IRC-Galleria

En oo luovuttaja, teen vaan velvollisuuteni pilikun päälle: Alotin Freudin teoksen Le malaise dans la culture ranskaksi maaliskuussa, jatkoin huhtikuussa kirjalla The Civilisation and It's Discontents ja nyt päätän kevyen kaareni suomeksi lukemalla Ahdistavan kultturimme. Motivaatioitta vääntäminen on vähän kuin purjehtisi ilman tuulta ja perämoottoria.

1 down
10 to go

Espanjan suullinen yo-kuulustelu meni ihan hyvin, odotan muutamaa plussapistettä. Sattui aihe, johon olin valmistautunut kohtalaisesti: laiton maahanmuutto Kolumbiasta Yhdysvaltoihin ja sen eri humanitääriset ja poliittiset aspektit.
Seuraava on suullinen englanti, ton paskasen teoksen esittely. Oon tyytyväinen, et pääsen siitä eroon. Kun on tahkonnut koko vuoden samaa kirjaa, luulis siitä jo pystyvän puhumaan vaikka unissaan, mut pyh. Ei mitään sanottavaa, laiska ja turhauttava teos. Onneks puolet kokeesta on ennalta tuntemattoman dokumentin analysointia, tosin monesti nää hienot valokuva-aiheet on 10 vuotta vanhoja valokopioita, joista tarkkasilmäisimmät erottaa ehkä ihmishahmon.

// Teksti on oikolukematon ja ohimennen kirjoitettu. Nyt takasin lukemaan filoa. Näistä 200 kilon kurssimuistiinpanoista ei oo kauheesti hyötyä, kun huomaan lukevani tekstiä, joka on täynnä aukkoja.
No, aukoissa maailman mielekkyys. Moni heteromies vahvistaa tän.