IRC-Galleria

Hei.
Minun täytyy kirjoittaa sinulle. Olen pelkuri, enkä uskalla soittaa
tai ilmestyä kouluun, mutta minun täytyy saada kerrottua sinulle,
mitä tunnen.
Ihastuin sinuun jo kauan ennen kuin sinä tiesit, että minä olen
olemassa. En ole koskaan aikaisemmin ihastunut. Olin jo ajatellut,
että ehkä se ei ollut minua varten, kun huomasin äkkiä miettiväni
sinua liian usein.
Säikähdin, koska olit tyttö. Kieltäydyin uskomasta. En voinut
kuvitella, että minä olisin kiinnostunut omasta sukupuolestani.
Se tuntui jotenkin väärältä, vaikka kukaan ei ole opettanut
minua pitämään sitä inhottavana.
Kun sinä aloit tehdä tuttavuutta minun kanssani, suojamuurini
nousivat. En halunnut päästää sinua lähelleni. Teeskentelin,
että olit minulle ilmaa. Vastarintani ei ollut kuitenkaan kovin
tehokasta, vaan äkkiä löysin itseni sinun seurastasi. Päätin, että
olisin ystäväsi. Päätin, että en kertoisi sinulle mitään tunteistani.
Se oli vaikeaa, mutta pystyin siihen. Hankalinta oli kuitenkin se,
että toisinaan olin aivan varma, että sinäkin tunsit jotain minua
kohtaan. Aloin ottaa selvää sinusta ja jotain kautta sainkin kuulla,
ett käyt Setan nuortenryhmässä
Vähitellen aloin toivoa. Mutta en uskaltanut sanoa mitään.
Toisaalta olisin halunnut kertoa, mutta toisaalta taas en. En ollut
varma, että tahtoisinko edes seurustella kanssasi. Minusta tuntui, että
olisin kaikkein mieluiten halunnut olla ihastunut johonkin poikaan
niin kuin suurin osa tytöistä. Välillä ajattelin, että
en merkinnyt sinulle mitään. Sinullahan oli Dora. Jossain vaiheessa
sain päähäni, että seurustelet Doran kanssa ja tahdot
vain pitää minua joanain leikkikaluna. Se suututti minua.
Eniten minua kuitenkin suututti se, että en tiennyt mitä sinä
todella tunsit minua kohtaan. Joskus katsoit minua, enkä saanut
ilmeestäsi aivan selvää. Kun sanoit silloin kinua vitsillä tyttöystäväksesi,
en enää kestänyt. Tahdoin saada vastauksen. Mieleeni
ei juolahtanutkaan, että sinäkin olisit ehkä epätoivoisesti miettinyt,
mitä minä tunsin sinua kohtaan. Olin vain niin vihainen siitä,
että olin joutunut olemaan niin kauan epätietoisuudessa. Kun
juttu sitten päättyi riitaan, olin tavallaan helpottunut. Enää
minun ei tarvinnut miettiä sinua. Kuvittelin jopa, että nyt
minusta voisi tulla "normaali". Tietysti tiesin, että niin ei kävisi,
enkä syvällä sisimmässäni olisi sitä halunnutkaan.
Olen kaivannut sinua. Niin paljon. Lehtijuttusi pysäytti minut
ja sai tajuamaan, kuinka sokeita olemme molemmat olleet. Onni
on ollut aivan silmiemme edessä, emmekä ole nähneet sitä. Minäkin
haluaisin pyytää sinulta anteeksi. Riidan jälkeen meidän olisi
pitänyt puhua, niin monilta väärinkäsityksiltä olisi säästytty.
Jutussasi kirjoitit, että et kuulu minu maailmaani. Se ei pidä
paikkaansa. sinä kuulut minun maailmaani enemmän kuin
ehkä kukaan muu.
Jos luulet, että voisimme vielä selvittää asian, tule meille
tänään illalla. Isä ei ole kotona, joten voisimme puhua kaikessa
rauhassa.