IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Kirjallisuus ja lehdet
Perustettu
20.12.2004
Tilastot
Käyntejä: 8019 (1.7.2008 alkaen)
Kommentteja: 33
Koko
890 jäsentä
Tyttöjä: 592 (67 %)
Poikia: 298 (33 %)
Sijoitus koon mukaan: 639
Keski-ikä
33,2 vuotta
Otos: 639 jäsentä
Tyttöjen keski-ikä: 32,6 vuotta
Poikien keski-ikä: 34,3 vuotta
Ylläpitäjä
pinjae`
Valvojat
Narquelie

Jäsenet (890)

BlackcrowPoochlarjay|Heidy|callebaderousaaaWaxTheTripFlagTylerleleQAnzuliiniAdrienneropsoniossquMarquiseDeSadeååpperalaulaja
« Uudemmat -

MerediacThe Dark TowerLuonut: MerediacKeskiviikko 03.05.2017 12:02

ErQLuQnurkkausLuonut: ErQMaanantai 14.10.2013 02:42

Jari Tervo - Taksirengin rakkaus
***-

Jari Tervon novellikokoelma Taksirengin rakkaus sattui tulemaan vastaan kirpputorilla. Uutisvuodossa viikoittain nähtävältä Tervolta olen aiemmin lukenut Koljatti-nimisen teoksen, joka oli mielestäni aivan erinomaista poliittista ja yhteiskunnallista satiiria.

Taksirengin rakkaus on oikein mukava kokoelma novelleita. Luettuani kirjan kuukausia sitten en niistä tosin enää paljoa muista, mutta esimerkiksi "Pohjois-Suomen Ekonomikillan Puhaltaja" ja "Miljoona etunojapunnerrusta" jäivät mieleeni. Ensimmäisessä mainitussa tarinassa mies ottaa kyytiinsä liftarin, joka tekee miehelle hyvin erikoisen tunnustuksen. Miljoona etunojapunnerrusta on novellikokoelman kirjoituksista pisin ja kertoo kahta työtä tekevästä bodarijätkästä, joka rakastuu palavasti erääseen naiseen.

Tervon hahmot ovat hauskoja ja eläviä. Ajoittain hänen huumorinsa osuu ja uppoaa. Eräs parhaimpia ilmauksia on Miljoona etunojapunnerrusta -novellissa, jossa päähenkilön ystävän vaimo kuolee. Eräs henkilö ihmettelee, miksi mies haikailee niin surkeana vaimonsa perään: "eihän niillä ollut muuta yhteistä kuin partakone".

Taksirengin rakkaus on ihan mukava, muttei mitenkään ikimuistoinen lukukokemus.

Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
*****-

Johanna Sinisalon esikoisromaanissa tamperelainen homomies Mikael, lempinimeltään Enkeli, löytää kerrostalonsa pihalta peikonpoikasen. Mikael alkaa hoitaa peikkoa, ja hänen yrittäessään vangita palan luontoa kotiinsa suhde peikkoon saa sairaalloiset mittasuhteet.

Sinisalo yhdistää kirjassaan tieteellisen tekstin kansansatuihin: romaani sijoittuu vaihtoehtomaailmaan, joka vastaa muuten omaamme, mutta peikkoja on todistetusti olemassa. Poimimalla kohtauksia kansalliskirjallisuutemme klassikoista ja sepittämällä peikkoja koskevia tieteellisiä tekstejä Sinisalo tekee peikoista niin todentuntuisen asian, että lukijan tekee (tai ainakin itseni teki) mieli mennä internetin ääreen ja tutustua näihin mystisiin olentoihin. Valitettavasti Wikipedia tietää kertoa kyseessä olevan vain taruolento.

Ennen päivänlaskua ei voi on erinomainen teos. Se on hyvin vaihtoehtoinen, mutta kaunis rakkaustarina, joka saa pohtimaan ihmisyyttä, inhimillistä rakkautta ja ihmisyyden rajoja. Peikoilla varustettu maailma on uskottava ja miltei käsin kosketeltavissa — ainoat epäuskottavuudet ovat ehkä tarinan henkilöiden käytöksessä: heidän elämänsä tuntuvat pyörivän hyvin suureksi osaksi tiettyjen asioiden (esim. Mikaelin) ympärillä.

Johanna Sinisalo - Enkelten verta
****+

Sinisalon romaani Enkelten verta on kauhuskenaario lähitulevaisuudesta, tämän 2010-luvun loppupuoliskosta, jolloin mehiläiset ovat lähes kokonaan kadonneet Maapallolta. Pesäkatojen syistä ei olla varmoja. Vaikutukset kuitenkin näkyvät: mehiläiskadot tekevät maanviljelyn mahdottomaksi, ruoan hinta kallistuu eikä kaikilla ole siihen varaa, talous on sekaisin.

Tarinaa seurataan mehiläisviljelijä Orvon kautta. Hän elää puun ja kuoren välissä: hänen isänsä on edelleen vireessä oleva lihatuottaja, kun taas poika Eero on eläinaktivisti. Mehiläiskato iskee yllättäen myös Orvon tilalle, ja samoin muut hänen elämänsä perustukset romahtavat.

Enkelten verta on nerokas etenkin siksi, että synkkä tulevaisuus on totta jo melkein tänä päivänä. Eläinoikeuksia, ruoankulutusta ja ruoantuotannon eettisyyttä pohtivaan tarinaan on upotettu paljon surullisia faktoja muun muassa elämäntapojemme kestämättömyydestä.

Enkelten verta on ajattelemaan pistävä romaani, joka saa jopa minut, paatuneen lihansyöjän, pohtimaan eläinkunnan tuotteiden eettisyyttä ja elintapojeni/elintapojemme kestävyyttä. Tarina etenee tyylikkäästi Eeron eläinoikeuksia käsittelevillä blogiteksteillä ja Orvon omakohtaisella kerronnalla. Sinisalo yhdistää kerronnalleen ominaisella tavalla tiedettä ja fiktiivisiä fantasiaelementtejä. Kyseessä on ehdottomasti lukemisen arvoinen teos, jonka ainoaksi huonoksi puoleksi jää se, että kirja on valitettavan nopeasti ohi. Ehkä tarinaan olisi voitu luoda lisää keinoja syventää sitä ja tuoda lukija yhä paremmin osaksi tätä kaoottista maailmaa?

Agatha Christie - Paddingtonista 16:50
***-
Rouva McGillicuddy näkee junamatkallaan Lontoossa jotain erikoista: viereisen junan matkustajahuoneessa kuristetaan joku kuoliaaksi. Poliisi ei ole tapauksesta kiinnostunut, sillä ruumista ei ole ainakaan löydetty eikä McGillicuddyn kuvaileman näköisestä henkilöstä ole tehty katoamisilmoitusta. Rouva päättää turvautua ystävänsä neiti Marplen puoleen.

Paddingtonista 16:50 on ihan hyvä, perus-Christie. Christie rakentaa tarinan ovelasti täyteen erinäisiä kiemuroita, jotka sekoittavat lukijaa. Lopulta murhaaja tietysti selviää, ja pakko kerskua: kerrankin arvasin, kuka se oli!

Agatha Christie - Totuus Hallavan hevosen majatalosta
***½
Isä Gorman kutsutaan kuulemaan kuolemaisillaan olevan rouvan tunnustusta. Palatessaan kotiin pappi kolkataan kuoliaaksi. Mitä tunnustukseen liittyi?

Totuus Hallavan hevosen majatalosta on mielenkiintoinen ja monin tavoin poikkeuksellinen Agatha Christie -kirja. Kirjailija irrotteli romaanissa monin tavoin: ensimmäisen kolmenkymmenen sivun aikana ruumiita on jo kolme, tarinaan liittyy epäilyttäviä voodoo-elementtejä ja mukana sivuhahmona on myös Christietä itseään parodisoiva hahmo, dekkarikirjailija Ariadne Oliver. Tarina muistuttaa salapoliisiseikkailun sijasta enemmän thrilleriä. Itseeni kirja kolahti siksi, että se on monilta osin tyypillistä Agatha Christien tuotantoa, mutta silti niin erilainen. Suosittelen kirjaa jokaiselle hänen tuotantonsa ystäville.

Agatha Christie - Neiti Lemon erehtyy
**
Agatha Christien romaanissa Neiti Lemon erehtyy tapahtuu murha opiskelija-asuntolassa. Jo aiemmin oppilaiden keskuudessa on tapahtunut outoja näpistyksiä, ja lopulta erään oppilaan yllättävä kuolema huipentaa kaiken. Hercule Poirot on paikan päällä selvittelemässä tapausta.

Sen lisäksi, ettei kirja ole Christien parhaimpia tai mitenkään ihmeellinen, se on suomentajan takia lukukokemuksena lievästi epämiellyttävä. Minua hämmensi jatkuvat käännösvirheet ja jopa käännösten tekemättä jättäminen: esimerkiksi sanat "make-up" ja "period" oli jätetty sellaisinaan tekstiin.

Stephen King - 11.22.63
*****
Stephen Kingin ns. Kennedy-kirja on toistaiseksi raskain englanniksi lukemani kirja. Romaanissa Jake Epping -niminen englannin opettaja USA:n Mainesta matkaa ajassa taaksepäin vuoteen 1958 ja alkaa toimia estääkseen presidentti Jack Kennedyn murhan. Kennedyn pelastaminen voisi estää ehkä Vietnamin sodan ja pelastaa siten suuren määrän ihmishenkiä. Menneisyys ei kuitenkaan halua muuttua, eikä operaatio tule olemaan helppo. Lisäksi Jake rakastuu Texasissa kirjastonhoitajaan nimeltä Sadie. Miten käy suhteelle, jossa toisen on joskus palattava takaisin tulevaisuuteen?

Stephen Kingin uutukainen on kokonaisuudessaan ehkä paras miekkosen kirjoittama kirja koskaan. King selättää kertomuksessaan pahimmat aikamatkustamisen ongelmat. Hahmot ovat Kingille tyypilliseen tapaan eläviä, käsinkosketeltavan tuntuisia. Jaken ja Sadien eriskummallinen rakkaustarina on koskettava, ja muutama kohtaus kirjassa yltää hyvin herkälle tasolle. Mitä käy, kun Jake laulaa ajatuksissaan The Rolling Stonesin biisiä, vaikkei koko biisiä tai bändiä ole vielä olemassakaan?

The New York Times listasi kirjan vuoden kymmenen parhaimman joukkoon, eikä se ole ihme. Tämä voi olla moderni klassikko. Kirjan lopetus sai minut kyyneliin, mihin on kyennyt aiemmin vain kaksi kirjaa.

Fjodor Dostoyevski - Rikos ja rangaistus
Rikos ja rangaistus on eräs maailmankirjallisuuden klassikoita, joten en koe olevani pätevä antamaan tälle kirjalle minkäänlaista arvosanaa. Eepos kertoo nuoren miehen suorittamasta rikoksesta, synnin suorittamisen tuomasta tuskasta ja sen suorittamisesta.

Kirja on kokonaisuudessaan yllättävän mukava lukea. Tuon ajan venäläiselle kirjallisuudelle ominaisia tapoja, kuten jaarittelua ja turhia kohtauksia kyllä esiintyy, mutta yllättävän monella kirjan tapahtumalla tuntuu olevan merkitys ja yhteys kokonaisuuteen.

Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
Kriittisen realismin perustajiin kuuluvan Nikolai Gogolin romaanissa Kuolleet sielut herra Tŝitŝikov matkaa ympäri Venäjää ostaen kuolleita talonpoikia. Kirja on kirjoitettu aikana, jolloin Venäjällä maaorjuus oli yhä voimassa ja kuolleet talonpojat saattoivat jäädä vuosiksi kirjoihin edelleen "elävinä". Tŝitŝikov herättää paikallisissa niin intoa, uteliaisuutta kuin vihastustakin. Monet kuolleiden sielujen ostot (tai niiden yritykset) johtavat huvittaviin tapahtumiin.

Jos vertaa Gogolin tekstiä Dostoyevskiin, pidän enemmän Gogolista. Hänen tekstinsä kriittisyys on kestänyt Dostoyevskia paremmin aikaa. Hän ei sorru yhtä pahasti jaaritteluihin, vaan tarina pysyy liikoja rönsyilemättä asian ytimessä. Kirja on aidosti hauska: monet kohtaukset huvittivat minua. Huonona puolena kirjassa on, että tarina jää kesken: Kuolleiden sielujen piti olla romaanitrilogian ensimmäinen osa, mutta kahta muuta osaa ei koskaan saatu kirjailijan tehtyä myöhemmin itsemurhan.

ErQLuQnurkkausLuonut: ErQSunnuntai 21.07.2013 03:00

En ole viime aikoina ehtinyt lukemaan erityisen paljoa töiden ja muun elämän hektisyyden takia, joten luQnurkkauksiakaan ei ole tullut kirjoiteltua tänne - mikä sinällään on varmasti monille kyllä helpotuskin, sillä teinipoitsun kirjallisuusarviot tuskin ovat näiden kirjoitusteni kiinnostavinta kamaa.

Kirjat ovat omassa kirjahyllyssäni omina, joten jokainen kiinnostunut henkilökohtainen tuttavani voi niitä halutessaan lainaan pyytää.

Yasmina Khadra - Bagdadin kutsu
***

Mohamed Moulessehoul on entinen armenialainen upseeri, joka on kirjoittanut vaimonsa nimellä Yasmina Khadra. Bagdadin kutsu oli aikoinaan hänen ensimmäinen suomennettu kirjansa. Itse löysin tämän kirjan kirpputorilta ja kiinnostuin siitä takakansitekstin perusteella.

Bagdadin kutsu kertoo Irakin sodasta. Huomaamattomassa aavikkokylässä asuva beduiininuori pääsee kokemaan länsimaalaisten julmuuden, kun amerikkalaiset tulevat aseiden kanssa opettamaan maan kansalaisille, mitä on vapaus. Kylän hääjuhliin isketään ohjus, tarinan kertojan perheen ylpeys viedään. Ikiaikainen kulttuuri polkaistaan paskaksi amerikkalaissotilaan maihinnoususaappaalla: päähenkilön ystävän suvussa vuosia kulkenut luuttu (soitin) särjetään amerikkalaisten toimesta. Nuorukainen ei näe lopulta muuta vaihtoehtoa kuin lähteä osallistumaan pyhään sotaan länsimaita vastaan. Hän matkustaa Bagdadiin, missä hänen on määrä osallistua kaikkien aikojen pahimpaan iskuun länsimaita vastaan.

Tarinana itsessään kirja ei ole mitenkään ihmeellinen: vastaavanlaisia kuvauksia on olemassa muitakin, nuoren tarina on jopa kliseinen. Tarina tuntuu poukkoilevalta ja pitkittelevältä: aivan kuin lopun tuloa pitkitettäisiin erilaisilla, hieman turhilta tuntuvilla kohtauksilla. Runollisempaa ja enemmän tunteita herättävää kuvausta länsimaiden itämaihin kohdistamista vääryyksistä on samoin olemassa (esimerkiksi Khaled Hosseinin Afganistaniin sijoittuva kirjallisuus).

Kirjalla on kuitenkin paljon ansioita: se päästää lukijan sisälle beduiinikulttuuriin, sen erilaisiin perinteisiin ja tapoihin, mikä voi auttaa länsimaalaista ymmärtämään arabeja paremmin. Kuvaus arjesta ja tapakulttuurista on ehkä kirjan parasta antia. Tekstissä on myös hienoja vertauskuvia ja tietynlaista runollisuutta - tosin koristellun autokulkueen vertaaminen joulukuusiin tuntuu minusta oudon länsimaalaiselta ilmaisulta.

Bagdadin kutsu on kaunis ja mielenkiintoinen, joskin tarinaltaan hieman kliseinen kuvaus.

Stephen King - Pimeä yö, tähdetön taivas
*****

Kingin tuore novellikokoelma Pimeä yö, tähdetön taivas kertoo neljjä erilaista tarinaa kostamisesta. Novellissa 1922 maatilan isäntä murhaa emäntänsä maatilan tulevaisuudesta eroavien näkökulmien takia. Jollain tasolla kaivoon haudattu emäntä alkaa kuitenkin kummitella miehen elämässä aina hänen viimeisiin vuosiinsa asti. Onnistunut avioliitto kertoo tarinansa (nimensä mukaisesti) onnistuneesta avioliitosta, joka saa eräänlaisen kulmapisteensä vaimon saadessa tietää miehestään jotain hyvin raskauttavaa.

Kingin kirjoittamat tarinat ja niiden sisältämät kostot ovat kaikki erilaisia ja omalla tavallaan "herkullisia". Ne eivät anna lukijan päästää irti kirjasta ennen kuin novelli on kahlattu läpi. Hahmot ovat Kingin tyylille ominaisesti eläviä. Joitain samankaltaisuuksia Kingin muihin teoksiin on havaittavissa juonenkäänteissä ja tarinan lähtökohdissa, muttei tämä ainakaan itseäni haitannut.

Kokonaisuudessaan Pimeä yö, tähdetön taivas on erinomainen ja uskottava kokoelma modernia, päänsisäistä kauhua/jännitystä.

Robin Cook - Mutantti
**

Robin Cookin kirjassa tohtori Victor Frank ja hänen vaimonsa eivät voi saada lapsia. Geeniteknologian parissa työskentelevä Victor kokeilee hedelmöittää vaimonsa munasolun keinotekoisesti spermallaan. Geneettisesti muunnellusta pojasta kasvaa keskimääräistä älykkäämpi, mutta pian näyttääkin siltä, että jokin on mennyt pieleen...

Robin Cookilla olisi kirjailijana ja lääkärinä mahtavat lähtökohdat romaaneihinsa - sellaisia olisi myös geeniteknologian vaaroista kertovaan Mutanttiin, mutta loppujen lopuksi tarina tuntuu kokonaisuudessaan hieman liioittelevalta ja epäuskottavalta. Aiemmissakin Robin Cookin teoksissa minua jäi häiritsemään tietynlainen epäuskottavuus ja epätyydyttävä loppuratkaisu. Lääketieteellinen osio on kirjassa hyvinkin mielenkiintoinen - mitenkään kovin syvälle geenitekniikan kiemuroihin ei mennä, sen ymmärtämiseen riittää jo ihan hyvin lukiobiologiakin.

Kolmen Robin Cookin jälkeen olen kohtuullisen varma, etten tule kirjailijan tuotantoa enää lukemaan: mielenkiintoiset mahdollisuudet, mutta jokaisessa kirjassa on ollut vain jotain epäuskottavaa ja epätyydyttävää.

Ilkka Remes - Uhrilento
***+

Innostuin pitkästä aikaa lukemaan kotimaisen jännityskirjallisuuden kärkinimen, Ilkka Remeksen, tuotantoa. Uhrilennossa suomalainen neurologi Antti Kaira odottaa morsiantaan saapuvaksi Helsinkiin, mutta naisen lentokone ajautuukin reitiltään ja katoaa Balkanin alueelle. Lentokoneen mereen pudonnut hylky löydetään, ja siinä sivussa löydetään jotain muutakin: tapaukseen liittyy jotain hämärää, josta Antti joutuu ottamaan selvää oman henkensäkin uhalla.

Remes on kirjoittajana taitava: hän osaa koota mysteeristä rakentuvan, lopulta kokonaisena kuvana täysin selkeän tarinan, joka rakentuu pala palalta lukijaa koukuttavalla tavalla. Lukujen loppuun mahtuu yllättäviä käänteitä.

Jos Remeksen kirjallisuus on jollekulle entuudestaan tuntematonta, romaanin saamaan arvosanaan voi lisätä hyvin vielä yhden tähden lisää. Kolme tähteä tuntuu itsestäni oikealta siksi, että kertomus on kyllä hyvä, mutta samalla siinä on Remekselle tyypillisiä kliseitä, jotka tuntuvat toistuvan kirjasta toiseen lähes samanlaisina. Samoin kirjan hahmot eivät ole kovinkaan syvällisiä, vaan jäävät pintaraapaisuiksi, kaksiulotteisiksi pahvifiguureiksi. Kirjasta voidaan vängäten löytää jonkinlaisia teemoja (esimerkiksi tosirakkaus, pohdinta siitä, kuka kukin oikeasti on, identiteetti, menneisyyden traumat), muttei mitään niistä käsitellä niin paljoa, että se johtaisi kirjaa lukiessa tai sen jälkeen mihinkään syvällisempään pohdiskeluun.

Toiminnan ja jännityksen ystäville Remeksen Uhrilento on varmasti lukemisen arvoinen kirja, mutta itse kaipaisin kirjailijan tuotantoon myös jotain syvällisempää.

Amanda Stevens - Nukketyttö


Tämä kirja löytyi kirpputorilta, ja kiinnostuin siitä takakansitekstin perusteella. Onnekseni kirjalla taisi olla hintaa 50 senttiä, joten paljoa en rahaa tähän roskaan käyttänyt.

Ruby-niminen tyttö katosi New Orleansin lähiöstä jäljettömiin. Tytön äiti Claire on elänyt tyttärensä katoamisesta lähtien kuilun partaalla - hän näkee tytön kaikkialla ja suhtautuu pakkomielteisesti tähän. Epätietoisuus tytön kohtalosta raastaa häntä. Rubyn isälläkään, entisellä, nyt alkoholisoituneella poliisimies Dave Creasylla ei mene paljoakaan sen paremmin.

Claire uskoo päässeensä uudestaan Rubyn katoamisen jäljille, kun hän näkee erään kaupan ikkunassa syntymämerkkejä myöten Rubyn kaltaisen nuken. Ennen kuin Claire ehtii tehdä mitään, nukke varastetaan ja liikeen omistaja löytyy murhattuna. Claire ja Dave alkavat puida johtolankoja ja menneisyyttään, mikä johtaa karmaiseviin paljastuksiin miljoonakaupungin pinnan alta.

Tarina osaa olla paikoin mielenkiintoinenkin, mutta kokonaisuudessaan käänteet ovat ennalta-arvattavia (minulle oli alusta asti selvää, kuka katoamiseen oli syyllinen) ja kerronta on ajoittain hyvinkin kökköä. Tytön sieppaajan vinoutunut suhde isäänsä jää käsittelemättä niin nykyiseltä kuin menneeltä osaltaan, samoin sieppaajan äidin kohtalo jää pimentoon. Sieppaajan mielenterveysongelmat tuntuvat liioitellun epäuskottavilta. Hahmot tuntuvat milloin missäkin vaiheessa tietävän ja aavistavan asioita, joita heidän ei pitäisi vielä tietää. Kerrontaan pudotellut fraasit New Orleansin karuudesta/julmuudesta/viettelevyydestä alkavat toistaa itseään kirjan puolivälin jälkeen.

Kiinnostavasta takakansitekstistä huolimatta Nukketyttö osoittautuu pettymykseksi, enkä suosittelisi kirjaa kenellekään.

dearmaisie[Ei aihetta]Luonut: dearmaisieSunnuntai 17.03.2013 23:45

Voi luoja koska Doctor Sleep ja oon niin onnellinen että itkettää. Missä on mun Öiseyn tarina pokkarina, se tuntuu kotoisammalta kun kovakantinen.

Kiitos, Stephen. ♥ oon sun ykkösfanisi. Mut en kyl sieppaa sua.

dearmaisie[Ei aihetta]Luonut: dearmaisieLauantai 22.12.2012 02:43

En saa unta ja pelottaa niin paljon että oksettaa. King on jumala,mut inhoon sitä et se käyttåä Hohdossa kaikkea vitun pelottavaa. En tiedä, Tony on ihan loistava mut flvgklxy pelkään.

dearmaisie[Ei aihetta]Luonut: dearmaisieTiistai 18.12.2012 01:48

En oikeesti haluu lopettaa miseryn lykemista. Raajoja repivä päänsärky ja sattuu jalkoihin ihan hulluna,koska on kylmä ja koska Paulin jalat.

Scott Landon oli kirjailija. Sen veli oli Paul, siihen asti että sille tuli pataluha ja Sparky ampui sen. Paul Sheldon on kirjailija, joka pysyy hengissä vaan koska kirjoittaa ykkösfanilleen uutta Miseryä.

Ok. Stephen King, voitit.

ErQLuQnurkkausLuonut: ErQKeskiviikko 21.11.2012 20:28

Sofi Oksanen - Puhdistus
***½
Virolaisen Aliide Truun pihalle ilmestyy tuntematon vieras - viroa puhuava, mutta selkeästi venäläisittäin kieltä murtava Zara. Kumpikin nainen edustavat erilaista aikaa ja paikkaa. Aliide on maalta oleva virolainen, joka on kokenut neuvostomiehityksen, Zara on venäläisen kaupunkielämän kasvatti, joka on länsimaalaistunut nopeasti. Heillä kummallakin on myös paljon yhteistä - kummallakin on takanaan menneisyys, johon liittyy paljon tuskaa, häpeää ja ikäviä päätöksiä. Naisten tarinoiden lankakerä alkaa purkautua kirjan edetessä.

Sofi Oksasen kirja käsittelee monia kuolemattomia teemoja kuten rakkautta, petosta, katkeruutta. Tarina etenee palasittain, non-lineaarisesti - jos edellisessä kappaleessa ollaan vuoden 1992 Virossa, seuraava voi sijoittua 80-luvun lopun Vladivostokiin tai toisen maailmansodan aikaiseen Viroon. Osittain non-lineaarinen eteneminen tekee kirjasta mielenkiintoisen, sillä tarina rakentuu pala palalta, avautuen hiljalleen ja palkiten lukijaansa. Toisaalta, ajoittain hyppiminen tasolta toiselle on puuduttavaa. Tarinasta tulee sirpaleinen ja sekava. Juuri kun jokin kohtaus on pääsemässä vauhtiin, se päättyykin ja alkaa uusi kohtaus, jossa tilanne ja tunnelma voivat olla täysin toisenlaisia.

Naisten tarinat ja niiden yhteen kietoutuminen ovat mielenkiintoisia, mutta juuri kerronnan pirstaleisuus jättää hieman pettyneeksi. Nopea pomppiminen aikatasolta toiselle ei varsinaisesti ole huono juttu, mutta jatkuvan hyppelehtimisen sijasta kuvaus ja hahmojen syventäminen jää puolitiehen. Kolmiulotteisen, syvän hahmon sijasta monet henkilöt jäävä kerronnassa vain pahvisiksi nukeiksi. Ehkä tämä "kaiken turhan" poisjättäminen selittyy Puhdistuksen taustalla - romaani pohjautuu samannimiseen näytelmään.

Sofi Oksasen läpimurtoteos on lukemisen arvoinen, ja vähintään romaanin tunteminen taitaa miltei kuulua jo kansalliseen yleissivistykseen. Silti etenkin pitkästyttävä alku ja ajoittain kaksiulotteiseksi jäävä kerronta jättää jälkeensä pienen pettymyksen. Neuvosto-Viron historia on mielenkiintoista, mutta esimerkiksi Zaran tarina ei järkytä, vaan se on nähty/luettu/kuultu erilaisina versioina jo kymmeniä kertoja.

Rehellisesti sanoen, odotin vuosia kirjan ympärillä pyörineen hehkutuksen jälkeen Puhdistuksen olevan parempi, mitä se loppujen lopuksi oli. Puhdistus ei ole mikään "omg wow uskomatonta", mutta se on silti ihan hyvä.

Dan Brown - Meteoriitti
***-
Yhdysvallat elävät mielenkiintoista aikaa - presidentinvaalit ovat meneillään, ja niin republikaanien kuin demokraattien ehdokas (istuva presidentti) ovat lähes tasoissa. Republikaanien ehdokas, senaattori Sexton, on saanut itselleen runsaasti uusia kannattajia kritisoimalla Yhdysvaltojen avaruusjärjestö NASAa. Istuva presidentti on kuitenkin pysynyt NASAn innokkaana tukijana. Samaan aikaan NASA on tehnyt ehkäpä vuosituhannen mullistavimman tieteellisen löydön. Kirjan päähenkilö Rachel Sexton, joka työskentelee tiivistäjänä tiedustelujärjestö NRO:ssa, saa kutsun tulla ns. siviilitutkijana varmistamaan löytöä. Erikoiseksi asetelman tekee, että Rachel on NASAa vastustavan republikaaniehdokas Sedgeway Sextonin tytär. Onko hän vain pelinappula valtataistelussa? Entä kuinka käy, kun asiat alkavat ajautua kohti kaaosta löydön ympärillä?

Dan Brown yhdistää taitavasti kirjassaan tiedettä, politiikkaa, tekniikkaa, evoluutioteoriaa ja osaa myös kirjoittaa niistä taitavasti. Kirja käsittelee joitakin elämän ja ihmisen ikuisia kysymyksiä.

Tarina on mukaansatempaava, mutta ajoittain mukana on pieniä epäuskottavuuksia. Osittain tapahtumat ovat ennalta-arvattavia ja vain eräs pieni käänne oikeastaan yllättää. Lisäksi itseäni on Brownin tuotannossa kyrpinyt tietynlainen "ylitäsmällisyys" - juuri kun toivo alkaa olemaan mennyttä ja henkilön X:n päivät ovat luetut, tapahtuukin jokin käänne Y, ja X pelastuu. Tai kun henkilöt A ja B tutkivat jotakin ja tekevät jonkinlaisen oletuksen, he osuvat aina oletuksellaan oikeaan. "Kyllä se vain on juuri näin, kuten heti alussa ajattelimme!" Näiltä kliseiltä ei säästytä tässäkään eepoksessa.

Meteoriitti on ihan mukava lukukokemus ja soveltuu esimerkiksi teknologiasta kiinnostuneille.

Stephen King - Auringonlaskun jälkeen
(novellikokoelma)
**
Uusimman novellikokoelmansa esipuheessa King harmittelee kuinka oli unohtanut, miten kirjoittaa novelleja. Menneessä aikamuodossa ilmaiseminen tarkoittanee, että King itse uskoo oppineensa kyseisen taidon uudestaan. Valitettavasti näyttö osoittaa muuta - suurin osa kokoelman novelleista on keskinkertaisia (Kuntopyörä, Heidän jättämänsä tavarat, New York Times erikoishintaan), osa jopa surkeita (Ayana, Harveyn uni, Levähdyspaikka) .

Muutamia mielenkiintoisiakin tapauksia löytyy. Novellissa N psykiatri saa neuroottisen potilaan, joka uskoo löytäneensä portin toiseen ulottuvuuteen. Psykiatri antaa potilaan tapaukselle nimen "N", ja uskoo potilaan puheet mainelaisen suon salaisuudesta olevan vain kuvitelmaa. Potilaan tapettua itsensä psykiatri ajautuu tarkistamaan suota ja alkaa pian oireilla potilaansa tavoin.

Kokoelman parasta antia on Hyvin tiukka paikka. Päähenkilö Curtis joutuu elämänsä tukalimpaan tilanteeseen. En uskalla kertoa juonesta tuota enempää, etten spoilaisi liikaa. Tämä novelli osoittaa taas kerran Kingin kykyä luoda eläviä ja mielenkiintoisia henkilöhahmoja. Tosin elävyydellä ja mielenkiintoisuudella on hintansa: kokoelman paras tarina on myös kirjan pisin.

Stephen King - Julma leikki
****½

Aviopari on keksinyt piristää seksielämäänsä sitomisleikeillä. Gerald ja Jessie Burlingame lähtevät kesämökilleen, ja Gerald innostuu sitomaan vaimonsa aidoilla poliisikäsiraudoilla kiinni sänkyyn. Seksi saa hirvittävän käänteen, kun kesken kaiken mies saa sydänkohtauksen ja kuolee saman tien. Vaimo Jessie tajuaa olevansa kiinni sängyssä käsiraudoilla, keskellä kesämökkialuetta, jolla ei liiku syksyllä ketään. Aika kuluu, jano iskee, lihaskrampit alkavat, päänsisäiset äänet alkavat kiistellä, sekavuus lisääntyy, pelko kasvaa, Geraldin mätänevälle ruumiilleen saapuu raatokärpäsiä, kaikki ikävät muistot menneisyydestä nousevat pintaan. Eikä Jessie voi olla täysin varma, onko kaikki hänen näkemänsä, kuulemansa ja kokemansa täyttä totta vaiko vain hänen omaa mielikuvitustaan...

Olen pitänyt itseäni lukijana, joka ei vähästä hätkähdä. Kingin Julma leikki sai minut kuitenkin ajoittain järkyttymään. Jessien tuskalliset nuoruusmuistot ovat hätkähdyttäviä ja myös kuvottavia. Herttainen kesämökki muuttuu pelon, ahdistuksen ja kuoleman leikkikentäksi. Loppu on suorastaan huimaavan hieno. Jessie on uskottava hahmo, jolle ei haluaisi tapahtuvan mitään pahaa...

Hyytävä Julma leikki pitää lukijaa ottessaan kuin käsiraudat tarinan päähenkilöä. Julma leikki on Kingiä ja psykologista kauhua parhaimmillaan ja yksi tämän vuoden vaikuttavimpia lukukokemuksiani. Eräs suurimmista eduista on vielä se, että kirjaan ei ole buukattu yliluonnollisuutta, mikä on joskus ollut Kingin heikkous.
LUKEKAA! Miksei tämä ole noussut samanlaiseksi klassikoksi kuin esimerkiksi Carrie tai Hohto?

ErQLuQnurkkausLuonut: ErQTiistai 28.08.2012 21:06

Tässä jotain kesälomalla luettua kamaa arvosteltavana:

Agatha Christie - Roger Aycroydin murha
***

Roger Aycroydin murha oli aikoinaan Agatha Christien läpimurtoromaani, sillä se nosti aikaan keskustelun siitä, kuinka paljon lukijaa voi sumuttaa salapoliisiromaaneissa harhaanjohtamisen suhteen. Christie vastasi tiettävästi kritiikkiin toteamalla ratkaisun olevan löydettävissä tekstistä.

Rikas Roger Aycroyd murhataan kartanoonsa. Voisiko asialla olla joku talon palvelija, velkaantunut ystävä tai sukulainen, joku kyläläinen...? Käytännössä jokaisessa on jotain epäilyttävää. Eläkepäiviään Englannin syrjäperällä viettämään tullut Hercule Poirot pyydetään tutkimaan tapausta.

Roger Aycroydin murhaa pidetään Christien klassikkona, muttei muutamaa yllättävyyttä huomioimatta ole mitenkään poikkeava eepos. Agatha Christien kulta-aika koitti vasta 1930- ja 1940-luvuilla, mutta on 1926 ilmestynyt läpimurtoteoskin lukemisen arvoinen.

Juan Gomez-Jurado - Petturin merkki
*

Juan Gomez-Juradon tuorein kirja Petturin merkki alkaa 1920-luvun Saksasta ja kertoo Paul-nimisen nuoren miehen tarinan. Selvittäessään isänsä mysteeristä kuolemaa Paul kohtaa ikäviä paljastuksia isänsä ja itsensä menneisyydestä, joita ilman eläminen olisi voinut olla mukavampaa... Osana isänsä menneisyyden selvittämistä Paul muun muassa liittyy vapaamuurareihin.

Kirjan ansioiksi on annettava historiallinen kuvaus ja tarkat faktat vapaamuurariudesta (kirjailija on yleensäkin ollut hyvin tarkka tietojen oikeellisuudesta ja tarkkuudesta), mutta siihen ansiot jäävätkin. Petturin merkki pitää sisällään kaikki mahdolliset 1900-luvun alun Saksaa käsittelevän kirjallisuuden kliseet. Kappas vaan, rakkaus juutalaiseen tyttöön. Oho, Aatu on saatu tarinaan mukaan. Lopuksi vielä ennalta-arvattava "hän onkin lähisukulaisesi" -paljastus ja voilá. Myös alun kehyskertomus, tarinan linkki 2000-luvulle, tuntuu kömpelöltä.

Gomez-Juradon aiemmat kirjat Taivaspaikka ja Kuolinkellot ovat ehdottomasti hyvää luettavaa, mutta Petturin merkkiä en osaa itse suositella kenellekään.

Ilkka Remes - Ikiyö
****

Sen piti olla vain pieni rahankuljetusauton ryöstö, mutta se paljastuukin joksikin paljon isommaksi tapahtumavyyhdiksi. Remeksen kirjoissa hyvin usein päähenkilönä toimiva Antti Korpi päätyy keskelle laajempaa hanketta, josta on syytä olla huolissaan niin Suomessa, Yhdysvalloissa kuin Vatikaanissakin. Jäljet johtavat Kongoon, ihmisen todennäköiseen syntypaikkaan. Kokonaisuus rakentuu pikku hiljaa lukijan mieleen palasista.

Lopun paljastus, tarinan "pahiksen" suunnitelma, kuulostaa muuten kohtuu viehättävältä. Jostain syystä olisi ollut mielenkiintoista lukea oma vaihtoehtotodellisuusversio siitä, jos se olisi onnistunut.

Remeksen eepos on hyvä, toimintaa ja käänteitä täynnä oleva eepos.

Ilkka Remes - Isku ytimeen
***

Suomi on kansainvälisen kriisin kohteena. Itämerellä kaapataan ydinjätettä kuljettava laiva, joka suuntaa kohti Helsinkiä. Ruotsissa otetaan samaan aikaan panttivangeiksi Bilderberg-kokouksen maailmantalouden ja -poliitikan huippueliittiä. Tapaukset nähtävästi kietoutuvat toisiinsa. Suomen poliisi ja Suomen TERA-edustaja Antti Korpi joutuvat tulikasteeseen.

Isku ytimeen on ajankohtainen ja ihan kaunis saarna vallan jakautumisesta harvoille, rahanahneudesta ja ydinenergian arvaamattomuudesta ja toimintaa kirjassa riittää. Silti tuntuu, että Remes toistaa itseään - ydinasiaa on sivuttu jo esimerkiksi Hiroshiman portissa ja arvovaltaisia ihmisiä kaapattu esimerkiksi kirjassa 6/12. Remes on taitava kirjoittaja, muttei hän aseta itselleen tarpeeksi suuria haasteita tässä romaanissa, sillä mitään kovin uutta Remes ei esittele, vaan tyytyy toistamaan wanhaa, tuttua toimintakirjan kaavaa. Silti Isku ytimeen on hyvää luettavaa, etenkin niille, jotka eivät ole Remeksen tuotantoon tutustuneet.

Ilkka Remes - Hiroshiman portti
***½

Hiroshiman portti kertoo lyhyesti tiivistäen suurvaltojen välisestä raa'asta kilpailusta jäljittäessä suurta tieteellistä löytöä. Tarina sivuaa pitkälti ydinteknologiaa - atomipommeja ja ydinvoimalaenergiaa.

Kokonaisuudessaan tarina on mukaansa tempaava ja viihdyttävä luettava, mutta mukana on myös mielestäni enemmänkin sivutäytteenä toimivaa tavaraa - tarina rönsyilee ajoittain kylmään sotaan, keskiaikaisiin karttoihin, ydinenergian tuotantoon ynnä muuhun jättäen vastaamatta kaikkiin kysymyksiinsä. Nähtävästi olen lukenut viime aikoina liikaa Remeksen kirjoja, sillä myös päähenkilö Antti Korven kierrättäminen kirjasta toiseen tuntuu hieman tylsähköltä. Todennäköisesti Remestä vähemmän lukeneelle Hiroshiman portti voi kuitenkin olla hyvinkin antoisa kokemus - oli se sitä itsellenikin, mutta joidenki kaavojen toistuminen kirjasta toiseen pistää kriittisemmäksi.

Stephen King - Kuvun alla
****½

Stephen King on kaiketikin katsonut Simpsonit-elokuvan. Mainelaisen Chester's Millin pikkukaupungin päälle laskeutuu valtava kupu, jota ei voi paljain silmin nähdä - lentokoneet törmäävät siihen ja räjähtävät, autot ruttaantuvat, nenät murtuvat... Tieteellisten tutkimusten mukaan kupua ei pitäisi olla olemassakaan, mutta sen voi tuntea. Ulospääsyä kaupungista ei ole, joten Chester's Mill on oman onnensa nojassa.

Eristäytyminen ei lähde sujumaan kovinkaan hyvin. Sairaala tukkeutuu nopeasti, poliisi ylityöllistyy, kunnianhimoinen kaupunginvaltuutettu James "Big Jim" Rennie aloittaa keinoja kaihtamattoman taistelun valllasta. Pikkukaupunkiin kätkeytyy pinnan alle paljon, paljon pahaa... Kun happi, ruoka ja aggregaattien kaasu alkavat loppua, pikkukaupunki ajautuu hetki hetkeltä lähemmäksi kaaosta. Lopun aika lähestyy...

Stephen Kingin uutukainen Kuvun alla on positiivinen yllätys. Kuvaus pikkukaupungin ajautumisesta kaaokseen. Henkilöhahmoista löytyy monia elävästi, suorastaan käsin kosketeltavasti todentuntuisia hahmoja, jotka saavat aikaan lukijassa joko vahvoja inhon tai myötätunnon tunteita. Big Jim Rennie, ahne ja kunnianhimoinen kaupunginvaltuutettu, herättää vahvoja tunteita. Dale Barbara, joka tunnetaan myös kahjolla lempinimellään "Barbie", on myös loistava, elävä ja sympaattinen hahmo.

1100 sivua pikkukaupungin painajaista on ehdottomasti lukemisen arvoinen kokonaisuus. Muuten Kuvun alla olisi viiden tähden arvoinen eepos, mutta lopullinen kuvun selitys laskee lopullista arvosanaa - on valitettavaa, että King on päästänyt itsensä helpoimmalla mahdollisella selittäessään kuvun ilmestymistä kirjan loppupuolella.

dearmaisie[Ei aihetta]Luonut: dearmaisieTiistai 21.08.2012 00:07

voisin tappaa jonkun ok en en harrasta.

mut itkin just koska 11/22/63. että silleen. MITÄ PASKAAAA MUTTA KUN KING ON JUMALA RAKASTAN SITÄ MIESTÄ AH OSJFOJIDFOJSOFJSSIDJ kuin joku voi olla noin nerokas.


hehehehe olin tänään taas viistoista tuntia töissä, ja kun on tuolla töissä, oppii arvostamaan sitä et pitää mennä töihin VASTA varttia yli kuudelta. ♥

mut joo, menen lukemaan 11/22/63 loppuun ja olen onnellinen, lalalala.

paitsi että en ole. ihmiset ärsyttää. yksi ihminen ärsyttää ja voisin lainata tähän plain white t's-nimisen bändin yhtä tiettyä biisiä, mutta en lainaa, vaan lainaan plain white t's-nimisen bändin yhtä toista biisiä, ja se menee näin:

take me away
i'm gonna hurt somebody
take me away right now.

dearmaisie[Ei aihetta]Luonut: dearmaisieTiistai 15.05.2012 22:30

the kill, onneksi tajusin sen videon jo nyt. en oo kuunnellu sitäkää ku jostai öö oho kutosluokalta. VITTU OON VANHA
« Uudemmat -