IRC-Galleria

Askartelen arvioinnin parissa. Muutama mies on jo hankkeen toimenpiteet osaltaan päättänyt ja heiltä pitää saada kokemukset, käsitykset ja mielipiteet talteen. Arvioinnin pitäisi olla tarpeeksi laaja, jotta kerätystä aineistosta on iloa hankkeen loppuunsaattamisessa ja uusien suuntien miettimisessä. Arviointilomakkeen pitäisi olla tarpeeksi lyhyt, jotta jokainen varmasti jaksaa vastata.

Mutta mitä ihmettä kysyä iän ja asuinkunnan lisäksi, kun sukupuolikin on lähtökohtaisesti (kai?) tiedossa? Miten taata, että saan sellaista tietoa, jota tarvitsen enkä sellaista mitä toivon saavani? Tarkoitan, että haluan myös tiukkaa kritiikkiä tekemisistäni, en vain kehuja, vaikka ne mukavampia ovatkin.

Ja kaiken lisäksi minun on kovin vaikea määritellä sitä mitä teen! Tapaan miehiä, juttelen heidän kanssaan, lähden seuraneidiksi, kuuntelen. En tee mitään ihmeellistä, en koe tekeväni mitään erityisen erikoista ohjaustyötä, jossa on tiukka rakenteellinen metodi. Yritän olla läsnä. Miten sitä arvioidaan?

Minulla on innostava ja mielenkiintoinen, parhaimmillaan palkitseva työ. Pääsen läheltä seuraamaan nuorten miesten elämän eteenpäin menemistä. Onnistumaan auttaminen on itse asiassa mahtavaa puuhaa. En suoraan sanoen osaa sanoa, että tekisin jotain erityistä, koska vuoden varrella tapaamani miehet ovat lopulta ihan itse järjestäneet asioitaan. On etuoikeus tehdä miestyötä näin.

Koska en osaa määritellä tarkasti, mitä teen nuorten miesten kanssa, haluan kertoa mitä esimerkiksi teen, kun en tapaa heitä. Tehtäviä on tuhansia jo pelkästään hankehallinnossa.

Otetaan esimerkiksi EVVK:n digitaalinen ääni- ja kuvatallennin. Tiesin, että hankkeeseen sisältyy sosiaalisen median sisältöjen tuottamista. Siksi toivoin, että hankkeesta voisi hankkia kuva- ja äänitallentimen.

Kun vuosi sitten aloitin, oli ensimmäinen tehtäväni budjetinmuutos. Samassa yhteydessä ehdotin esimiehelle, että hankkisimme tallentimen ja että se mainittaisiin kustannusarviossakin. Rahoittaja suhtautui asiaan myönteisesti.

Etsin verkkokaupoista erilaisia tallentimia ja luin käyttökokemuksia kertaavia blogeja, koska halusin olla varma, että hankimme hyvän tallentimen. Kun sain päätettyä merkin ja mallin, pyysin tarjouksia. Tilasin edullisimman. Työ ei suinkaan pääty tähän.

Laitteen saavuttua hankkeen asiakkaat pääsivät harjoittelemaan laitteen käyttöä ja suunnittelemaan ketä haastatellaan, mutta minun tekemäni paperityö jatkui.

Lasku maksettiin Violassa, tilitoimistossa kulu kirjattiin kirjanpitoon. Seuraavaksi kulu sisällytettiin maksatushakemukseen. Eli kirjaan kustannuksen sille tarkoitettuun paikkaan ja hankintaluetteloon muiden hankintojen joukkoon. Seuraavaksi maksatuhakemus menee Ely-keskukseen käsittelyyn. Jos tallentimen hankinta on hankepäätöksen ja lainsäädännön mukainen, se hyväksytään ja kustannukset korvataan Viola ry:lle.

Tässä vaiheessa voin viimein lopettaa paperityöt ja keskittyä laitteen käyttämiseen yhdessä hankkeen asiakkaiden kanssa.

Myös hallintotyö on palkitsevaa. Oleellista on, että hankkeen toiminta on etukäteen suunniteltua (muutoksia tulee aina) ja että hankinnat tulevat avoimesti kilpailutettua. Olen vuosia tehnyt hanketyötä, mutta aiemmin minulla on ollut tukena iso organisaatio vakiintuneine toimintatapoineen hallinnon suhteen. Nykyisessä hankkeessa olen itse ainoa kokoaikainen työntekijä (se on toisinaan raskasta), mutta toisaalta voin määritellä itse toimintatapoja. Työtä on paljon, mutta se ei ole ylipääsemättömän vaikeaa.

Aloitin Miehet ja syrjäytyminen -hankkeessa 8.6.2009. 11.6. mietiskelin seuraavalla tavalla:

Jos olisin nuori mies, niin mitä minulta puuttuisi, kun olisin syrjässä? Kuka sanoisi, että olen syrjässä? Äiti ja isä olisivat sitä mieltä, opettajat, poliisi, mielenterveystoimisto ja sosiaalitoimi. Minä olisin hankala. Minua ei kiinnostaisi, en olisi vastuussa mistään. En haluaisi kuulla kannustusta, en haluaisi törmätä päänsilittelijöihin. Ajattelisin, että olen ainutlaatuinen, muilla ei ole yhtä vaikeaa. Vittuuntuisin helposti, jos rahat ei tulisi ajallaan tilille.

Kannattaa palata vanhoihin muistiinpanoihin. Kirjoitushetkellä en ollut tavannut yhtään nuorta miestä asiakasmielessä eikä hanke edes ollut saanut nimekseen Ehkä vois vaihteeks kiinnostua.

EVVK-hankkeella on blogi osoitteessa http://evvk.wordpress.com. Alunperin ajattelin, että sinne kirjoittaisivat asiakkaat ja ehkä jopa joku yhteistyökumppaneista.

Mielessä on useamman kerran ollut kirjoittaa lisäksi jonnekin hanketyöstä projektimyyrän näkökulmasta. Tätä on minulta myös toivottu.

Taidan kirjoittaa tänne. Siirrän jutut sitten jonnekin muualle, jos homma ei ala toimia.

Viikko sitten (10.11.) aloitimme Violan tiloissa nuorten miesten ryhmän. Etukäteen jännitti. Tuleeko ketään? Löytyykö yhteisiä puheenaiheita? Inhoaako ryhmäläiset toisiaan? Innostuuko kukaan?

Paikalle tuli kaksi rohkeaa miestä. He tulivat keskenään hyvin juttuun emmekä Jarmon kanssa saaneet heitä säikytettyä. Päinvastoin: meillä on mukavaa ohjelmaa tiedossa seuraaviksi kuukausiksi ja jatkamme suunnittelua sekä sumplimista 24.11. Violassa. Uusia ryhmäläisiäkin on tulossa.

Jos kiinnostuit ryhmästä ja satut olemaan 18-30 -vuotias nuori mies Mikkelin ympäristöstä, niin ota yhteyttä. Porukassa on tilaa.