IRC-Galleria

Onpa ollut viikko! En muista milloin olen viimeks itkenyt niin paljon ja niin usein. Koko viikko... Kaikki menee päin persettä, kaikki! Venäjällä sanotaan että alkoi musta kaista, jooh, kirjaimellisesti, ja kulkuvälinen hallinta on poissa...

Kun kysyt ihmiselt mikä on rakkauden vastakohta, vastaukseksi saat kuulla että se on viha. Olenko ainoa jonka mielestä rakkauden vastakohta on yksinäisyys?!

Ihanaa! viel viikko sitten sai herätä täydessä hiljäsuudessa, nyt herää litujen lauluun. Ei voi kun iloita! Nyt on asiatki jotenkin paremmin ja tulevaisuus näyttä valoisalta, kutein aina keväsin

Lintuharrastajana en voi tietenkään olla seuraamatta tätä lintuinfluensa keskustelua, joka osittain on saavuttanut mielestäni hysteerian luokan. Tiedän useamman harrastajan jotka ovat saanet kuulla mm. tappalinnuistaan. Ei voi ku nauraa tietämättömille, omapa moka kun nolaavat itseään ottamatta asiasta selvää. Muttä kyllä itselläkin herää muutama kysymys aiheesta:

- voiko untuvamakuupussista saada lintuinfluenssan?
- onko Espoon Lintuvaarassa enää mahdollista asua turvallisesti, Kotkasta nyt puhumattakaan?
- voiko suklaamunia syödä vaaratta?
- pitäisikö Aku Ankan tilaus peruuttaa?
- voiko sulkapalloa pelata?
- pitääkö auto romuttaa, jos varpunen on kakkinut sen ikkunaan?
- voiko nukkua parvella?
- täytyykö radio sulkea jos siellä soitetaan esim. Tiputanssia tai Yölinnun kappaleita?
- saako wc-ankkaa käyttää kotitalouksissa?
- pitäisikö sellaiset elokuvat kuin "Linnut" ja "Kotka on laskeutunut" poistaa vuokraamojen hyllyistä?
- voiko juoda Kukko-olutta ja olla sen jälkeen kännissä kuin käki?
- entäs jos lauluääni on kuin variksen raakuntaa?

Ei voi olla hekuttamatta! VIHDOIN! Kaikkien kuppipanijoiden jälkeeen. Plåntilla on 2 hedelmöittynyttä munaa! Nyt ku viell pari viikkoa se jaksaisi hoitaa poikaset niin WAU! Muistaksenki Katin valkoiset eivät ole viel lisääntyneet, tai muistan väärin.. enyway, valkokasvoja tulossa ainakin ja jos tulee edes yksi valkoinen poikanen niin täyspotti sit osuu mulleki joskus

Olen nähnyt kaikenlaista julmuutta elämässäni. Lapsia, vanhuksia, viattomia kärsimässä. Mutta tänään kuitenkin näin jotain käsittämätöntä.
Istuskelin rakkaan ystävän kahvilassa, vieressä on iso risteys. Siihen sitte tuli näkövammainen ja opaskoira, koira pysähtyy punaiselle. Hetken seisottua siinä, ukko (siis se sokea) alkoi repia koira, huuta sille ja hakkaa kepillään. Niin kova että koira alkoi vinkumaan. Sitten syttyi vihreä ja ukko jatkoi matkan...
Kenellekö tälläsest pitäis ilmoittaa...

Ainakin ortodoksisessa paastossa juju on siinä että luovuttuaan maalisista, tarpettomista nautinnoista, jotka ei loppujen lopuksi elämä muuta voit löytää jotain suurempaa henkisesti...

Olen aina tuntenut vetoa tietyntyyppisiin ihmisiin, kuten me kaikki. Halusin edes kerran kokeilla, toteutta fantaisani (kuulostappa rivolta!), mutten koskaan onnistunut. Tämä tunne on vaan entistä enemmän ollut päässäni, kasautunut pikku palloks ja odotti ulospääsyä. Viime launtaina vihdoin viimein sain mahdollisuuden. Mutten käyttänyt sitä. En voinut vaan lähteä toisen kanssa kun on omaaki mies. Hassua, mutta mulla on vaan HLV:n hyvä fiilis, tunne löytäneeni rauhan tämän asaian kanssa. Myös olen varma tunteistani ja tietoinen mitä haluan tästä suhteesta. Jotenkin kevyt, helpotunut olo. Onnellisuus on pienissä asioissa, muistaka se!

Mä haluan pois-pois-pois täält ja kauas! Kevät on ikkunan takana, muttei näytä siltä! Missä se aurinko, missä laulavat linnut ja vihreä ruoho? Haluan muutoksia, isoja muutoksia tähän paikallaan olevaan elämään. Tuntuu etten ole edistynyt missään ja elämä on polkenut tyhjää jo parisen vuotta. Mä tarviin muutoksia!

Sain tässä kuulla etten pääsekkään siihen kouluun jonne piti mennä. Tai siis kouluun pääsen, mut rahoitusta siihen en saa sillä täytän 26 tässä kuussa ja koulu alkaa vasta elokuussa. Virallisesti en ole enää "nuori aikuinen" joten sitä ei maksetaan!!! JOS synttärit olisi vaikapa viikko sen jälkeen kun koulut alkoi niin saisin rahoituksen. Että tälläinen tämä BYROKRATIA!

...ettei sanoiksi pukea voi!

Vaikka sanoinkin etten mitään haasteita enää tänne, olen sen verran utelias ihminen että pakko laitta tän tänne...


Muistatko sinä, joka juuri luet tätä tekstiä ja tunnet minut (esim. omistat puhelinnumeroni, olet paras kaverini, olet joskus jutellut kanssani jne.) miten tapasimme? Minä muistan (ehkä!) mutta muistatko sinä? Ole kiltti ja kommentoi että tiedän sinun muistelleen meidän kaveruuttamme :)

Sinä, joka kommentoit (tai luit tätä) kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä, miten moni sinut muistaakaan!