IRC-Galleria

Elikkäs... Päätin kirjoittaa pienen pätkän mun omaa kirjoitelmaani, jota olen joskus iltaisin raapustellut.

Täältä pesee:
______________________________________________________________________________

Musiikki on kuitenkin poikkeus. Musiikilla on tarkoitus heittää tunteet ulos. Lopulta ulosheitetyt tunteet kuitenkin muuttuvat. Minusta tulee hän ja kertojasta minä, joka tuntee.
Minä olin kuitenkin heittänyt tunteet jaettaviksi, muuttuviksi, muokattaviksi. Minä ilahduin kun sain teitää, että minulle joka tunsi ne uudestaan, oli niistä hyötyä.
Jaettuja tunteita.
Löysin yhden asfaltilta tallottuna.
Joskus, ennen tallomista oli ollut hyvä sää. Nyt kuitenkin satoi. Toisaalta oli satanut jo kauan, varsinkin silloin, ku minä itkin.
Hän oli muuttunut minuksi, nyt siitä oli tulossa tuntematon.
Minällä ei ollut tuohon aikaan nimeä. Toisaalta eihän nimillä loppujenlopuksi ole merkitystä jos tarinassa esiintyy vain kolme. Kolmas on tietysti sinä.
Sinun silmäsi ovat kirkkaammat ja kauniimmat. Ainakin minun näkökulmastani. Tuntemattoman mielipidettä en edes tiennyt.
_______________________________________________________________________________

Joo. Älkää ihmetelkö, jos ette tajunnu... Se näet on vain keskeltä siepattu pätkä ja kaikenlisäksi päätöntä tekstiä ^^