IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Kirjallisuus ja lehdet
Perustettu
21.12.2004
Tilastot
Käyntejä: 626 (1.7.2008 alkaen)
Koko
73 jäsentä
Tyttöjä: 48 (66 %)
Poikia: 25 (34 %)
Keski-ikä
32,9 vuotta
Otos: 47 jäsentä
Tyttöjen keski-ikä: 32,7 vuotta
Poikien keski-ikä: 33,2 vuotta
Ylläpitäjä
Olaf

Jäsenet (73)

hamppisAleX|IshtaRPezzzDreamwarriorOlafpokerijokeri-raphiel-^Roland^koienkeliDollTrollÖhkömönkiäinenSaikkuMiksuJeiLiu^sanna84|ellu^
« Uudemmat - Vanhemmat »

ErQLuQnurkkausLuonut: ErQKeskiviikko 10.04.2013 22:30

Monesti minusta tuntuu, että nämä luQnurkkaukset ovat näiden kaikkien jaaritteluideni joukossa se vähiten kiinnostava juttu. Silti tykkään tehdä näitä, ainakin tulee kirjoitettua muistiin mitä kaikkea on tullut luettua.

Viime aikoina olen lukenut mm. historiallista kirjallisuutta. Joskus totuus on tarua ihmeellisempää, ja suosittelenkin näitä kirjoja jokaiselle lukemisesta pitävälle - ne ovat viihdyttäviä ja vieläpä yleissivistäviäkin.

Jaakko Hämeen-Anttila - Mare nostrum
(Mare nostrum: Länsimaisen kulttuurin juurilla)

Jaakko Hämeen-Anttila on islamin tutkimuksen ja arabian kielen professori, joka on tunnettu monista islamia koskevista julkaisuistaan ja esimerkiksi Gilgamesin ja Koraanin suomennoksistaan. Mare nostrum: länsimaalaisen kulttuurin juurilla käsittelee eurooppalaisen/länsimaalaisen kulttuurin idästä saamia vaikutteita. Kirja keskittyy pääasiassa kuvailemaan länsimaiden vaikutteita idästä, idän länsimaista saamien vaikutteiden kuvailu jää vähemmälle.

Kirja on kiinnostavasti kirjoitettu ja täynnä mielenkiintoisia faktoja. Tiesitkö, että esimerkiksi kielemme sanat 'maskara', 'sokeri' ja 'kahvi' juontavat juurensa arabian kielestä? Kirja käsittelee muun muassa kielen, kirjoittamisen ja lukemisen taidon, uskontojen ja muun kulttuurin vaikutteiden vaihtumista. On yllättävää huomata, kuinka paljon kulttuurimme perustuukaan muinaisen Mesopotamian ja Egyptin kulttuureihin. Olin aiemmin kirjaakin ollut tietoinen, että Kreikan ja Rooman merkittävyyttä (ajatus siitä, että länsimainen kulttuuri olisi lähtöisin antiikin Kreikasta ja Roomasta) on liioiteltu, mutta silti monet faktat yllättivät minut.

Suosittelen tätä kirjaa ehdottomasti! Lähi-itä ja sen historia voi kuulostaa tylsältä, mutta sitä se ei ole.

Unto Parvilahti - Berijan tarhat
(Berijan tarhat: havaintoja ja muistikuvia Neuvostoliitosta vuosilta 1945-1954)

Kirjan kirjoittaja kuuluu niin sanottuihin 'Leinon miehiin' - jatkosodan päätyttyä 1944 Suomessa valtaan pääsivät kommunistit Neuvostoliiton kanssa tehdyn rauhansopimuksen mukaisesti. Kommunistinen sisäministeri Leino luovutti laittomasti Neuvostoliittoon parisenkymmentä miestä, jotka olivat suurimmaksi osaksi Neuvostoliitosta länsimaihin loikanneita venäläisiä. Monet miehet palasivat myöhemmin takaisin Suomeen, samoin Parvilahti - hän kirjoitti lähes kymmenvuotisesta vierailustaan Neuvostoliittoon kirjan Berijan tarhat, josta ehdittiin ottaa 11 painosta, ennen kuin presidentti Kekkonen taipui Neuvostoliiton painostuksesta kieltämään kirjan.

Parvilahti muistaa matkansa yksityiskohtaisesti - kielitaitoinen mies on tavannut Neuvostoliiton vankiloissa monia aikansa kuuluisuuksia ja vaikutusvaltansa menettäneitä henkilöitä. Täyteen ahdetut vankilat, kidutuskeinot, ilmapiiri, jälkeen jäänyt kehitys länsimaihin verrattuna ja joka paikassa rehottava rikollisuus antavat synkän kuvan kommunismin luvatusta maasta. Toisaalta Moskovan hulppeaa keskustaa ja hyvinvoivaa kansanosaa, virkamiesten ryhmää, sivutaan. Lopulta Stalinin kuolmena (1953) myötä kirjoittaja pääsee vapaaksi vankilakierteestä ja lopulta pois Neuvostoliitosta vetoamalla henkilökohtaisesti ulkoministeri Molotoviin.

Kirja antaa tyhjentävän kokonaiskuvan elämästä nyt jo olemasta lakanneessa Neuvostoliitossa - lisäksi se tarjoaa runsaasti mielenkiintoisia yksityiskohtia ja tietynlaisen tarinankin sisusta, toivosta ja uskosta oikeudenmukaisuuteen. Parvilahti kokee kovia, mutta loppujen lopuksi selviytyy ja pääse pois. Tämäkin kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Stacy Schiff - Kleopatra

Kleopatra on tuntunut itsestäni aina mielenkiintoiselta hahmolta, vaikkakin se saattaa johtua pitkälti Elisabeth Taylorin seksikkäästä olemuksesta Kleopatra-elokuvassa. Ostin Kleopatran elämää sivuavan kirjan, sillä ajattelin viimein tutustua naiseen kunnolla, ja kun kirjakin sattui olemaan tarjouksessa kympillä Suomalaisessa kirjakaupassa. Ostopäätös kannatti - tänä vuonna lukemistani kirjoista Kleopatran elämänkerta saattaa olla jopa paras ja mielenkiintoisin lukemani teos.

Kleopatra VII ei ollut ainoastaan vain länsimaalaisen populaarikulttuurin hahmo, vaan hän on oikeastikin ollut myös merkittävä, vaikutusvaltainen ja olemuksessaan todennäköisesti jumalainen hahmo elinaikanaan. Hän on ollut aikansa rikkain henkilö maan päällä (muinaisen Egyptin valtio toimi oikeastaan hyvin samanlaisesti kuin Neuvostoliitto - kaikki omaisuus kuului/meni valtiolle eli sen hallitsijalle eli Kleopatralle) ja kaksi aikansa vaikutusvaltaista roomalaista rakastui häneen.

Häikäilemättömyydessään hän surmasi kaksi veljeään eliminoidakseen vallasta kilpailijat. Hän oli viimeinen faarao, joka syntyi jumalattarena, siinä missä monet aikalaiset (esim. Julius Caesar) haaveilivat kohoavansa jumalan asemaan. Hän nosti Egyptin valtakaudellaan uuteen loistoon ja kuollessaan vei sen tuhoon.

Kirja sisältää ehkä jopa maailmanhistorian vaikutusvaltaisimman naisen elämän lisäksi tietoa antiikin ajan Egyptistä: Aleksandria on ollut hydrauliikaltaan ja arkkitehtuuriltaan jotain uskomattoman upeaa. Eliitin elämä on ollut juhlivaa. Kleopatra sotkeutui myös nousevan Rooman valtakunnan sisäpolitiikkaan, joten kirjassa kerrotaan myös Rooman kehityksestä (johon Egyptillä on ollut valtava vaikutus) ja sen sisällissodista (joihin Kleopatralla on ollut valtava vaikutus).

Kirja voi olla hieman historiaa popularisoiva teos, mutta sanoisin sen olevan kiinnostavuudessaan ehdottomasti lukemisen arvoinen!
(okay olen nyt sanonut jokaista historiallista kirjaa kiinnostavaksi, mutta ne kaikki ovat tosiaan sellaisia olleet! :D)

Dean Koontz - Pako
***½

Tim Carrier, tavallinen kivenhakkaaja, saa väärinkäsityksen myötä tietää, että hänelle tuntematon nainen aiotaan murhata. Tim tekee päätöksen, joka vaikuttaa hänen elämäänsä merkittävästi: hän päättää etsiä naisen käsiinsä ennen murhaajaa ja pelastaa tämän. Nuori nainen nimeltä Linda Paguette löytyy nopeasti, ja tästä alkaa pakomatka tappajalta, jolla näyttää olevan viranomaiset ja ylivertainen teknologia käytettävissään.

Jännitys/kauhu/toimintakirja Pako on runsaissa käänteissään ja nopeissa tapahtumissaan taattua Dean Koontzia. Kirjallisuutta harrastava, tavoiltaan sivistynyt ja siisteyttä arvostava erikoislaatuinen murhamies Krait on myös mielenkiintoinen persoona, joka tuo tarinaan oman omalaatuisen sävähdyksensä. Kirja vastaa sen aikana herättämiin kysymyksiin lopussa, mutta toisaalta loppu on hieman tyypillinen Koontzille - "loppu hyvin, kaikki hyvin, ei seuraamuksia vaikka minä hyvis nyt satuinkin tekemään jos jonkinlaisia rikkomuksia itsekin tarinan aikana".

Robin Cook - Perimä
***-

Tutustuin Robin Cookin tuotantoon, kun Kirjatorissa (kuopiolainen kirjakauppa) oli tarjolla kolme pokkaria kymmenellä eurolla. Valitsin kaksi Cookin teosta kiinnostavien takakansitekstien perusteella ja edellä arvioidun Koontzin teoksen.

Perimässä kuolinsyytutkija Jack Stapleton painii perheongelmiensa ja vaihtoehtolääkitsemisen parissa. Häneen ottaa yhteyttä opiskeluaikainen ystävä, arkeologi Shawn Daughtry ottaa yhteyttä Jackiin, sillä hän laittomissa kaivauksissaan Vatikaanin Pietarinkirkon alla saattanut löytää jotain, mikä voisi horjuttaa kristinuskon perusteita - hän uskoo löytäneensä Neitsyt Marian maalliset jäännökset. Soppaan sekoittuu New Yorkin arkkipiispa James O’Rourke, joka on samoin Jackin opiskeluaikainen kaveri.

Tarina etenee mielenkiintoisesti - Cookin kirjat ovat itselleni ensimmäisiä, jossa lääketieteellisiä faktoja yhdistetään kiinnostavasti tarinaan, joten näitä lukiessa voi myös oppia jotain. Aluksi vaikuttaa siltä, etteivät kaksi kirjan juonta liity toisiinsa kovinkaan kiinteästi, mutta lopussa ne punoutuvat kiinnostavasti yhteen. Toisaalta loppu on osittain pettymys: kirjan lähestyessä loppuaan kaikki tuntuu keskeneräiseltä ja asia ratkaistaan hieman tylsästi ja ennalta-arvattavasti.

Kirja on hyvä ja Cookin lääketieteellinen fiktio on mielenkiintoinen, mutta ennalta-arvattava loppu kolhaisee muuten kiinnostavaa tarinaa. Lisäksi kirjassa on pienet epäuskottavuutensa, kuten Vatikaanin kaivauksia käsittelevä osuus (kuinka todennäköistä on, että joku oikeasti onnistuisi kaivamaan ja salakuljettamaan pois kokonaisen luuarkun Vatikaanista?).

SPOILERS ON: Parin keskeisen hahmon tappaminen lopussa ja "mitään maailmaa mullistavaa ei tapahtunutkaan" -lopetus olivat siis itselleni pettymys. / SPOILER OFF

Robin Cook - Hoitovirhe
***

Tohtori Craig Bowmanin potilas kuolee tohtorin käsiin. Pääasiassa luulosairaaksi luokiteltu potilas onkin saanut yllättäen aidon sairaskohtauksen. Bowman saa asiasta hoitovirhesyytteen, joka ajaa hänet masennuksen partaalle. Kuolinsyytutkija Jack Stapleton kutsutaan Bostoniin auttamaan, sillä hänen sisarensa on Craigin vaimo. Tutkiessaan luulosairaan potilaan Patience Stanhopen kuolemaa Jack tutustuu Craigin hämärään luksusklinikkaan, jossa potilaat laitetaan jonoon maksykykynsä perusteella. Hän on myös vähällä päästä hengestään.

Verrattuna Perimään, Hoitovirheen aihe on rajatumpi. Kirjan tarina on mielenkiintoinen, lääketieteen yhdistäminen fiktioon on taas kerran toimiva idea. Tässä tarinassa myös amerikkalainen oikeussalikäytäntö tulee varmasti tutuksi. Craig on hahmona toisaalta sympaattinen, sillä hän joutunut kokemaan ikävyyksiä. Toisaalta hänen narsistinen puolensa herättää ärsytystä. Tunteiden herättäminen on aina hyvä juttu.

Huonojakin puolia löytyy: osa kysymyksistä jää auki (kauniimmin sanoen lukijan oman mielikuvituksen varaan), samoin myös loppuratkaisu hoitovirheoikeuden käynnissä on ennalta-arvattava.

Cookin kirjat vaikuttavat kuitenkin mielenkiintoisilta ja aion tutustua niihin myöhemmin lisää - hänellä olisi paljon potentiaalia, mikä jää osittain saavuttamatta ainakin näissä kahdessa kirjassa. Kokonaisuudessaan Hoitovirhe on hyvä, viihdyttävä lukukokemus.

ErQLuQnurkkausLuonut: ErQTorstai 13.10.2011 21:09

Siitä lienee aikaa, milloin viimeksi arvostelin lukemiani kirjoja.. Ja niitähän on esimerkiksi kesäloman ja syksyn aikana kertynyt kohtuullisesti;

Agatha Christie - Kohtalokas viikonloppu

Joukko ihmisiä kutsutaan The Hollow -nimiseen kartanoon viettämään viikonloppua. Osittain ihmiset tuntevat toisiaan, osa ei. Kaikki sujuu hyvin aina siihen asti, kunnes menestyvä lääkäri John löydetään murhattuna puutarhasta lammen viereltä. Kuka olisi halunnut murhata miehen, jota kaikki rakastivat?

Sattumalta paikalle osunut Hercule Poirot alkaa tutkia tapausta. Vaikuttaa siltä, että loppujen lopuksi kaikki tietävät syyllisen veritekoon, mutta Poirotille tätä ei tietenkään kerrota. On tietenkin on päivänselvää, että dekkarikirjallisuuden historian etevin salapoliisi saa lopulta syyllisen kiinni (eikös niin taida käydä jokaisessa Agatha Christien murharomaanissa?).

Kohtalokas viikonloppu on Christien perussettiä juonensa osalta, mutta hahmot eivät ehkä ole niin kliseisiä mitä normaalisti murhamamman romaaneissa. Ihastuin etenkin Lucy Angkatellin hahmoon ja hänen tapaansa puhua katkonaisia ja sekavia lauseita - ehkä samaistuin omaan puhetapaani?

Agatha Christie - Helmeilevä kuolema

Nuori Rosemary Barton myrkytetään lontoolaisessa ravintolassa. Aluksi kaikki vaikuttaa selvältä itsemurhalta, mutta Rosemaryn leski ei voi välttyä ajattelemasta mahdollisuutta murhasta. Vuoden kuluttua kohtalokkaasta illasta sama seurue kutsutaan paikalle samaan ravintolaan, samaan pöytään - houkutteleeko illan tapahtumat murhaajan esiin?

Juonikuvaus vaikuttaa kiinnostavalta, muttei kirjan juoni loppujen lopuksi kovin kiinnostava ole. Liekö suosikkihahmojeni, Marplen ja Poirotin puuttumisen, vai ihan vain liian yksioikoisen juonen syytä, ettei tämä kovin ihmeelliseltä tuntunut. Helmeleivä kuolema on ihan ok luettava, muttei kuulu Christien parhaimmistoon.

Stephen King - Carrie

16-vuotias teinityttö Carrie on saanut kärsiä vuodesta toiseen jatkuneesta koulukiusaamisesta sekä fundamentalisesta äidistään. Jokin geeni, kerääntynyt viha tai muu on kehittänyt hänelle yliluonnollisen kyvyn liikuttaa ja hallita esineitä ajatuksen voimalla.

Kirja syventyy erilaisten lehtileikkeiden, artikkelien ja elämänkertaotteiden kautta eteenpäin kohti kohtalokasta päättäjäistanssi-iltaa. Kingin esikoisromaani ei vastaa kuitenkaan tunnelmaltaan 80-luvun huipputuotantoa, vaan enemmänkin tuntuu, että kirja paljastaa tulevan liian nopeasti - varsinainen kauhu ja kauhutunnelma jäävät vähäisiksi mekaanisen tapahtumakuvailun taakse.

Stephen King - Uinu, uinu, lemmikkini
"Hi ho, let's go"

Jos täytyy nimetä Stephen Kingin paras romaani, lienee kyseessä Uinu, uinu, lemmikkini. Lääkäri Louis Creed muuttaa upean vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa Mainen osavaltioon. Sopivan hintainen ja kaunis talo löytyy - ainoa ikävä puoli on talon sijainti moottoritiellä, jota pitkin kulkee vilkas rahtiliikenne.

Creed tutustuu naapureihinsa, mukavaan vanhaan mieheen ja tämän vaimoon, ja aloittaa työt uudella työpaikallaan. Pian Creedien hyvin alkanut perheidylli uudella paikkakunnalla kokee ensimmäiset särönsä, kun perheen tyttären, Ellien, rakas kissa löytyy kuolleena moottoritien läheltä.

Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen. Naapurin vanha mies, Judy, uskoutuu Louisille: kaukana metsän takana on vanha intiaanien hautausmaa, joka tunnetaan myös lemmikkieläinten hautausmaana. Sinne haudattu eläin palaa elävänä takaisin. Näin käy myös perheen kissalle, mutta jokin on muuttunut, eikä kuolleelta ja mullalta löyhkäävä, aggressiivinen kissa enää tunnu ollenkaan samalta. Kun perheen taaperoikäinen poika jää myöhemmin tiellä rekan jyräämäksi, alkaa Louis pohtia, voisiko maahan haudata myös ihmisen...

Uinu, uinu, lemmikkini on yksi parhaimpia kauhukirjoja koskaan ja loistava esimerkki siitä, miten psykologinen kauhu osaa seisauttaa veret paljon verellä mässäilyä paremmin. Suosittelen!

Hulluuden partaalla tanssahteleva keski-ikäinen mies/perheenisä lienee Kingin yleisin vakiohahmo, ja Louis tuokin jossain määrin mieleen Hohdon Jack Torrancen - ja tietenkin Torrancea Hohto-elokuvassa esittäneen Jack Nicholsonin.

Dan Brown - Enkelit ja demonit

Cernin antimateria-tutkija on saanut muodostettua antimateriaa kokonaisen pisaran ja keksinyt samalla toimivan keinon säilyttää ainetta. Pian tutkija löydetään murhattuna toimistostaan. Terroristit, todennäköisesti katolista kirkkoa vastustava Illuminati-järjestö on varastanut antimaterian ja vienyt sen Vatikaanin alle tikittäväksi aikapommiksi. Sen lisäksi järjestö on siepannut juuri paavinvaalien alla neljä suosituinta kardinaaliehdokasta ja suunnittelee heille julmaa teloitusta...

Symbolitutkija Robert Langdon ja tapetun tutkijan tytär lupautuvat kykyjensä mukaan auttamaan Vatikaania kaaoksen selvittämisessä. He ovat tekemisissä ovelan ja kaiken tarkasti laskelmoineen vastustajan kanssa. Symbolit ohjaavat heidät eeppiselle seikkailulle läpi Rooman ja Vatikaanin.

Enkelit ja demonit on vaikuttava ja todellakin lukemisen arvoinen teos. Se sai pohtimaan monia asioita. Jos Jumala pystyttäisiin tieteellisesti todistamaan todeksi, pyrittäisiinkö löydöt piilottamaan? Kumpi on loppujen lopuksi pahempi, tiede vai uskonto? Kuinka paljon erilaisista asioista tapahtuu kulissien takana tavan kansan silmiltä piilossa?

Dean Koontz - 60 tuntia

Sen olisi pitänyt olla normaali työpäivä, mutta toisin käy. Floridalaispuutarhuri Mitch Rafferty saa soiton ammattirikollisilta, joilla on karua kerrottavaa; "Meillä on vaimosi. Sinulla on 60 tuntia aikaa hankkia 2 miljoonaa dollaria lunnasrahoja. Me olemme vitun tosissamme."

Seuraavat 60 tuntia muuttuvat helvetiksi. Rahojen kasaaminen ei ole helppoa eikä Mitch tiedä, voiko hän luottaa enää keneenkään.

Kirja sai pohtimaan elämän haurautta - kuinka nopeasti itsestäänselvyyksinä pitämämme asiat voivatkin kadota elämästä.

patheticmonster292Luonut: patheticmonsterKeskiviikko 12.01.2011 00:45

Edgler Foreman Vess vois olla mun (--: ♥

PelottaakoMetsästäjäLuonut: PelottaakoTorstai 15.10.2009 18:14

Eräänä viikonloppuna metsästäjä, joka oli ollut metsässä koko päivän, huomasi kadottaneensa suunnan. Ilta alkoi jo hämärtyä, joten hän päätti edetä yhteen suuntaan kunnes tulisi ulos metsästä. Taivas tummui todella nopeasti, joten hän kiristi tahtia välttääkseen metsässä yöpymisen. Jonkin aikaa tarvottuaan metsästäjä törmäsi mökkiin. Huomattuaan kuinka pimeää oli, päätti tämä katsoa voisiko siinä yöpyä. Mökkiä lähestyessään hän huomasi oven olevan auki. Sisällä ei ollut ketään, joten mies päätti asettua mökin ainoalle vuoteelle ja oletti tapaavansa omistajan aamulla. Katsoessaan ympärilleen, näki hän useita hämmästyttävän yksityiskohtaisesti toteutettuja, kasvoja kuvaavia maalauksia seinällä. Maalausten kasvot olivat luonnottomasti vääristyneet vihaa kuvaaviin ilmeisiin, ja ne kaikki näyttivät tuijottavan suoraan häntä. Metsästäjä ei saanut niitä mielestään, vaan alkoi tuntea olonsa koko ajan epämukavammaksi - kuvat alkoivat pelottaa häntä. Mies päätti katsoa niitä tarkemmin aamulla, kun oli valoisampaa. Hän sulki silmänsä, käänsi kylkeä ja nukahti. Aamulla auringonsäteet herättivät metsästäjän ja hän muisti maalaukset. Kun hän nousi katsomaan niitä, hän tajusi ettei huoneessa ollut maalauksia - vain ikkunoita.

http://pelottaako.blogspot.com
« Uudemmat - Vanhemmat »