IRC-Galleria

Ikävä on kauhea. Luin justiinsa läpi noita paukun muisto yhteisöön kirjotettuja juttuja.Kyyneleet vaan virtas pitkin poskia.

Ajoin tänään ekaa kertaa kolarin jälkeen sitä nykabin tietä. Se tunne mikä oli koko ajan siellä ajaessa oli ihan kamala. Muistot siitä viimesestä reissusta paukun kans nousi mieleen.Se matkan aikana sain kuulla sun naurun ja nähdä sun hymyn.Meillä oli mukavaa kunnes se tapahtui.

Tämä tunne mikä mun sisällä on, on ihan kamala. Se ei vaan lähde kulumallakaan pois. Vaikka en puhu kolarista koko ajan, niin se ajatus ,se kuva siitä on koko ajan päässä.

Pauliinaa mulla on niin kamala ikävä.Mä niin haluaisin kiivetä tikapuita pitkin taivaaseen ja hakea sen takaisin. Sitten kun saisin sen takas en enään IKINÄ päästä paupauta menemään. Mä tiedän että sä oot täällä meidän joukossa edellen vaikka me ei sua nähä. Sä halaa meitä vaikka me ei sitä fyysisesti tunneta, sä lohdutat meitä vaikka ei sun sanojasi kuulla. Mä tiiä että sä suojelet ja varjelet kaikkia meitä sun rakkaita, koska sellanen sä oot.

Kuinka kauan kestää käsittää että sä oot poissa? en vieläkään voi ymmärtää.

25.11.2007 se on mun elämäni kamalin päivä. päivä jota en koskaan tule unohtamaan. Päivä jonka tapahtumat kulkevat mukana koko elämäni ajan. Päivä jolloin sydämmestäni irtosi pala. Päivä joka muuttin minun ja monen muun elämän. Päivä jolloin minä ja moni muu menetti Pauliinan joka oli niin suunttoman rakas ja tärkeä kaikille.
Lepää rauhassa :'(

<3 <3 <3 <3

Nuku pikkuinen, nuku tähti helmassa päivän paisteen.
Nuku pikkuinen, nuku lehti helmassa laakson varjojen.
Nuku pikkuinen, nuku virta helmassa meren tyrskyjen.
Nuku pikkuinen, nuku talvi helmassa kesän kukkien.

<3 <3 <3 <3