IRC-Galleria

Nimeni on Albert Wesker.

Halusin tulla Umbrellan johtavaksi tutkijaksi. Umbrella oli lääkeyhtiö joka salamyhkäisesti johti bioaseiden, toiselta nimeltään B.O.W., kehittelyä. Mutta päätestauspaikalla Raccoon Cityssä tapasin loistavan ja lahjakkaan tutkijan joka päätti valita toisen polun. William Birkin.

Aikanaan vaihdoin työpaikkani S.T.A.R.S.:iin, Raccoon Cityn poliisilaitoksen erikoisjoukkoihin. Johtuen Umbrellan laittomista bioasekehittelyistä monia sen väestä työskenteli poliisilaitoksella, jotta Umbrellalla olisi homma hanskassa myös kriisin sattuessa.

Minusta tuli S.T.A.R.S.:in johtaja ja suoritin monenlaista tiedustelua Umbrellalle. Aloin tehdä omia suunnitelmiani ja odotin oikeaa aikaa panna suunnitelmani täytäntöön. Sitten tilaisuuteni viimein koitti.

- 1998 - Heinäkuu- 24.7. -
Oudot murhat metsässä lähellä kartanoa aloittivat kaiken. Kartano oli Umbrellan salainen BOW-laboratorio ja oli selvää että kehitteillä ollut T-Virus oli murhien syynä. Alunperin Umbrella käski minua pitämään S.T.A.R.S.:in poissa paikalta, mutta kaupunkilaisten kuumentuneiden tunteiden vuoksi S.T.A.R.S.:illa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tehdä asialle jotain.

Silloin sain seuraavan käskyni: Toimita S.T.A.R.S. kartanolle, hankkiudu heistä eroon, ja raportoi sitten tilanteesta päämajaan jotta heidän taistelunsa B.O.W.:in kanssa voitaisiin käyttää data-analyysiin ja Umbrella saisi kattavan kuvan B.O.W.:in taisteluominaisuuksista.

Kahdesta S.T.A.R.S.-tiimistä lähetin paikalle ensin Bravo Teamin. Kuten odotettua, huippueliitti S.T.A.R.S. antoi kaikkensa ja Umbrella sai hyödyllistä dataa. Sitten määräsin Alpha Teamin "etsimään ja pelastamaan" kadonneen Bravo Teamin. Myös Alpha Teamin jäsenet todistivat arvonsa ja kuten odotettua moni heistä kuoli.

Alkuperäisistä 11 S.T.A.R.S.in jäsenistä 5 oli elossa. Alpha Teamista Chris Redfield, Jill Valentine ja Barry Burton. Ja Bravo Teamista Rebecca Chambers ja Enrico Marini.

Oli aika aloittaa suunnitelmieni toteuttaminen. Kaiken keskellä pystyisin ottamaan Umbrellan viimeisimmän bioaseen, Tyrantin, ja liittymään Umbrellan kilpailevan yrityksen joukkoihin. Päästäkseni sinne tarvitsisin kamppailudataa Tyrantista.

Etuoikeutetut, hengissä olleet S.T.A.R.S.:in jäsenet olivat täydellinen syötti. Päätin antaa yhden heistä olla Judas ja johdattaa heidät Tyrantin luo.

Tuo Judas oli Barry.

Barry oli vahva rehellisyyden ja reiluuden puolesta puhuja ja vaali perhettään enemmän kuin mitään muuta. Hänenlaisensa tyyppi on helposti manipuloitavissa. Otin vain tuon kaikkein tärkeimmäin asian pois häneltä. Ainoa virhearvioni oli Chrisin ja Jillin korkea potentiaali. Mutta perhemies Barryn ollessa Judas juoni eteni kuten oli suunniteltu.

Sitten tuulet kääntyivät odottamatta. Minun täytyi eliminoida Enrico joka sai selville että minä olin kaiken takana. Käytin Barryä saadakseni hänet. Päästyäni tuosta kiusankappaleesta eroon odotin Tyrantien huoneessa näytekappaletta jonka Barry toisi minulle.

Injektoin itseeni viruksen jonka olin saanut Birkiniltä. Jos uskottelisin Umbrellalle olevani kuollut pystyisin paljon kätevämmin myymään itseni kilpailevalle yritykselle. Birkinin mukaan viruksella oli syviä vaikutuksia. Se panisi ruumiini tilapäisen "kuoleman" tilaan. Sen jälkeen palaisin henkiin supervoimilla varustettuna. Siksi päästin mahtavan Tyrantin vapaaksi ja annoin sen hyökätä kimppuuni.

Kun aloin vajota tajuttomuuteen olin varma että koko juoni päättyisi onnistumiseen.

En koskaan kuvitellut että S.T.A.R.S. voisi surmata tuon pahan luomuksen. Menetin Tyrantin ja suunnitelmani joka maksoi minulle ihmisyyteni päättyi epäonnistumiseen. Nyt kaikki ja jokainen joka seisoisi tielläni kuolisi. Niin se on kauan ollut ja niin se tulee aina olemaan. Kaikin voimin minun täytyi saada STARS tilille tekosistaan.

- Syyskuu -

Kaksi kuukautta oli kulunut kartanon tapahtumista. Saadakseni takaisin kaiken minkä olin menettänyt löin voimani yhteen naisagentti Ada Wongin kanssa, joka oli myös lähetetty vakoilemaan Umbrellaa.

Tunsin luissani että pääkehittelijä oli William Birkin, mutta hän ei tiennyt että Umbrella ei pelannut pelejä... ei kenenkään kanssa. Lopulta Birkin tapettaisiin, ja G-Virus olisi Umbrellan käsissä.

Mutta Hunkin johtama tiimi oli edellämme. Heidän ehtiessään Birkinin luo hän oli jo injektoinut G-Viruksen itseensä... hänestä tuli oma luomuksensa, ja hän tappoi heidät.

Pian tämän jälkeen rottien kantama T-Virus levisi Raccoon Cityyn, ja Umbrella kohtasi pahimman skenaarionsa.

- 28.9. -
Viattomista kaupunkilaisita tuli zombeja, ja kaupunki oli matkalla kohti karmivaa kohtaloaan. Ihmiset eivät pärjänneet zombeille.

Kaaoksessa Umbrella Eurooppa käytti uutta B.O.W. tyyppiä nimeltä "Nemesis". Nemesis jäljittäisi ja tuhoaisi eloon jääneen S.T.A.R.S.:in jäsenen, Jillin. Kävi selväksi että meidän järjestömme hankkisi myös Nemesis datan.

- 29.9. -

Peittääkseen koko jutun Umbrella toi paikalle Tyrantin tekemään selvän Leonista ja Clairesta, jotka yrittivät paljastaa Umbrellan salaisuudet.

Sitten, uusi paljastus. Birkinillä oli tapana piilottaa tutkimuksiensa tulokset tyttärensä Sherryn kaulakoruun. Oli erittäin mahdollista että G-Virus oli siellä. Kun Umbrellalla oli kiire peittää jälkensä, meidän täytyi saada Sherry haltuumme ennen heitä. Lähetin Adan etsimään Sherryä. Minun, "kuolleen miehen" täytyi työskennellä varjoissa.

Vakoojan tehtävä on suorittaa saamansa tehtävä kuin kone ilman minkäänlaista emotionaalista häirintää.

Mutta Leon S. Kennedyn kanssa työskentelyn aikana kiintymys oli kasvanut Adan sisällä.

Vaistosin vaaran, jotain täytyi tehdä, nopeasti. Vaistoni eivät pettäneet minua. Vaikka Ada melkein sai käsiinsä G-Viruksen, jonka Leon oli saanut Sherryltä, tuo hänen kiintymyksenä johti hänen kuolemaansa. Mutta Ada oli yhä hyödyllinen. Minun täytyi pelastaa hänen henkensä. Väkeni riensi paikalle jäljittääkseen G-Viruksen jonka Leon heitti pois. Mutta Hunk, Umbrellan tiimin ainoa selviytyjä, oli paikalla ennen meitä.

- 30.9. -

Ainoa jäljellä ollut vaihtoehtomme oli tuoda takaisin Birkin, hirviö, koekappaleena ja antaa hänen tappaa Leon ja Claire saadaksemme taistelu dataa. Vaikka Birkin hävisi taistelun Leonille ja Clairelle, onnistuimme saamaan G-Virus näytteitä hänen ruumiistaan.

- 1.10. -

Aamulla hallitus pommitti Raccoon Cityn estääkseen viruksen leviämisen. Tämä oli tietysti heidän fiktiivinen syynsä. Myöhemmin Claire lähti Eurooppaan löytääkseen kadonneen veljensä Chrisin, ja Leon liittyi maanalaiseen Umbrellan vastaiseen järjestöön.

Sherry on turvallisesti hallussamme. En koskaan aliarvioisi Birkiniä.

Tässä pikkutytössä on jotain...

Ei täyttänyt peli odotuksia. Huomenna kolahtaa toivottavasti Dishonored luukusta joka räjäyttää pankin ja pian AC3 perässä! :)

Klikkaaaa!!

Tämän let's playn lukeminen muistutti minulle taas jotain minkä tiesin ennestäänkin: Resident Evil pelien juonet toimivat typeryyden varassa. Kaikki näiden pelien maailmassa on niin täynnä idioottimaisuutta, että idioottimaisuus on pakko hyväksyä itsestäänselvyytenä jos haluaa vähääkään pystyä nauttimaan menosta.

Mikä ei kuitenkaan tuota minulle vaikeuksia, koska tykkään muuten Resident Evileistä niin mahdottomasti. Ja rakastamalleen fiktiolle on sitäkin kivempi nauraa.


Good God! The series' plot holes are spilling out into reality!

En nukkunut yön aikana vissiin yhtään, mutta... TÄHÄN ON HYVÄ HERÄTÄ.



Resident Evil 6! Eilen oli jo huhuja, mutta ei traileria. Asdasdadssdaa. 20.11. pitäisi ilmestyä ja siihen asti sopii hakata 23.3. ilmestyvää Operation Raccoon Cityä... Heohehe. *_*

Ei kai sitä huomaa, että Resident Evil on mun lempipelisarja evör? Hm.

reasons why Wesker is bad ass
1- Water can breath under wesker
2- wesker and Superman once fought each other on a bet. The loser had to start wearing his underwear on the outside of his pants.
3-wesker puts the 'laughter' in "manslaughter'
4- Everybody tries to be perfect.....Perfection tries to be Albert wesker
5-Fear of spiders is aracnaphobia, fear of tight spaces is chlaustraphobia, fear of Albert Wesker is called Logic
Five reasons why Wesker is bad ass
lightswornduelist99 1 month ago

Joskus Youtuben top commentit on niin jees. Hajoilin vain vähäsen. :-D

Sitä vaan että



JUMALAUTA AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA. CLAIRE. LEON. WOAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAIIIIIIIIH EN KESTÄ PYSYÄ HOUSUISSANI ENÄÄ IIIIHHHH.

//ahem.

Mutta jos nyt hetken kuitenkin vielä pysyisin. Resident Evil: Operation Raccoon City on joo kakka, täysin epäressamainen spinoffi. Mutta niin, se on spinoffi... JOSSA ON CLAIRE JA LEON PELATTAVINA HAHMOINA AAHII.

Toivottavasti tuo versus moodi ei ole ihan perseelleen toteutettu, koska vaikuttaas oikeasti ihan mielenkiintoiselta. Pää kolmantena jalkana nyt olen muutenkin ollut menossa pelikauppaan heti julkaisupäivänä, mutta tämä nyt vaan saa enempi kiemurtelemaan tuskissani kun odotan tuota maaliskuun 20. päivää.

Mutta se mikä on ainakin varmuudella tehty perseelleen, on Jill Valentinen pärstä.



EXCUSE ME? The fuck is this? Jill 15-v.? Mitähän vittua. Jillin pitäisi näyttää enemmän joltain näistä:

Olen himoinnut tätä cossia siitä lähtien kun ensimmäiset kuvat julkaistiin, ja ehkä nyt sen tekisin! Punaista kangasta on jäänytkin kaapin pohjalle pari metriä, ja se on juuri Fairy Tale!Shevaan sopivaa. Mm, sopivan haastava asu propillisesti (liekinheitin höhö) ja muutenkin. Paljon pientä säätämistä yksityiskohtien kanssa ja ihokin pitäisi saada tummemmaksi kuin mulla oikeasti on. Niin ja tissit pitää feikata luovasti. o/ Vähän ideoinkin jo tuota liekinheitin osuutta, toivottavasti pääsisin sen kanssa melko halvalla. Se on kuitenkin aika pakollinen osa, koska ilman sitä näyttää vain... randomilta Punahilkalta.

Tätä yritän siis ensi vuoden Tampere Kupliiseen, kun sinne olisi tulossa muitakin RE cossaajia, mutta saa nähdä miten rahat riittää. Jos ei riitä, niin sitten teen RE Zeron Rebeccan.

Peli: Resident Evil 2

Alusta: PC.

Laitevaatimus: PSone.

Testikone: Ei toiminut kunnolla, pelikäännöksen tai pelin vika.

Tämä peli oli todellinen jatko-osien jatko-osa. Resieve 1 oli hyvä mutta kakkonon räjäytti koko pankin ja onnistui kirjoittamaan kauhuseikkailuihin kokonaan uuden sivun. Kolmas sarjan osa eli nemesis ei päässyt lähellekkään kakkosen hienoja kauhuvisioita.

Tätä peliä tuli aikoinaan pelattua hyvin tiiviisti pleikkari ykkösen huristessä pienen yksiöni nurkassa ja ensimmäisen harmaan tv-laitteeni näyttäessä pelin karmaisevan hienoja maisemia. nykyään nuo maisenmat näyttävät teräväpiirtolaajakuvanäyttöni pinnalla kovin suttuisilta lähes tulkoon arvauspelillä piti suunata esineiden luokse.

Tietenkin resieve kakkonen on edelleenkin yksi virstanpylväs koko kauhuseikkailuiden maailmassa. Eikä sille löydy vieläkään kunnon vastusta. Samanlaista kauhun tunnelmaa olen tuntenut korkeintaan hiljaisen kummun peleissä, muut ovatkin olleet sitten vähän vaihtelevan tasoisia ruuturamppauksia.

Nykymittapuulla kuva on suttuinen ja ohjattavuus kankea, eikä itse juonikaan mikään päätä huimaava kokemus ole, puhumattakaan ärsyttävistä tallennuspisteistä. Pelin vetovoima perustuukin kaikkein tärkeimpään seikkaan, eli tunnelmaan. Tunnelmaa luodaan kuten ensimmäisessäkin osassa loistavalla äänimaailmalla. Itse asiassa äänet eivät ole ajan hampaissa jauhautuneet muruiksi kuten tekstuurit. Päinvastoin ne ovat edelleenkin täyttä terästä ja koko kauhupeligenren korkeimman kymmenikön sarjassa.

En pystynyt kummallakaan hahmolla pelaamaan peliä loppuun saakka sillä jokin tekninen kämmi heitti minut pois pelistä ja en pystynyt jatkamaan peliä loppuun saakka. Mutta sen vähänkin perusteella mitä pelasin, voin sanoa että upeimpia aihepiirin pelejä ikinä.

Hyvää:
Tunnelma.
Pelimaailman parhaimpiin lukeutuva ääniraita.
On ilo pelata, ja jopa vähän hätkäyttää.

Huonoa:
Ohjattavuus.
Tallennuspisteet.
Ei kovin hieno enää.

Yleisarvosana: 9 (asteikolla 1-10)

Kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Peli: Resident Evil

Alusta: pleikkari 1.

Laitevaatimus: PSone.

Testikone: Pleikkari 2 ja PC.

Arkiston helmiä, ostin joskus muinoin kun omistin ekan pleikkani.

Aito ja alkuperainen resieve, se ensimmäinen peli joka sai minulta pyllykarvatkin nousemaan pystyyn hiusten lisäksi, kun sukelsin ensimmäistä kertaa ensimmäisen opiskelijakämppäni uumenissa selviytymiskauhun maailmaan. Tunnelman kohottamiseksi suljin aina kaikki valaisimet ja silloin muinoin tämä teos hyvällä tavalla potki tosissaan kulkusille. Vaan miten on nykyään?

Alussa koin pienen järkytyksen pelin suttuisuuden ja kankeuden vuoksi. Jotenkin olin muistavinani pelin olleen paljon hienomman näköisen ja jokseenkin hyvän ohjattavan ainakin pleikkarin padilla. Ehkä vuodet kultaavat muistoja tai silloin ei vielä oltu parempaa nähty. No joka tapauksessa itse pelin tunnelma ei ole vuosien varrella latistunut. Kauhun tunnelma viritetään äänillä ja häiritsevällä musiikilla, sekä täysin hiljaisila kohdilla.

Ongelmat eivät ole olleet resieveissä sieltä vaikeimmasta päästä koskaan, mutta peli on yllättävän armoa antamaton ja töppäyksistä saa maksaa pelihahmonsa hengellä. Kun panokset loppuu ja puukon nysällä sysii zombikombia, on monesti vain ajan kysymys milloin kalmo pääsee iholle ja henki pihahtaa viimeisen kerran.

Pleikkarilla ohjaukseen pääsee hyvin käsiksi vaikka kumpikin pelattavista hahmoista liikkuu lähinnä rautakanki siellä jossakin minne valo ei pääse koskaan. PC;ohjattavuus tosin on jotakin ihan hirveää sosimista ja oletusnäppäimillä käytännössä lähes mahdotonta. Kun tein omat näppäinasetukset homma sujui jo hiukan jouhevammin. Muttä jäin kaupaamaan tärinäohjaimen tärskyjä.

Hyvä ja tunnelmallinen selviytymiskauhu joka onnistui jopa yhdessä kohteessa säikäyttämään.

Hyvää:
Tunnelma.
Äänet:
Ei ole menettänyt tehoaan vuosien varrella.

Huonoa:
PC- versio vaikka onkin melko suora käännös (tai juuri sen takia).
Kankea.
Suttuinen.

Yleisarvosana: 8 (asteikolla 1-10)

Kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand