IRC-Galleria

Hassua kun ihminen miettii mitä on saanut aikaseks jollaki aikavälillä tai jossain tilanteessa, niin sillo mietitään vain saavutuksia, sitä mikä olisi tavalla tai toiseella edistänyt tai näyttänyt itseään hyvässä valossa. Kukaan ei sanoo, että tämän vuoden aikana pilasin yhden ihmisen elämän, tein kaiken sen eteen että hän olisi mahdollisimman surkeassa tilanteessa, enkä edes kadu sitä vaan nautin tilanteesta... Kävelin parin muun yli omien tarpeiden takia ja sain kassatytölle potkut koskan hän antoi mulle vahingossa 10centtiä vähemmän takaisin. Olen ylpeä saavutuksistani! Miksiköhan ei kukaan näitä edes miettii kun ajattelee tekojaan?
Olisin juuri tällä hetkellä voinut olla maailmanympärimatkaalla, mutta nyt ihan eri ihminen on paikallani. Olisin asunut ihan eri paikassa ja muutenkin ollut kunnon prinsessa. Olisin myös henkisesti voinut olla paljon tasapanoisempi ja rauhallisempi. En olisi tienyt sydänsuruista mitään jos olisin fiksu ihminen. Mutta ku en ole. Sorruin jonkun itsekkän pikku paskan pauloihin, joka ei ees jaksanut viettää ihan tavallista arkea kanssani. Katsoin tässä taannoin "Rimakauhua ja rakkautta", seurusteleva pariskunta pelasi jotain sanapelia, jutteli ja nauroi. Kummallakaan ei ollut kiire tehdä jotain omaa tai omien kavereiden luo. Tuli NIIN surullinen olo. Miks ihmeess mun piti rakastua ihmiseen joka ei moiseen kanssani pystyy? Tai halua... Joka niin prkl:n itsekäs että ei ees huomaa kuinka hän loukkaa toista omalla käytöksellä ja luule olevansa "hyvä tyyppi". Miksi mä tiedostan noita kaikki sen "puutteitta" ja vihan sitä yli kaiken ja silti odotan joka pv ja unelmoin että vielä joku pv saan nukahtaa viereen ja olla varma että näin tulee olee myös huomenna ja ylihuomenna ja viikon ja kk päästä. Mut heh, kaikkea voi unelmoida.