IRC-Galleria

Onko kaikilla olemassa joku pakkomielle?
Onko niitä edes pakko olla olemassa?
Joitakin ne ärsyttävät.
Joitakin ne taas miellyttävät.
Omastani en ole ollenkaan varma.
Että ärsyttääkö vai miellyttääkö se minua.

Jos tahdot minun kuuntelevan kuiskauksia.
Yritä saada minut olemaan hiljaa.
Kuulen sinut, sinun ei tarvitse puhua.
Pakkomielteeni on minulle kuin uskontoni.
Kuin kysymys, johon etsin taukoamatta vastausta.
Olet pakkomielteeni.
En voi lakata ajattelemasta sinua.
Saatan tehdä tuhansia virheitä.
En opi ikinä.

Mitä järkeä on pakkomielteissä?
Eikö niitä osata hallita?
Annetaanko niiden vain ottaa valta mielestä?
Ja ohjata sitä miten tahtoo.
Ihmismieli on ailahteleva.
Vain kaksi asiaa toteutuvat 100% varmuudella.
Se, että jokainen ihminen rakastuu joskus.
Ainakin kerran.
Ja se, että jokainen ihminen myös kuolee aikanaan.
Jotkut aiemmin ja toisen myöhemmin.
Henkisesti ja fyysisesti.

Itse en tiedä omaa kohtaloani vielä.
En olisi tässä, jos minulle olisi tapahtunut jompikumpi.
Enkä kirjoittaisi tätä tekstiä.
Puran kaikkea, eikä ketään kiinnosta.
Olenko yksin?

-Inttu

Voiko ikävä enää pahemmaksi mennä?
Eikö kyyneleitä kuivatakaan enää, vaan niiden annetaan muuttua kiteiksi ja kristalleiksi, kun ne osuessaan maahan jäätyvät.
Kaipauksen ja ikävän kyyneleet ovat erilaisia.
Kaipauksen kyyneleet muuttuvat kristalliksi ja ikävän kyyneleet muuttuvat kiteiksi.
Itken kristalleja ja kiteitä silmistäni, eikä minua silti satu.

Useimpia kristallien ja kiteiden itkeminen sattuu, mutta minua ei.
Olen vahva ja kestän kivun, kaipauksen ja ikävän joka raastaa sieluani.
Pidän itseni kasassa ja yhtenä palana.
Olen vahva.
Katson huomiseen ja siihen, mitä huominen tuo tullessaan.
Vaikka huominen olisikin sitä samaa tuskaa, kuin eilinen, pysyn vahvana.

Minulla ei ole varaa romahtaa, vaikka kristalleja ja kiteitä itkenkin silmistäni.
Miksi en myisi niitä kaikkia kiteitä ja kristalleja, joita itken?
En myy niitä, koska tahdon pitää ne itselläni.
Ne muistuttavat minua vahvuudestani ja kyvystäni kestää tämän maailman tuska, kipu, ikävä ja kaipaus.

Miksi en sulata kiteitä ja kristalleja yhteen, tee niistä isoa veistä ja lävistä itseäni?
En pysty vahingoittamaan itseäni omilla kyyneleilläni, vaikka ne ovatkin kiteytyneet ja kristallisoituneet.
En pysty tekemään pahaa omilla kiteillä ja kristalleillani itselleni, vaikka joskus tahtoisinkin.

Suljen kristallit ja kiteet murtumattomaan lippaaseen ja suljen sen sanoilla.
Sanoilla, joita kukaan ei ikinä minun lisäkseni tiedä.
En kerro niitä sanoja kenellekään tässä maailmassa, enkä muuallakaan.
En ikinä, vaan pidän ne omana tietonani.

-Inttu