IRC-Galleria

Tein sellasia päälaelle muutaman kappaleen. Kun huuhdoin ne pois, en huomannu yhtään mitään vaalennusta. Aine oli kestoväri, sävyltään "ultra kirkas tuhkanvaalea" ja kuvittelin että mun tukka vaalenis sillä vähän ja juurikasvu häivyttys. Tästä voi ehkä päätellä että mun oma hiustenväri on aika lähellä tota erittäin kirkasta tuhkanvaaleaa ellei jopa just sen värinen... No joo, tänään päivällä uus yritys ja nyt koko juurikasvuun. Jos ei näy mitään ni en sitte tiiä mitä tekisin tälle juurikasvun riivaamalle reuhkalle.

Harry Potterin vikan osan 40 viimestä sivua lukematta, en todennäkösesti pysty nukkumaan ennen kuin oon lukenu. Potteria lukeneet todennäköisesti ymmärtää.

Nyt sänkyyn lukemaan loppuun tarina jonka ekat lauseet luin vajaa 10 vuotta sitten ekaa kertaa.

Oon valvonu liian monena yönä yhteen tai yli. Ei tää valvomalla parane... Ja kun töihinki tarvii mennä vasta 13-16 sillon kun niitä on eli nukkua saa ihan kivasti. Illalla ei sit kerkiäkään tekemään mitään, jos jotain haluaa tehdä niin se pitää hoitaa aamupäivällä tai alkuiltapäivästä.

Niin ja täällä on btw hemmetin kylmä, nukuin viime yön sukat ja olohousut jalassa ja tuntu että ois voinu olla ennemmin villasukat jalassa! Ja nyt tekis mieli nukkua pitkähihasella. Oiskohan mulla liian ohut peitto kun kesällä voi nukkua näin tuhdilla yövarustuksella.

Se siitä kuumasta kesästä ;o Vettä sataa niskaan ja ulkolämpötila hiutelee jossain 10-15:ssa. *Parempaa odotellessa menee lämmittelemään peiton alle*

Cuccuu! Cuccuu! Cuccuu! Taitaa olla ainakin pari vuotta siitä kun oon viimeks kuullu käen kukuntaa.

Innostuin hakemaan erilaisia sukunimiä Väestörekisterikeskuksen sivuilta. Miltä kuulostais olla vaikka Grilli-Makkara, Aamu-Päivä tai Kaura-Lese? (Tarkoitan siis kaksoissukunimiä, tollasia tuskin löytyy ihan suoraan.)

Vääksyyn muuttamisen jälkeen oon:

*imuroinut huoneeni
*pessyt lakanoita pari koneellista
*vaihtanut verhot ja maton
*laittanut siististi hyllyyn meikit ja tukka-aineet
*pyyhkinyt ja järjestänyt peilipöydän lokerot
*järjestänyt vaatekaapin
*järjestänyt kirja- ja kansiohyllyn
*laittanut miljoona tsiljoona muuta tavaraa paikoilleen.

Vielä ois työpöydän laatikoiden järjesteleminen... Niissä ei tilavuudessa mitattuna oo kovin paljoo kamaa mutta sellasta pikkusälää löytyy kauheesti. Sit kun mulla on taipumus jumittaa lukemaan jotain vanhoja kortteja, slämäreitä, kirjevihkoja niin koko päivähän siinä kestää :D Joku vois myös kysyä että miks siivoan huoneeni koska muutan täältä joka tapauksessa reilun 2 kuukauden päästä taas pois. Ihan oman viihtyvyyden takia ja senkin takia että saattaa löytää jotain mitä on kaivannu ja ettiny vaikka mistä muttei oo löytäny (kuten esim vuoden 2006 veropapruja joissa oli maksulappu mätkyistä ja sitte vanhan kännykän suojapussi). Muutenkin ärsyttää tää kertyvä tavara... Mitä vanhemmaks tulee sitä enemmän tavaraa kertyy. Ahdistavaa! Saati sitten ajatus kuin paljon roinaa on 20v päästä... Haluun ylimääräsestä roinasta eroon. Huomenna toivottavasti voin heittää laatikostoista roskiin ainakin turhia papereita jos ei turhia tavaroita.

Alkaa ens maanantaina klo 13. Loistavaa! Vuoroja ei oo välttämättä viittä viikossa, voi olla yks tai kakskin. Mutta eipä haittaa, saa siinä välillä lomailla mutta kuitenki työpäiviä ja palkkaa kertyy. Ja saa vähän taas työkokemusta. Eikä pääse kertymään univelkaa jos on usein iltavuoroja :D Tervetuloa siis Trioon Cafe Pregoon vaikka italialaiselle jätskille.

on tänään päivällä! Sit ratkeaa loman kohtalo. Mieluusti sais vaikka loppua, palkka kelpaa aina. Etenki ku on viimeks 2 vuotta sitte ollu palkallisessa kesätyössä, sen jälkeen vaan kutsuttu päiväks-pariks töihin.

Ai niin ja sainpas muuten stipendin "kannustuksena hyvin suoritetuista opinnoista". Viiskybää sieltä kuoresta löyty, ihan kiva raha.

Ei kyllä tuntunu siltä koulussa. Eka kerta kun oon vikana koulupäivänä koulussa 5h (!!) ja arvioin sekä ravintolan peruspalveluiden että työssäoppimisen näytön! Musta nää olis voinu hoitaa jo aiemmin, ja ehdottelinki sitä opettajille. Mutta ei, "katotaan perjantaina". Oi niitä lukioaikoja ku oli koeviikot ja sen jälkeen vikoina koulupäivinä ei enää mitään tärkeetä ohjelmaa, periaattessa yhdentekevää oliko koulussa vai ei. Vika koulupäivä oli kevätjuhla, ei viiden tunnin työpäivä. Kuteina hame/mekko, tukka kivasti, korkkarit tms. Tänään seksikkäät kokkivaatteet, kengät ja tukka vaan ponnarilla :P Oon aika pettyny ettei ees pientä juhlaa ollu.

Oli tässä päivässä jotain hyvääkin: sain 50e stipendin. Vasta keskiviikkona manasin sitä että haluun joskus rahastipendin enkä vaan "romua" (tarkotan tällä talouskoulusta saatuja rumia hopealusikoita). Pyyntö sitte toteutu tänään ;D Koitan pitää samaa yllä niin ei koskaan tiedä jos heruis ens vuonnakin. Missään nimessä en aio ajatella asiaa joka päivä "oonpas nyt reipas niin saan ehkä stipendin ihQ". Reippaus vaan tulee aika luonnollisesti ilman pahempia tai tuskasia ponnisteluja.

Perjantaina koitti se kauan odotettu päivä, Hunksit Lahden Alex Parkissa. Liput oli tarpeeks hinnakkaita verrattuna vaikka Onnelaan, muttei kirpassu maksaa koska ties mitä hyvää on tulossa. Ja hyvä se keikka olikin, kiiitosh Hunksit! Eturivistä oli täydellinen näkyvyys, harmi ettei kumpikaan saanu ruusua tai julistetta, no ehkä joskus.

Showtanssista musiikkiin, bongasin siellä myös erään puolalaissyntyisen Idolsstaran. Satuttiin samaan aikaan vessajonoon, vaihdettiin pari sanaa ja yhtäkkiä leidi ojensi kätensä ja esitteli itsensä Agnesiksi. Vielä myöhemmin kun istuin yksin pöydässä erään mentyä vessaan (;D) niin Agnes hymyili ja viittoi mua tulemaan lähemmäs ettei tarvis istua yksin. Olin aika yllättyny miten ystävällinen se oli, mähän oon vaan joku ventovieras ihminen. Oispa suomalaisetki noin mukavia toisille naisille!

Kävin perjantaina luovuttamassa verta. Ensin pelotti niin hemmetisti ja meinasin suurin piirtein pyörtyä ennen kun oli otettu sormenpäästä edes hemoglobiinia :D Eikä tietenkään ollu eduks että olin syöny vaan aamupalan, eli olin nälissäni ja aikamoinen janokin oli. Onneks siellä piti juoda mehua ennen luovutusta. Luovutuksen aikana oli koko ajan hyvä olo, ei tuntunu edes miltään. Heti sen jälkeen sain käteen mehulasin, jonka siemailin 5 minsassa ja makoilin samalla, koska käskettiin. Ylös noustessa ei huipannu yhtään, se oli se vaihe jota pelkäsin eniten. Sit sai ottaa pullaa ja kahvia, viimestään niiden jälkeen olo oli parempi ku ennen luovutusta.

Mitä tästä opittiin? Pelko oli _täysin_ turha. :D Vaikka veren ajatteleminen saa jalat veteläksi ja tulee kuvotus, ei se silti estä luovutusta. Jos pelkää piikkejä niin voi olla vaikeampaa.