IRC-Galleria

Sunnuntaina töissä ruuan jälkeen noin kello kaksitoista alkaa henkeä ahdistaa pahasti. Enkä ollut edes tehnyt mitään urheilusuoritusta...

Kahteen asti sinnittelen katsoen kyyryssä lasten kanssa Nalle Puhia. Edes lapsia ei voi pitää sylissä kun muuten en saisi sitä vähää henkeä kuin nytkään. Kahdelta työkaverit passittavat minut kotiin 1½ tuntia etukäteen. Soitan äitini päiväunilta hakemaan minut kotiin.

Heti kotiin päästyäni oksennan yskänkohtauksen takia päivänruuat ulos, eikä henki kulje vieläkään. Edes nukkumaan en ole pystynyt viimeyönä yskän takia, enkä pysty nyt päivälläkään.

Neljä tuntia istun sängyssäni etukenossa ja yritän pysyä hengissä toivoen että loppuisi jo, huomenna kuuluisi alkaa näyttö...

Kello kuusi kuumetta 38 astetta. Raimo tulee ja soitan äidilleni mökille että kuolen ensi yönä tukehtumalla. Äiti sanoo että soita lääkäriin, mutta en soittanut kun ei ne keskiviikkona antanut edes hoitajan aikaa...

Äitini tulee mökiltä seitsemältä ja soittaa terveyskeskus päivystykseen. Sieltä sanotaan että tulkaa vähän kahdeksan jälkeen niin pääsette nopeasti. Henki ei kulje vieläkään.

Kahdeksalta menemme keskussairaalalle ja minusta otetaan jotain testejä... jo puolentunnin päästä pääsemme lääkärille. lääkäri sanoo että "aika urut siellä keuhkoissa soivat" ja tutkii nenäonteloni ja mittaa kuumeen joka sillä hetkellä oli 38,6 ja lähettää minut röntgeniin.

Tällä kertaa röntgenissä sai sentään pitää paidan päällä. Takaisin lääkärille.

Lääkäri määrää kolme päivää sairaslomaa mistä en näyttöni takia meinaa pitää kuin päivän. Myös reseptejä tulee muutama. Lääkäri puhuu jotain itsekseen mistä en ymmärrä mitään. Lääkäri antaa lapun käteen missä on lääkkeiden nimiä ja käskee mennä hoitajalle.

Hoitaja antaa kuumetta alentavaa, kortisonia ja jotain höyry juttuja. Taas mitataan jotain arvoja. ilmeisesti pulssini on liikää lyödessään 110-140 kertaa minuutissa. Ei muistu koulusta juuri sillä hetkellä mieleen kuin mitä sen pitäisi olla levossa. Myös veren hapettumis arvoni ovat ilmeisesti huonot ja sen takia kuulemma saan happea ja sitä höyryä.

Taas odottamaan lääkärille pääsyä. Kuume alkaa laskea ja hikoilen. Istumme penkillä hetken ja taas sormestani mitataan jotain, kun kysyn hoitajalta mitä hän mittaa ja paljon sen pitäisi olla, ei hän vastaa mitään.

Kello on noin puoli kymmenen ja lääkäri sanoo että hänen työpäivänsä päättyy, ja sanoo että en pääse kotiin ennenkuin arvoni ovat hyvät ja hän ei kerkeä niitä hoitamaan. Hän laittaa lähetteen ensiapuun ja puhuu jotain tipasta. (vieläkään en ole kuullut mikä minua vaivaa)

ensiavussa odotamme kymmenen minuuttia lähetteen saapumista ja sen jälkeen joudumme odotus huoneeseen kun hoitajilla on raportti ja vuoronvaihto. Alkaa olla nälkä kun päivän ruuatkin on oksennettu jo ulos. Odotushuoneessa olemme tunnin ja sen jälkeen joku opiskelija tulee kyselemään vointiani.

Pääsen sängylle makaamaan kuorsaavien ja piereskelevien pappojen kanssa samaan huoneeseen. Opiskelijapoika mittaa taas sormestani jotain, mittaa kuumeen joka on enää 37,3 ja myöskin verenpaineen hihan päältä?? Poika ihmettelee kun pulssini on niin korkea ja puhuu jotain sydänfilmistä. Tällä kertaa saan kuulla että nyt verenhapettumis arvoni ovat ihan alarajoilla, joka on kuulemma 96. Tullessani se oli 91 että onpa pienestä kiinni....

Saan toisen kerran sitä höyry juttua joka ei auta kuin 3 minuuttia mielestäni. kello on varmaan varttia vaille yksitoista. Äitini hakee automaatista jumalattoman pahaa leipää, mutta pakko syödä kun oli niin nälkä. Taas mitataan jotain sormestani.

Odotamme tosi kauan ja ketään ei näy ja hermot alkavat odottelussa mennä. kello on varmaan 20 vaille yksi kun lääkäri tulee. Se oli joku nuori punasilmäinen nainen joka sanoi että keuhkot kyllä pitävät aikamoista meteliä. Saan taas sitä höyryä joka ei auta. Sain myös antibioottia ja nyt vasta joku hoitaja tulkkasi kello 21 saamastamme paperista että minulla on keuhkoputkentulehdus ja rasitusta pitää välttää. Taas sormestani mitataan jotain ja ihmetellään pulssiani. Lääke ei auta vieläkään mutta nyt haluan vain kotiin nukkumaan. Kyselen sitä tippaa mutta se on kuulemma niin vahvaa ettei sitä ihan helpolla anneta, eikä aloittelava lääkäri halua sitä antaa... en sitten tiedä miksi.

Yhdeltä pääsen kotiin. Sydänfilmiä ei sitten otettu. Henki ei oikein vieläkään kulje mutta jaksan ainakin kävellä autolle ilman huilitaukoja, joita tullessamme pidin kolme kävellessämme autolta lääkärille.

Yritän nukkua 5 tuntia mutta ei onnistu yskimisen ja huonon hengityksen takia. Vasta kuudelta aamulla nukahdan ja toivon että ne lääkkeet alkavat auttaa ja vähän äkkiä.