS:n päivystykseen.

Herätin Paulin, puin lapset ja lähdettiin TAYS:iin. Siellä päästiin nopeasti eteenpäin, sillä vuoronuomerot oli suotuisat. Pääsimme myös heti (karanteeni)huoneeseen, jossa oli Millan hyväksi sänky. Nella oli nukahtanut rattaisiin ja Pauli jäi odotusaulaan huoneemme viereen. Huoneessa oli toinenkin pienityttö, ulkomaalainen. Tytöllä oli vasta alkanut sikainfluenssaoireet kovalla kuumeella, yskällä ja oksentamisella. Tietenkin oksentaminen tapahtui juuri meidän saapuessa huoneeseen. Milla tutkittiin todella "nopeasti". Ensin otettiin kuume (38,5) ja verenpaine ja Milla sai Pronaxen-särkylääkettä, lääkäri kävi tutkimassa korvat, nielun ja sydän- ja hengitysäänet. (Lääkäri sattui vielä olemaan neuvolamme entinen neuvolalääkäri Nellan odotus- ja vauva-ajalta) Sitten pääsimme keuhkoröntgeniin ja verikokeet otettiin. Verikoe oli muuten Millan "ensimmäinen" ilman Emla-puudutuksia ja ihme kyllä Nella ei herännyt siihen itkuhuutoon!

Sitten vain odottelimme, nukuimme ja odottelimme. Ulkomaalainen pieni tyttö oli siirretty pois ja huoneessa olisi ollut tilaa Paulille ja Nellalle, mutta huoneessa taisi haista oksennuksen jääntet tai jotain ja Pauli ei voinut tulla sinne. Haju otti nenään. Pauli meni autoonsa ja Nella tuli rattaissa nukkumaan huoneeseen. Myöhemmin huoneeseen tuli pieni poika isänsä kanssa ja pojalta tultaisiin ottamaan nielunäyte influenssan varmistamiseksi.

Lääkärin tullessa kertomaan tuloksia, jotka olivat kaikki kunnossa, kysyin miksei Millalta varmisteta testein sikainfluenssaa, vastasi lääkäri tähän tämän olevan "selvä tapaus", eikä tartte testata (ymmärsin mielessäni oitis, sillä testit maksavat 100€/testi). Keuhkokuvissa ei ollut mitään, verikokeissa CRP (tulehdusarvot) oli alle 1, joten ei ainakaan bakteerin aiheuttamaa oireilua ole kyseessä. Pääsimme kotiin, mutat särkylääkkeestä huolimatta kuume ei laskenut ja Milla oli koko 4 tunnin sairaalassa oloajan ollut vähän voipunut ja makoillut.

Kotona kuume oli kuitenkin taas 39,2 astetta ja tunnin kotona olon jälkeen Milla valitti huonoa oloa ja rintakehään sattumista. Siinä hoksasin, että tyttö oli valittanut nälkää koko aamun sairaalassa ja passitin leipää syömään. Ei pystynyt syömään. Huoleni kasvoi kasvamistaan ahdistukseksi asti. Millan käytyä kakalla olo parani. Outoa. Kohta söimme ruokaa ja annoin Millalle panadolia. Kuume alkoi laskemaan ja tyttö sai energiaa ruoasta. Toivottavasti tästä selvitään taas vain tällä suoraan sanottuna vittumaisella säikähdyksellä, mutta kyllä silti huolettaa, kun oireet palasi pahoina, eikä MISSÄÄN ole MITÄÄN! Pelkään jotakin ilmenevän liian myöhään. Hälytyskellot soi herkästi.

Nyt Paulilla alkoi oireet pahoinvointina, liekö siitä johtunut jo muutenkin herkän nenän herkkyys sairaalassa. Kotona maannut vain sängyn pohjalla ilman kuumetta. Nellakin aloitti lämpöilyn.

No nyt se sitten saatiin Pirkanmaan epidemian ensimmäisten joukossa (todettu testeissä Millan mummulta ja lapset olivat viikonloppuna yökylässä isällään -joka asuu väliaikasesti vanhemmillaan- ja lasten isä oli tietämättäni kipeänä. Sitten sairastui mummu, joka riskiryhmiin kuuluvana testattiin positiiviseksi sikainfluenssaksi). Maanantai-tiistai yönä Millalla oli noussut 38,8 asteen kuume jota seurasi tiistai-iltana kertaluontoinen oksentaminen ja mahan löysyys. Milla oli oksentanut myös edellisenä torstai-iltana kerran. Kuume vaan nousi nousemistaan särkylääkkeistä huolimatta aina 40,3 asteeseen saakka. Päivystykseen eivät suostuneet ottamaan vastaan, kun yöllä soittelin sinne.

Kovan kuumeen lisäksi Millalla on jatkuva päänsärky, joka ei mene ohi lääkkeillä, ilkeä kurkkukipu ja kovankuuloinen ärhäkkä yskä. Yskää esiiintyi jo ennen kuumeilua, mutta nyt kuumeen aikana on yskäkin "hellittänyt" 2%. Ruokahalukin puuttuu kokonaan. Nyt tänään keskiviikkona on kuume pysynyt "aisoissa" ilman lääkkeitäkin, eli pudonnut "vain" 38 asteenseen. Jos kuume vielä nousee illalla kovastikin, lähdemme suoraapäätä päivystykseen ja pamautan vaikka kaulimella sen tainnoksiin joka meitä estää sisään pääsemästä.

Nyt itselläni on yskä ja veto pois.

Camembet juuston valmistusohje:

Im Backofen: Auf ein mit Backpapier belegtes Backlech legen und bei 180'C 15-20 min becken, bis sich der Käse leicht wölbt.

Uunissa: Kun kupla leivinpaperia Belegtes Takaisin Lech ja altaat on 180'C 15-20 minuuttia, kunnes juusto on hieman kaareva.

....

In der Pfanne: Bei geringer Hitze in etwas Öl oder Butter auf jeder Seite 3 min backen, bis sich der Käse leicht wölbt.

Yleiseurooppalaisella: paista minuuttia miedolla lämmöllä ja hiukan öljyä tai voita kummallakin puolella 3, kunnes juusto on hieman kaareva.

....

In der Fritteuse: Bei 150-160'C etwa 3 min in vorgeheiztem Fett goldbraun frittieren.

Syvällä paistinpannu: 150-160'C paista noin 3 minuuttia, kunnes kauniin ruskeaksi ja esilämmitetty öljyä.

Huomenna alkaen klo 7.15 minä oon ihan hermorauniona. Hope not, mut oon kuitenkin. Tarpeeksi pahaa oli jo, kun kissa nukutettiin pallien poistoo varten. Näytti kuin kissa olisi maannut kuolleena pöydällä, meinas paniikkikohtaus iskee. Tuskaisena ahdistuksesta revin itselleni kyyryasennossa tuolin pöydän viereen ja istuin etten pyörry. Ja kissa sentään vaan rauhotettiin ja nukutettiin sterilointia varten.

Nyt huomenna oma esikoistyttäreni menee nielurisa- sekä mahdollisesti myös kitarisaleikkaukseen. Tyttö nukutetaan siellä tietty. Nukutukseen asti saa olla mukana. Tästä keskusteltiin tytön isän kanssa, että kumpi menee nukutukseen mukaan, kun VAAN toinen saa mennä. Minä olen tytölle se ehdoton ykkönen, mutta entä jos ajatukset juoksee samaa rataa, kuin kissastamme? Se on kuitenkin vähän rankempaa, kun kerran on kysessä lapsemme. Uh-huh...

Mutta toisella kerralla kissamme nukutus operaatioita varten oli ihan iisi-biisi juttu mulle. Toivottavasti se olisi yhtä iisiä-biisiä nytkin, mutta kuitenkin kyseessä on lapseni, ei lemmikkieläimeni. Vaikka toki jälkimmäinenkin rakas, kuin "oma lapsi".

Eniten koko hommassa jännittää tuo nukutus, kuinka se menee, tuleeko komplikaatioita, kestääkö tytön keho kokemattomana nukutuksen, olenko minä nukutuksessa mukana, pystynkö olemaan, jos olen, niin pysynkö skarppina vai murrunko, kuinka säälin rakasta lastani hänen kipujensa vuoksi, suutunko lääkäreille heidän aiheuttamistaan kivuista lapselleni?

OLEN ILOINEN ! TAKANA ONNISTUNUT ANNAHYVÄNKIERTÄÄ-KAUPPA ! ERÄS VAUVA NUKKUU "UUDESSA" SÄNGYSSÄ JA MEILLÄ ON TILAA. LISÄÄ NÄITÄ ! JA PALJON !

Turhaan jännitin lasten hoitoa.. tai siis sen sujumista. Millalle oli kyllä noussut yli 39 asteen kuume illalla yhtäkkiä, taisi se lievästi sinileväsessä vedessä uinti tossa muutama päivä sitten tehdä tepposet. Nella oli ollut ilmeisesti kuin unelma, mennyt nukkumaan kiltisti ja syönyt kiltisti yms. Millalla oli tullut kuumetokkurassa pissavahinko kokonaan housuun ja lattialle, mutta mitäpä tuosta.

Nyt täytyisi keksiä jokin korvaus siskolleni ja miehelleen, elokuviin vienti kenties? Tuntuu että ollaan enemmänkin kuin kiitollisuuden velassa ja korvausvastuullisia, kun bussin piti lähteä (tilausajo) klo o1.oo juhlapaikalta, mutta hääparin limusiini tuli paikalle vasta puoli kaks, ja bussin piti lähteä silloin puoli kaks, sitten se siirtyi taas ja lähtikin vasta klo o2. Bussi jätti meidät kyllä kyydistä asuinalueellamme, mutta kilometrien päähän kodista. Taksikeskus ei vastannut lainkaan, hälytti kyllä. Aloimme siinä sitten tallustelemaan kotiin ja onneksi siskoni mies kävi noukkimassa meidät kilometrin päästä kotiamme. Ja nyt on jalat kipeänä korkkareilla kävelemisestä, tuollaista matkaa kun ei ole tarkoitettu korkkareilla kävelyyn. Kenkiä en voinut riisua, sillä maa oli hallassa. Hääpaikalla oli nurmikkokin ihan kuin syksyllä jäässä...heinäkuussa!

Onneksi lapset nukkuivat aina aamu kymmeneen tai yhteentoista asti. Sängyssä makasin kyllä puoleenpäivään, Nellan ryömiessä ja köllötellessä vieressäni sängyllä sekä lattialla ja Millan touhuillessa jotain päiväpeiton kera. Taitaa tänään olla päikkäreitten paikka kun Nella menee päikkäreille..

Ota oma itsesi. Kuori itsekkyytesi ja itsesäälisi. Poista onnettomien tunteiden siemenet. Karsi kaikki ennakkoluulot ja murheet. Lisää tähän vankka usko että elämä on elämisen arvoista. Sekoita joukkoon ajatus siitä että olet joku. Korista huumorilla ja optimismilla ja makeuta rakkaudella. Lisää lopuksi luja päätös: elää täysillä päivän jokainen tunti, tulkoon mitä tahansa. Anna kiehua 365 päivää, koristele hymyllä ja ystävällisillä sanoilla. Tarjoile hyväntahtoisuuden ja rohkeuden kera. Pane merkille vaikutus !

Huomenna menemme "kaverin" häihin, mutta ilman lapsia. Lasten hoito on järjestetty, mutta sellaisille ihmisille, joilla ei ole omia lapsia, eikä niin liiemmin kokemustakaan pienistä lapsista. Enemmän Nellan osalta jännittää, kun tyttö vasta 1v n.3kk. Ja kun hoitokin on järjestynyt kahteen eri hmm.. miten sen sanoisi...erään? Ensin klo 11 isotäti tulee hakemaan lapset ja KOIRAMME (ihanaa, kun sekin huomioidaan) mukaan mökille, tulevat klo 18:ksi kotiin, jolloin isosiskoni (jonka kaasona toimin elokuussa) tulee meille miehensä kanssa. Nämä, voiko sanoa ressukat vaan voivat pahoin kakkavaipasta.. *apua* Sisko puolisonsa kera on meillä siihen asti kun yöllä kotiudumme. Milla ja Nella eivät ole olleet heidän hoidossa koskaan, vierastaakohan Nella? Miten suostuu nukkumaan? Jääkö ikuiset arvet siskoni ja varsinkin miehensä tärykalvoihin siitä huudonmäärästä..?? Suostuvatko enää koskaan hätävara-avuksi? Sillä ukille on Nella kyllä vierastuksissaan huuuuuutanut! Mutta on ollut nuorempikin.. puolisen vuotta nuorempi.

Mies on aina pitänyt itseään naista parempana ja älykkäämpänä. Mies käyttää naista häikäilemättömästi hyväkseen ja pettää tätä ilman omantunnon tuskia tilaisuuden tullen. Silti hän on tarkka siitä, että häntä itseään ei petetä ja on siis uskomattoman mustasukkainen naisestaan. Nainen saa vain harvoin kuulla hänen tunteistaan eikä mies koskaan itke. Hän on niin ujo, ettei hän toisten ihmisten seurassa uskalla näyttää helliä tunteitaan. Tilanne on aivan toinen, jos mies keskustelee innokkaasti miehen rakastetun kanssa. Kyllä sitä silloin ollaan halailemassa ja suukottelemassa ja näyttämässä, kenelle nainen kuuluu. Yleisesti ottaen mies silittelee ja hoitaa autoaan enemmän kuin naistaan. Mies arvostaa sitä, että naisella on omia mielipiteitä, mutta jos ne eivät ole samanlaisia kuin hänellä, hän yrittää parhaan kykynsä mukaan latistaa naisen itsetunnon ja osoittaa mielipiteet naurettaviksi. Penkkiurheilu on miehen sydäntä lähellä ja sille hän omistaa paljon aikaansa. Silloin tällöin mies käy pubissa ystäviensä kanssa ja siellä toistuvat samat kuviot kerrasta toiseen. Ensimmäisen oluen jälkeen he valittelevat elämänsä kurjuutta ja pienuutta ja toisen jälkeen he siirtyvät urheilutapahtumiin ja autoiluun. Kolmannen oluen jälkeen on aika kerrata vanhoja armeija-aikoja ja sitten aletaan parjata omaa vaimoa tai tyttöystävää. Ennen kuin he voivat lähteä keventynein mielin kotiin, on vielä puhuttava politiikkaakin. Toivottavinta olisi, ettei naisella olisi lainkaan omia ystäviä, sillä heitä mies ei voi sietää. Hän joko mököttää tai lähtee mielenosoituksellisesti ulos kun vaimolla on vieraita. Hän halveksii feministejä ja sanoo, että he ovat alemmuudentuntoisia vanhoja piikoja, joita kukaan ei huolisikaan. Mies kiusaa naisautoilijoita ja valittaa jatkuvasti, kun vaimo ajaa. Jos hän itse törttöilee liikenteessä, hän joko vähättelee tapahtunutta tai vie pisteet kotiin väittämällä, että vain hänen ansiostaan vältyttiin vakavammilta seurauksilta. Mies osaa jopa epäonnistumisestaan tehdä ihailtavan. Sängyssä mies on voittamaton yksilö, joka ei sanan mukaisesti ehdi ajatella naisen tunteita. Arvostelua hän ei kestä kuulla, vaan vetäytyy loukkaantuneena kuoreensa ja lyö ovet sisimpäänsä kiinni. Mies on äidin kultapoju vielä 50-vuotiaanakin ja on mieleltään aina lapsi. Hän kiukuttelee, kokeilee tahtoaan, eikä selviä ilman naista.

MIES ON NAISELLE TAAKKA JA RISTI, PIRUKO SEN TÄNNE TAAKAKSI PISTI ?