IRC-Galleria

Kauhuleffat. K-15 teinileffat (//edit: tälla tarkoitan amerikkalaisia elokuvia, aasialaiset ym. muut kauhuelokuvat ovat ainakin minulle todella paljon asia erikseen..!), jotain niin samanlaista ja hirveän naurettavaa niissä tuntui olevan, joten keräilin tällaisia juttuja yhteen.

Jokaikisessä (no, ainakin lähes) k-15 (joskus myös k-18, huoh) rainassa on aina

a) joukko "teinejä" (joita näyttelevät vähintään kolmekymppiset), johon kuuluu pari todella seksikästä (yleensä blondia) naista, joilla on isot tissit ja hyvä perse, mutta ovat yleensä hyvin bimboja ja pari jätkää, jotka lähes huokuvat ylitsepursuavaa äijämäisyyttä, ovat nuoria ja kauniita ja naisten suosiossa. Joukkiossa on yleensä aina yksi idiootti, vajakki tai vastaava.

b) tapahtumapaikkana esim. pikku mökki keskellä metsää, hylätty kylä, metsä yleensäkin tai vain kaupunki. Paikkoja on ja löytyy joka puolelta. Leffahan ei ole mitään ilman pikku mökkiä pimeän metsän (josta kuuluu todella, todella epämiellyttäviä ääniä) keskellä, eihän?

c) edellämainittuihin paikkoihin nuoret yleensä päätyvät, kun heidän autonsa hajoaa. minusta tuntuu, että vähintään 99% kauhuelokuvista alkaa auton hajoamisella. Johtuuko tämä mielikuvituksen lakkoilemisesta tai sen kokonaan puuttumisesta, en ota selvää.

d) nuoret listitään kesken petipuuhien (julmasti juuri ennen orgasmia) tai sitten juuri ennen niiden alkamista. Myös syvällinen keskustelu on oivallinen hetki iskeä!

e) ...ja sitten on vielä ne peruskliseet.

..."tulen pian, odota tässä" repliikki
...henkilön juostessa murhaajaa/hirviötä/kummitusta/ym. karkuun hän kaatuu ja ötö saa hänet kiinni
...henkilö piiloutuu kaappiin, paljastaa itsensä aivastamalla ym.
...henkilö kirkuu kuin pistetty sika juostessaan paikasta toiseen
...hajaannutaan! puolet porukasta lähtevät toiseen suuntaan, toiset sitten toiseen suuntaan. Lopulta ihmetellään, että minnekkäs se toinen ryhmä katosi ja miksi puista roikkuu suolenpätkiä? *
...elokuvat eivät ole kauhua nähneetkään, vaan ottavat sen rooliin leikkauksilla ja säikytyskohtauksilla. tämä ei mielestäni tee elokuvasta kauhuelokuvaa.
..."KAIKKI OLIKIN VAIN UNTA! Ahahah nyt voin lähteä ostoskeskukseen ihqujen ystävieni ja uusien korkkareideni kanssa iih<3" **

haha, mahtava esimerkki. nämä leffat naurattavat minua enemmän kuin kauhistuttavat.
Jep... Tässä on jotain, tutkintani jatkukoon ja ylistettyja olkoot teinileffat!

*tattis penemi, ilman sua tätä ei olis luult. tullut!!
** soanjan upea lisäys!!

Eräänä viikonloppuna metsästäjä, joka oli ollut metsässä koko päivän, huomasi kadottaneensa suunnan. Ilta alkoi jo hämärtyä, joten hän päätti edetä yhteen suuntaan kunnes tulisi ulos metsästä. Taivas tummui todella nopeasti, joten hän kiristi tahtia välttääkseen metsässä yöpymisen. Jonkin aikaa tarvottuaan metsästäjä törmäsi mökkiin. Huomattuaan kuinka pimeää oli, päätti tämä katsoa voisiko siinä yöpyä. Mökkiä lähestyessään hän huomasi oven olevan auki. Sisällä ei ollut ketään, joten mies päätti asettua mökin ainoalle vuoteelle ja oletti tapaavansa omistajan aamulla. Katsoessaan ympärilleen, näki hän useita hämmästyttävän yksityiskohtaisesti toteutettuja, kasvoja kuvaavia maalauksia seinällä. Maalausten kasvot olivat luonnottomasti vääristyneet vihaa kuvaaviin ilmeisiin, ja ne kaikki näyttivät tuijottavan suoraan häntä. Metsästäjä ei saanut niitä mielestään, vaan alkoi tuntea olonsa koko ajan epämukavammaksi - kuvat alkoivat pelottaa häntä. Mies päätti katsoa niitä tarkemmin aamulla, kun oli valoisampaa. Hän sulki silmänsä, käänsi kylkeä ja nukahti. Aamulla auringonsäteet herättivät metsästäjän ja hän muisti maalaukset. Kun hän nousi katsomaan niitä, hän tajusi ettei huoneessa ollut maalauksia - vain ikkunoita.

http://pelottaako.blogspot.com

// vittuku kuumees oo muutakaa tekemist




edit// paska oli!

Eilen illalla kateltiin leffa Sam´s Lake joka oli paikoin ihan virkistävän yllätyksellinen trilleri/kauhuelokuva.:)
Annan elokuvalle arvosanan 8.5, hieman tavallista parempi kauhupätkä siis kyseessä.
Katsomisen arvoinen.

Moi oon Veera 14 vee ja etin elokuvaseuraa jota saa puristaa kädestä ku tulee pelottava kohta ja jonka syliin saa käpertyä suojaan möröiltä " =)
ps. mieluiten söpö poika ;)


Joo katon sawia tääl niin Wwerä` keksi tollasen :DD

Raha ja leffaseura kelpais :)

siel oli vaik mita kivoi kauhuleffoja <3

meitsi on taas löytäny jotain aivan ihanaa <33 taas vaihteeks elokuvien maailmaan oon uppoutunu :D
Hellraisereita kattonu koko päivän <333
aaah.. ihania elokuvia :)<3

ps. iha jumalaton darra

Heheee !!!

Katoin äsken vuonna 1959 tehdyn kauhuleffan ( House Of Haunted Hill ). Se on klassikko, ja oli se hyväkin, mutta se ei ollut kauhean pelottava :DD

http://www.freemoviescinema.com/content/view/1799/89/

Tuosta voi katsoa. Mut ei oo tekstityksiä ( onneks on sen verran vanha leffa et sanoist saa viel selvää :DD )

Kävin tänään katsomassa erään kaikkien aikojen vaikeimmin katsottavista elokuvista. Pascal Laugierin kohuttu Marttyyrit oli ehdottomasti kaikkien puheidensa arvoinen tapaus ja onnistui suorastaan yllättämään hämmästyttävällä määrällä henkistä ja fyysistä väkivaltaa, joka katsojan harmiksi ei jäänyt pelkästään näköaistin varaan. Psyyketasolla harvinaisen vaikuttava ja syvälle porautuva filmi pakottaa paatuneimmankin kauhuelokuvafriikin vilkuilemaan välissä lattiaa ja jopa korvien peittäminen käy moneen otteeseen mielessä pimeässä teatterisalissa. Kyse ei siis voi olla muusta kuin täysverisestä mestariteoksesta!

Marttyyrit on elokuva, joka on nähtävä jotta sen uskoisi todeksi. Elokuvan alkuperäismaa Ranska on nopeasti noussut kauhuelokuvan ystävien tietoisuuteen äärimmäisyyksiä välttelemättömän uuden eurokauhuaallon yhtenä suurena mahtitekijänä. Sellaiset teokset kuin Haute Tension ja À l'intérieur ("Inside") ovat ihastuttaneet tympeään amerikkalaishuttuun kyllästyneitä hulppean verisillä, mutta myös kauniilla ja älykkäillä visioillaan, joiden voidaan katsoa todella palauttaneen ilkeyden takaisin kauhuelokuvaan. Marttyyrit menee vielä pitemmälle kuin kumpikaan edellä mainittu ja on paikoin suorastaan putipuhdasta katsojan terrorisointia. Pitkästä aikaa sitä tuli kauhuelokuvan kohdalla miettineeksi sitä, miksi ihmeessä minä tällaista haluan viihteekseni katsoa?

Kauhuelokuvan perusajatuksena on toimia jatkeena nuotikulttuureista asti juontuvalle tarinakulttuurille, joka tarjoaa kokijalleen mahdollisuuden kokea kaikkein vaikuttavimpia tunteita turvallisesti ilman todellisen vaaran uhkaa. Kyse on samasta ilmiöstä kuin extreme-urheilussa, tosin ei läheskään yhtä vaarallisessa muodossa. Harmillisesti kauhuelokuva on alkanut ajan saatossa muistuttaa yhä enemmän pelkkää putipuhdasta viihdettä, jossa minkäänlaisella tunnelmalla tai kauhulla ei ole osuutta asiaan. Onneksi lääkkeen ovat tarjonneet nyt vuorostaan ennakkoluulottomat eurooppalaiset, jotka ovat vihdoin älynneet testata, mihin katsoja pystyy. Näin kauhu on vihdoin tehnyt arvoisensa paluun, joka ei hevillä unohdu pitkässäkään juoksussa. Jos Cannibal Holocaust ei onnistunut tuottamaan sinulle pahoinvointia, tutustu ihmeessä Marttyyreihin.

Siinä missä kuka tahansa voi katsoa Urban legendsin pelkäämättä kertaakaan, ei Marttyyrit ole missään vaiheessa kulkenut "yleisöystävällinen" -leiman alaisuudessa. Väkivalta on niin satuttavaa, että sen uhrien ja katsojan välille syntyvä symbioosi saa kankaan tälläpuolella olevan osapuolenkin sätkimään. Onneksi väkivalta ei kuitenkaan ole itsetarkoitus tässä elokuvassa, vaan kyseessä on vaikuttava tehokeino tarinassa, joka onnistuu viemään katsojaa puhtain numeroin tämän aavistamatta yhtään mitään etukäteen. Se ei kuitenkaan tarkoita helpotusta herkkänahkaiselle katsojalle, vaan pikemminkin päinvastoin: pelkän kipeän ajatuksen saattaminen pääkoppaan sattuu, vaikka sitä katalysoivaa audiovisuaalista demostrointia kieltäytyisikin kokemasta. Ei siis ole mikään ihme, että Cannesin ammattilaisraati oli kalpeaa poikaa vielä kauan elokuvan päättymisen jälkeenkin.

Marttyyrit jää mieleen äärimmäisenä elokuvakokemuksena, jonka kokemisesta voi olla ylpeä, mutta josta nauttiminen oli siinä määrin hankalaa, että sen uudelleenkatsomista täytyy todella harkita jonkin aikaa ennen suostumista. Kyseessä oli muuten ensimmäinen valkokankaalla katsomani putipuhdas K18-kauhuelokuva, joka sai minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että kauhuelokuvan paikka onkin nimenomaan kankaalla. Täytyy nostaa hattua Finnkinolle ajan hermolle vihdoinkin kipuavasta ohjelmistopolitiikasta, joka toivottavasti ei koskaan tule jättämään yhtään vastaavaa tapausta videolaarien kätköihin kunnon valkokangaskierroksen sijaan. Uusia ylväitä Marttyyrejä varmasti syntyy ja kymmenen vuoden päästä saattaa tulla vastaan jo elokuva, jota ei kerta kaikkiaan pysty loppuun katsomaan. Ja pirun utelias ihmisluonto on taas saanut uuden kinnostuksen kohteen.

Ai niin: miksi elokuvan nimi on Marttyyrit? Tähän kysymykseen en aio vastata, vaan jätän sen teidän itsenne selvitettäväksi. Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että kyseisen elokuvan jälkeen on entistäkin vaikeampi kokea omakseen mitään uskoa, joka tekee kidutuksen ja väkivallan uhrista ikonin.