IRC-Galleria

Tänään on ainut päivä vuodesta, jolloin soi Huuto.
Kyllä mä muistan. Ei tässä mitään.

Vittu tääl selvii ilman saunaa saatana

Ohups, mikä kesä. Tein paljon sellaista, mitä en ole ennen tehnyt.
Eli niin sanotusti ensi kertaa.

Mainittavimpia lienevät automatkustelu, rahaavievä juhlinta, suurten jännitteiden käyttö ja hallussapito sekä omakustanteinen asennekasvatus, joka tuotti tulosta Kööpenhaminassa eräänä iltana omin päin vietettynä railakkaana baari-iltana -> yönä -> aamuna -> päivänä.

Ensi kertaa aika huimaa.
Kyllä nousi selvittyä omakin tukka pystyyn, johtunutkohan sitten hiuslakasta vai primitiivisestä jälkikauhusta.


Mamma #1: Voe eepä oo aekoihi ollu moesta mennoo!
Mamma #2: Elää kuule sisko muuta virka.
Mamma #1: Kylä mnää veekkaan että et katotaaha vuan vuarempääst...

Hyvät puolet:
Hyvä ilma parempi kesätyö vapauttava köyhyys kasvava asenne ainutkertaiseksi värittävä odotus kaverit kuin sienet ja miehet moiset kaikki hyvässä suhteessa tekemistä musiikki monipuolistuu avoimuus ennakkoluulottomuus ja kriittinen mutta empaattinen ajattelu anatomian oppiminen ja seinään sen maalaaminen olemisen täyteläisyys ja RUNSAUS!


Huonot puolet:
Aikaa viisi ja puoli viikkoa.

Sain maanantaina ajokortin. Tai se on sellanen surkia lappu vielä, ei sitä kehtaa näyttää. Kaupanpäällisiks tullu Hesen lahjakortti on hianompi, ja aattelin et annan sen poliisisedille, jos ne pyytää jotain korttia. Minä tarjoan, hyvää päivänjatkoa.
Sisko piipahti Turussa ja hälytti mut pelaamaan lesbojen kanssa pesistä. Se oli menoa sitten jonnekin Vähä-Heikkilän tuntemattomille perukoille. Jos vastaisuudessa näätte ratin takaa puoliblondin puskan, kannattaa varoa vähän. Vaikka kyllähän mä osaan varoa vähän itekin.

En saa alotettua huoneen maalausta melkeen millään. Siivous on tosin motivoivaa, ja löysin tänään 70 euroa, jotka olin hienosti piilottanu vähän pienempänä. Tai sitten ei oo tullu vaan siivottua noita laatikoita vähään aikaan.
Kohta täällä on seinillä vihreitä, oransseja, graniitinharmaita, vaaleenkeltasia, pikimustia ja sinooperinpunasia roiskeita, ja mä oon aivan haltioissani. Maalaan vielä, kun oon tarpeeks bimbo. Sitten ranskasta tultuani saan päivitellä ja tyytyä samoihin hullujenhuoneen seiniin, koska en todennäkösesti jaksa maalata uudestaan.

Luin vähän aikaa sitten, että erityisen suurienergisiä mustista aukoista peräisin olevia pienhiukkasia on todella vaikea havaita ja että kaiken lisäksi ne on harvinaisia, ja tänään huomasin saman jutun Tieteen kuvalehdessä. Argentiinassa on 1600 vesitankkia ja niissä mittareita, jotka rekisteröi hiukkasten aiheuttamia pieniä valonvälähdyksiä vedessä.
Mut mun mielestä on vieläkin kummallista, et miten mustan aukon tapahtumahorisontin sisäpuolella voi olla sellanen vyöhyke, jossa sen keskellä olevan singulariteetin gravitaatiovoiman aiheuttama pyörimisliike voi antaa materialle sellasen energian, että se karkaa mustasta aukosta! Tätä en ymmärrä.
Sitä paitsi mahtaa olla kökköä olla fysikalisti ja todeta kylmän rauhallisesti, etteivät fysiikan lait pädekään.

Mä ainakin lähetän.
Ja välitän tiedon, et hommuli on saanut siivouksen putsauksen pinouksen hienoisen hoidettua ja ah - se tapahtui, vieraat saapuivat heti. Uskomatonta. Onnitelkaamme.

Mukulat on vallallaan ja täällä sisällä siivoo suur' hommuli (kai luullessaan jo joulun tulleen). Hommulin pää vaipuu tämän tästä. Ahdistavia nysävirikkeitä killuu ja valtava uhkamotiivi ajaa tätä jänöparkaa tiellä. Kilisevä piriste on vanhastaan tuttu ja aiheuttaa vääriä mielleyhtymiä. Siis muun muassa musiikki. Tuntuiko väkinäiseltä liittää se niihin ammoin? Pölynimijä louskuttaa kitaansa löyhästi ja pallerot kierii pelkästä ärsytyksestä. Kuoroon mukaan korahtaa nu-leivänmurut, preterimehu tahmea pöydänpinta guaguan siemenet toca-vadin uhmea kiderakenne vanha väistetty ei sekin maistettu laistettu

Asia on niin mainio, että tästä sen täytyy alkaa. Hommuli on jo aikaa ihmetellyt, sillä ei vielä jälkeäkään. Ehkä kuitenkin jäljet. Hommuli menettää hermonsa ja pinojen pino kasvaa. Siispä hän siivoaa välillä. Päähän ahtautuu taas sama vanha.

Terminaattori


Mikä se kyntää metsätietä
purkaman tuttu ryske
entinen spiraali ammottaa ja värisee
sen rypistyvä veresliha
oksat pois
Taivaalla kantta raahaa
mehukas siipimäiske ikkunaan
viisarit viskaa
ja höyhenet

kukkuu kaupan kulmalla
peltipää puski pienen
sen rypistyvä veresliha
ja höyhenet

ryske
tuttu

Oonkohan mä liian vakava.

hmm
voi vittu

Oon mä vähän

Tanner on vaalea
ihminen odottaa
koskettaa minua
tappaa se haluaa

sateet kuivuu
veret tummuu

pulppuan hikeä
äitini nimeä

apu on kaukana
taistelen siis
yksin on autuas
viilloista viis