IRC-Galleria

Sain tässä numerouno lta haasten 18.01. Hän puolestaan sai sen toisella blogisivustolla. Ajatus tuntui kivalta ja freesiltä, vastasin siiheen. Mitäs nyt? Alle kk se levisi pitkin poikin, löyty vaikka kenekinkin päiväkirjasta. Kivaa tarkistella kuka tunte ketään kenenkin kautta. En ole löytänyt yhtään minun merkintää vanhempaa haastetta. Eli ollaanko me muutettu sitten historiaa *nauraa* Tuotu ainakin uusi trendi-ilmiö tänne. Hehe, ajatus aika houkutteleva, että itse on päässyt vaikuttaa tälläseen *nauraa nyt vatsa kippurassa* Että jos joku löytää edes yhden haasteen joka on vanhemi kun 18.01 voi ilmoitella minulle niin lakkaan kuvittelemasta olevani tärkeä
Ja muuten, tiedoksi kaikille PiZZiKS1LLe, en aijo enää vastata moisiin, kuten totesin eka oli kiva vaihtelua, mut liika on aina liika, varsin lyhyessä ajassa. Tämä on päiväkirja eikä tehtävävihko, sorry kullat

Onpa leffa vaikuttanut kerran samalla keskustelu palstalla käydään kolme eri keskustelua aiheesta.

http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=10&thrdid=2493

http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=10&thrdid=3253

http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=25&thrdid=3257

ensimmäinen linkki niille jotka eivät viell nähneet, toinen ja kolmas niille jotka kattoi jo.

Mietiskelin yöllä, tämähan on päiväkirja, eikös tanne pitäisi kirjoittaa kaiken ja rehellisesti. Rehellinen olen kyllä ollut, mutta paljon olen jättänyt kirjoittamatta. Tämä on julkinen paikka ja kuka tahansa voi lukea. Toisaalta ketä kiinnostaa lukea ellei tunne minua ja taas tutuille kuitenkin kerron sen mitä tässä jätän sanomatta. Mitä minä pelkään? Että joku tuntematon saa tietää musta jotain sellasta mikä kuitenkin ei vaikuta hänen elämään millään lailla? Vaikka eikös tämän tarkoitus onkin, että voisin kenties vaikuttaa johonkiin asiaan ja/tai saada äänensä kuulemaan? Vai voiko omat sanat palata kummittelemaan vuosien päästä?

Myös ajattelin paljon siitä kuinka eri kumppanit vaikuttaa eri tavalla elämään. Edellisen kanssa ollaan oltu paaaaljon pidempä yhdessä, mutta tuntuu ettei koskaan oltu niin läheisiä kun nykyisen kanssa. Jotenkin vaan elämä kulkee helpommin ja yhdessä, muttei väkisin. Tarve käydä aina ja jatkuvati ulkona on kadonnut itsestään vaikka edellinen olisi siitä tykänyt paljon, se ei vaan sillo vaikuttanut siltä, nyt menen ulos jos toinen mene. Mielummin jään kattoo tv:tä hänen syliin. Taas kysyn itseltäni miks näin? Miksi sillo ku tiesin että toinen olis arvostanut tuota kovasti, ei kuitenkaan vaikuttanut minuun, mua suorastaan otti pattiin jos sattui kaverit olee ulkona ja minä en. Nyt en välitä pätkääkään siitä. Edellisen kanssa olin aivan varma ettei se mihinkään katoa, nykyisen kanssa olen epävärma, vaikkei suoranaisesti mitään syytä ole siihen. Mixi näin?

Keskustelen parasta aikaa mesess kaverin kanssa Brokeback Mountain'sta ja päähahmoista ihmisinä. Ystäväni on vakuttunut siitä että koko tragedian syy on vain ja ainoastaan Jackissa ja että Ennies on vaan tilannen uhri. Että Jack käytti Enniesta törkeästi hyväksi ja pakotti alistumaan tilanteseen. Minä taas en voi ees nähdä asia tältä kantilta. Näkökulma on hieman väärä, minusta ainakin. Molemmat on mielestäni uhrejä omassa ajassa. Jack oli hyvinkin tietoinen omasta seksualisuudestaan ja halusi rakentaa onnellista elämä sen perusteella. Ennies taas ei osanut käsitellä tätä asia niin. Oliko hän sitten kiinnostunut muutenkin miehistä vai oliko vaan Jack se ainoa rakastettu joka vaan sattui olemaan mies? Oliko Ennies loppujen lopuks pelkuri kun ei uskaltanut koskaan muutta asiat, vai oliko hän realisti ja ymmärsi missä maailmassa hän elää?
Kaivettiin erilaiset linkit aiheesta äsken ja OMG Heath Ledger ja Jake Gyllenhaal ovat mun ikäiset!!!! Heath on 4.04.79 ja Jake 19.12.80! NYT kyllä iski kompleksi taas!!!

Että ku ei ole oma konetta, tää päiväkirja on jotain irtonaisia höpötyksiä ku ei koskaan ole aikaa istua ja kunnolla kirjoittaa...

Su olimme mainoksen kuvauksissa. Näkipä heti ettei porukka enne tehnyt työtä eläinten kanssa. Haluttin sitä ja tätä ja tietyssä aikataulussa. Nooh, onneksi oli fikust ihmiset ja tajus heti ettei asiat toimii niin. Tehtiin sitten Pollyn ehdoilla, tosin olis minun itse pitänyt tajuta ja käydä läpi asiat etukäteen ja totutta Polly tilanteeseen ja kertoa ihmisille enemmän alussa. Nooh, ens kerralla ollaan viisampia. Kuitenkin kuvaukset sujui suht hyvin, ainakin mun mielest ja muutkin näytti olevaan tyytyväisiä, ellei lasketaan yhtä tyttöä jolle jäi muistomerkit Pollystä käteen.

Otta nyt päähän NIIIN kovasti etten voi sanoin kuvata! K A I K K I menee tänään päin persettä, paitsi tietenkin se mikä roikku jalkojen väliss!!!!!!!!! Jos joku sano ees sanankin epämielyttävään ääneen niin tirvasen päin näköä ihan varmasti! Pitää tästä viell Helsinkiinkin raahautua, tosin mun onnella junassa bensa loppuu ja JOOO TIEDÄN ettei junat sillä kulje, en ole dorka, mut MUN onnella juuri sellainen on koekäytössä juuri vasten varteen mun takia. Tosin sinne asemalle pitäisi kävellä sellaset muutaman kilometrin ja mie varmaan liukastun ja lyön päätäni ja kupsahdan tai kuolen nälkään tai varpunen kakki minun päälle ja kuolen lintuinfluensaan ja JOOO ei siihen minuteissa kuole, TIEDÄN. Huh, mikä helpotus olisi kansakunnalle ku mua ei enää oo täällä!!!

"Iskä olet rakkain" kuulin eilen yöllä kun keskimmäinen nukkui vieressä ja puhui unessa. Ei muuta voinut ku alkaa pillittä. Minäkö elän tunteillani?! En koskaan ymmärtänyt miten ihmeessa ihmiset osaa pidättä tunteitaan ja elää tasaisesti koko elämän. Itselläni tää on vuoristorataa, ämmämäistä, tiedän Viime pe käytiin kattoo Brokenback Mountain. Aloin pillittää jo leffan ensimmäisen neljänneksen aikana. En saa sitä päästäni vieläkään. Toivottavasti en joudu elämän loppuelämäni noin. Se olisi varmaan suurin kidutus minulle. Leffa kyllä teki vaikutuksen minuun, vaikka menin siihen tietty ennakkoasenne päällä. Yritin tietoisesti välttää arvostelujen lukemist yms., mutta ku ihmiset puhuu... Tietenkin alussa heti istuin ja odotin et nooh, kohta ne alkaa pussailemaan ja ikuista rakakutta looppun asti kunnes molemmat kuole hyvinkin raalla tavalla. Ja kun ei sitä ollut niin oli ihan äimänä. Kertaakaan ei ollut kliseistä ai lav juuta tai muuta hömppää. Leffa kuvasi rakakutta koko karudessaan aika hyvin. Turhaan heitetystä elämästä, alistumisesta kohtaloon, yrityksistä tehdä elämä paremmaksi, intohimosta ja monista muista asioista elämässämme. Elokuva jossa on 2 miestä rakastavaisina ei olekkaa varsinaisesti "homoelokuva" vaan kertomus monen ihmisen/perhen kohtalosta, yhteiskunnallisista paineista ja aidosta rakkudesta jolle ei järki voi mitään. Todella hyvä asia oli se, että tarina ei kerrottu vain heidän näkökulmasta, vaan myös lähesten - vaimot, lapset, vanhemmat. Jackin äiti ja isä... en voi sanoin edes kuvata sitä mitä tunsin kun katoin sen kohtauksen. Se tapa antaa ymmärtä sitä mitä eivät voineet sanoa ääneen, eivätkä ehkä edes ymmärtäneet/käsittäneet itsekkään loppuun asti. Se oli vaikuttava. Puhumattakaan "paitakohtauksesta", tai siis ne molemmat. Siinä vaihessa en ees ajatellut kuuleko tai näkeekö kukaan että itken. Oli muuten ekaa kertaa kun teatterissa koko sali oli HILJÄ koko leffan aikana! Alussa joku tyttö hihitti jotain homppelijuttui, mut pian senkin hymy hyytyi, onneks. Kun valot syttyi, monta märkä katsetta harhaili salissa.

Mutta nyt ihan vakavasti
Koko edellisen viikon varosin mitä kirjoitan, etten paljasta liika. Nyt voin jonkun verran purkaa itseäni. Elikkä...

Jo la 14.01 Patsy muutti uuteen kotiin, Kouvolaan. Ironista kyllä, sen uusi omistaja on Pätsi Tyttö on kuulemma edelleenkin arka, mut eiköhan se siitä. Täällä kun se oli pahin riiviö.

Ednasta taas tuli Peppi viime perjantaina. Sen uusi koti on Turussa, Homo-Lesken luona. Peppi on muutamassa päivässä leimautunut H-L:een. Ja on kuulemma virkeä ja touhukas. Kivaa kuulla.

Agapornikset ja nymfit (omat) saivat isommat häkit. Agoille nyt laitoin pöntönkin samalla. Saba ei kyll päästä Jekkua sinne, mut saa nähdä, paritteleko ne. Myös Nymfit saivat kolmannen pyörän, valkokasvo tytön Nokikolarin. Noksu on Plåntin nuorempi sisko. Jos vaikka se pesisi meillä Pingiksen kanssa.

Viikonloppu Turussa oli mielettömän kivaa. Mitään emme tehneet varsinaisesti, oltiin vaan. Käytiin saunassa ja nautimme toistemme seurasta. Pakko myöntä, että siihen loppui tipaton tammikuu, mut ei kaduta yhtään, sen verraan mukava meillä oli.
Nurse teki vaikutuksen minuun ja minun ystäviin. Eräitä niist ku ei noi vaan mielytetään Se ihminen enemmän ja enemmän saa mut ..... en osaa sanoin selittää, oon vaan ihan sekasin siitä vissiin.

Nyt ei kiireissään mitään kamalan syvällisiä tulee mieleen. Kirjoitelen parempana ajankohtana...

Viikendi oli ihQDaah LoLLiPoP, kaikki oli sujunut MahTavaSti!
Vietimme :n kanssa sen Turussa toisen :n luona.

Lahjojen osto. Väillä niin kamalan vaikeeta ja välillä niin hemmetin helppoa. Joskus on vaikeeta keksiä mitä haluat antaa lahjaksi ja välillä taas vaan vaikeeta löytä juuri se lahja. Minun ei ole vaikeeta keksiä lahja jos tunnen ihmisen perinpohjin. Lahjahan pitä olla juuri sille ihmiselle sopiva juttu. Se mistä hän oli kiinnostunut ja/tai ymmärtä arvostaa. Joillekin se on euron kukka ja joillekin tonnin mekko. Myös lahja mun mielest pitäisi olla jotain sellaista mikä säilyy, jos ei fyysisesti niin muistissa. Homo-Leski sain ekasta Saksan matkastani tuliaseksi jotain makeeta, vaikka tarkoitus oli säilytää sitä, niin eihan neiti ole kestänyt eess viikkoakaan, kurkusta alas sekin taideteos meni. Olen oppinut virheistäni! Hän ei ainkaan saa enää mitään vastaava, vaikka onkin hänelle juuri sopiva tuntuinne lahja. Ja hän kyllä varmasti tulee muistamaan sen, vaikkei sitä enä olekkaan ku suloinne muisti.
Juuri samalle neidille lähdin eilen etsimään lahja kaupungilta. Bussissa tein jo kauppakierrossuunnitelman. Ideoita oli paljon, en tienyt mihin päättyisin. VIeressäni istuva täti rupesi juttele puhelimessa siitä ettei koskana ole ostanut äidilleen kamalan kallista lahjaa. Ja neuvoi (ymmärtäksen tytärtään) tekemän samoin " EI sit kymppiä kallimpaa, kuuletko!?" - se toisteli kolmisen kertaa. Aloin miettimään että onko hinnalla nyt niin paljon väliä? Jos rajoitan johonkiin tiettyyn summaan niin saanko sitten itselleni sopivaa vai hänelle sopivaa lahjaa? Ekös se tarkoitus ole se että saadan iloiseksi toisen osapuolen, eikä itseään (vaikka minä nautin tästä antamisen ilosta suuresti, hihi) Voiko ylipäätä tehdä noin? Tietenkin järki käteen ja budjetti on budjetti, sille ei kukaan voi mitään. Mutta eihan kukaan voi olla näin pihi että lahjan ostoa rajataan näin suppeasti, varsinkin omalle äidille. Päätin juuri siinä etten kato hintaa vaan valitsen juuri SEN ja sit vasta katsotaan onko siihen varaa. Ja jos ei niin sit keksitään jotain, en ole ennekän kuollut nälkään, mix kuolisin nyt.
Ensin oli Indiska, sitten eräs lahjapuoti, sitten itämainen herkkukauppa ja sit Anttila. Indiskasta sitten lähti mukaan yksi paketti ja eräästä toisesta sitten kans yksi (en voi paljasta viel, kun neiti lukee nämä blogit). Mutta toinen näistä on NIIN hieno että en raaskikaan luopua siitä vaan pidän itselläni. Itsekästä?! Mie oon! Mut oikeesti, vaikka juuri kirjoittelin antamisen ilosta ja bla bla bla, tätä en anna, haluan sen itselleni ja piste :D:D:D

Mulle napsahti haaste tähän meemiin, sen mulle lähetti numerouno , tässä ohje:

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat ihmiset, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."


1. olen 25v ja edelleenkin pureskelen kynsiäni, kerään ne farkkujen "kolikkotaskuun" jä käytän hammastikkuna myöhemmin.

2. jos löydän hiuspinnin, sillä on PAKKO kaiva korvat puhtaaks (sillä pyöreällä päällä). Ex kämppis aina pelkäsi käyttä vahingossa pöydälle jätetyt pinnit, sillä ne saattoi olla korvissani jo käyneet.

3. monet pitää omituisena sen että mulla on himo kuivattuun kalaan, mutta INHOAN kahvia...

4. istun melkein aina lotus asennossa, en voi sietä "tavallista" tapaa, jalat vyötäröä alempana (apina mikä apina)

5. jos lähdettyään kotoa muistan jättäneni jotain tärkeetä kotiin, palan takaisin ja ensin näytän kieltä peiliin, ennen kun menen hakemaan unohtanen tavaran.



Haastaan mukaan sanne_ , mr_johan , kikkura , mooncrow , Natsu , Kael , YoOdi , nymphula , JosephAndrewLee .