IRC-Galleria

Daealis

Daealis

In nomine Anton Lavey, et Nietsche et Lucifer. Ramen

Selaa blogimerkintöjä

Tämä on toinen osa, lue ensin aiemmin postattu aloitus.

Johanna Iivanainen - Luojani Mun
Iivanainen lauloi jotain niin pirteää että körttiseuroissakin herkemmin masentuva väki olisi alkanut sahaamaan ranteitaan auki biisin tahtiin joka esitettiin pihisevällä ja säälittävällä vokalisoinnilla, millä saisi Whoopi Goldberginkin itkemään Nunnia ja Konnia elokuvan kuvauksissa. South Parkista tuttu "korvaa poppibiisistä sana 'baby' jeesuksella ja jumalalla ja siinä on gosbelia, wahey"-ideaa noudateltiin tässä heikossa räpellyksessä, joka saisi vuosikymmenet seksuaalisten tarpeittensa alla muhineen munkinkin unohtamaan vehkeensä ja syöksymään ohimo edellä kohti lähintä kivistä seinää. Kappaletta voi suositella kahteen erilaiseen tarpeeseen: Delete-painikkeen toiminnan testaamiseen ja nukutuslääkkeeksi kuuroille ihmisille. Kappaleessa oli rytmiä kuin vuosikymmenen maatuneen mummon sydänkäyrässä ja kappale piti otteessaan kuin puhki perstunut kuminauha pitää housuja ylhäällä. Iivanaisen kappaleen näkeminen edes Euroviisujen finaalissa saa itseni epäilemään tuomareiden kykyä valikoida kulhollisen paskaa ja suklaata välillä.

Father McKenzie - Good Enough
Vaikka pianisti on lainannu vaatekaappinsa My Chemical Romancelta ja alun pianolla rallattelusta tulee väistämättä mieleen John Calen Hallelujah. Tämä illuusio rikotaan tuhannen päreiksi vain hetkeä myöhemmin kun keveähkö humppa täyttää ämyrit. Yritin kuunnella biisin neljästi, mikä on vähintään kaksi kuuntelukertaa enemmän kuin kaikille muille kappaleille olen tuhrannut tässä tiivistelmässä, enkä siltikään keksi mitään sanottavaa. Kappaleesta ei jää mitään muistiin, siinä ei ole perinteistä rallienglantia räikeämpiä ongelmakohtia eikä mitään millä sen erottaisi, noh, seinän tapeteista. Se on niin mitäänsanomaton tasapaksun toteutuksensa kanssa ja vailla minkäänlaisia suvantoja tai sooloja, että neljännenkään kuuntelun jälkeen en voi väittää että McKenziestä muistuisi yhtään mitään mieleen. Kun Euroviisuissa on kaikki kolmisenkymmentä ehdokasta rivissä, ne joita äänestetään olivat kappaleita, jotka säväyttivät niin, että niiden melodiat, show tai se yksittäinen lavallaviuhahtaja jäävät mieleen. McKenzien esitys ei tarttuisi päähän vaikka se ammuttaisiin kuuden tuuman nauloilla kalloon kiinni.

Marko Maunuksela - Synkän Maan Tango
Erilaiset synonyymit sitä mätänevää keski-ikäisten valaiden vellovaa merta, joka on tangokansa, nousevat vainoamaan mieltäni kuunnellessani Maunukselan tangoa. Jos yrittäisin tiivistää ajatukseni vain yhteen mielikuvaan, niin se olisi tämä: Olen vakuuttunut että jos heittäisin lepraisen orangin avaruussukkulasta ulos Marsin ilmakehään saavuttaessa ja nauhoittaisin ruhon pomppimista planeetan pinnasta, masteroidusta ääninauhasta saisi paremman laulun kasaan kun Tumman Maan Tango oli. Suomessa tangon suosio tuulipukukansan keskuudessa voi olla yhä suuri, mutta muualla euroopassa sitä käsitellään kuten edellämainittua orankia ja se tungettaisiin sukkulaan pilaamasta maisemia. Sillanpää nöyryytti suomen jo kerran tangolla euroviisuissa, ja vaikkakin Maunukselan Hilpeän Teletappivaltion Humpassa olikin hieman vetävämpi tunnelma, ei kappaleen mahdollisuudet yllä juuri viimeisten sijojen yläpuolelle.

Saara Aalto - Blessed With Love
Suoraan omista hääjuhlistaan paennut Saara istahtaa lavalle leikkien soittavansa suurta flyygeliä mutta päätyy kaikkien helpotukseksi kiduttamaan tärykalvojamme vain mystisellä vibraatolla, jolle mikään nuotti ei ole tarpeeksi lyhyt ollakseen vain tylsä nuotti, vaan kokonainen mahdollisuuksien häpeämaili johon heitellä mielivaltaisesti kahdesta kahdeksaan samanlaista ulvahdusta kunnes kappaleen toisen kertosäkeen jälkeen(mihin biisi taitaa jo loppuakin, koska viimeinen minuutti on kokolailla yhtä ja samaa ulvontaa) kuulija on valmis koittamaan onneaan pienten kultaisten kuutioiden kanssa, jotka kutsuvat naulapäisiä herrasmiehiä helvetin syövereistä näyttämään sinulle, mitä todellinen tuska on.

Todennäköistä on, että mikäli tämä kappale soi vieläkin taustalla, niin lihaan kiinnittyvät koukut saavat vain huokaisemaan helpotuksesta huomion kiinnittyessä toisaalle.

Stala & So. - Pamela
Glamrock. Siinäpä se. Jos solistin äänen rosoisuus on tässä genressä ehkä se heikoin lenkki, mutta kaikki muu kappaleessa oli sen verran kiinteää tavaraa etten oikein osaa sanoa mitä olisi voitu tehdä paremmin.



Kokonaisuudessaan viisuihin oli jälleen ehdolla kourallinen paskaa, josta löytyi pari pähkinää, joiden kuori ei vielä ollut ensimmäisessä suolistorallissa haljennut ja joilla olisi potentiaalia jopa kehittyä parissa vuodessa musiikiksi. Tietenkin henkilökohtainen musiikkimaku saattaa jonkinverran kääntää poispäin tangoista ja hempeän turhanpäiväisistä piiperryksistä, mutta tilastollisesti katsoen pirteän kornit veisut ovat olleet suosiossa kahdeksan vuotta viimeisestä kymmenestä ja niinäkin kahtena vuonna jolloin hitaampi balladi voitti, olivat melodiat sen verta vahvoja että ne jäivät päähän paremmin kuin ensimmäinenkään suomen finalisteista. Jos olisin itse lähettänyt suomesta veisun, olisin valinnut Pamelan. Kornin huvittavaa, mutta edes energistä glamrockia, sillä olisi voinut kalastella joitain huumoripisteitä. Paradise Oskar unohtuu juontajien kertoessa puujalkavitsin ennen seuraavaa esiintyjää, ja kun ruotsilta ja virolta saadut naapuriäänet on buuattu ruudulle, on suomen kappale viiden huonoimman joukossa, veikkaan minä.



Nähtäväksi jää, onko meediopokemon-voimani vielä virittäytyneenä oikealle taajuudelle, vai meneekö ennustukseni pieleen.

NeuroosiViisu2011Maanantai 14.02.2011 03:56

Jälleen on se aika vuodesta, kun suomalaiset perheet päättävät yhdeksi illaksi unohtaa perheen yhteisen aivosolun lavuaarin reunalle riutumaan yksinäisyydessä ja taistelemaan karvaisen palasaippuan kanssa Battle Royale -henkisesti pisuaarin herruudesta, kun ylimeikatut ja rasvanaamaiset teinit ryhtyvät mittelemään tekstauspeukaloidensa kestävyyttä mummojen puhelinjonoissa odottamisen pitkäveteisyydensietokykyä vastaan.

Oi kyllä, on aika valita euroviisuihin uusi suomalainen tähti. Vuosi toisensa jälkeen suomalaiset ovat todistaneet kyvyttömyytensä ymmärtää yleisesti edes konseptia helposti kuunneltavasta musiikista(ajottain edes käsitettä MUSIIKKI) ja lähettäneet viisuihin teoksia, joiden tukipisteet naapurimaiden sopuääniä lukuunottamatta ovat olleet harvassa kuin tuoreille äideille annetut rehelliset mielipiteet vastasyntyneen sinappikoneen ihanuudesta.

Tämän vuoden tarjonnasta lista esitysjärjestyksessä:
Eveliina Määttä - Dancing in the dark
Sami Hintsanen - Täältä maailmaan
Milana Misic - Sydämeni kaksi maata
Paradise Oskar - Da Da Dam
Cardiant - Rapture in time
Johanna Iivanainen - Luojani mun
Father McKenzie - Good Enough
Marko Maunuksela - Synkän Maan Tango
Saara Aalto - Blessed with Love
Stala & So. - Pamela

Eveliina Määttä - Dancing in the Dark

Tanssi Pimeässä pyrkii vetoamaan noin kymmenen vuotta sitten amerikan teinipoppia kuunnelleeseen ikäryhmään kopioimalla Christina Aguileran ja Britney Spearsin ensimmäisiä levyjä sellaisissa määrin, että mikäli Määttä olisi esiintynyt nahkahousuissa olisi Aguilera voinut halutessaan vaatia oikeusjuttua plagioinnista. Määtän lavakarisma on samalla tasolla keskitasoisten festarien alasti lavalle säntäävässä isäm maan puolustajan kanssa. Kun kappaleessa puhutaan kiihkeästä romanssista huoneessa, jossa näköaisti on kätevästi eliminoitu yhtälöstä ja ilmeisesti musiikki soi riittävän lujalla tuhotakseen kommunikointimahdollisuudet sanallisesti kaikilla muilla keinoilla telepatiaa lukuunottamatta, voisi kuvitella itse tanssimisen olevan suuressa osassa esitystä. Näin kuvitellessasi olet kuitenkin pudonnut samaan ansaan kuin niin monet vuosi toisensa jälkeen ja tämä sai suuren kyynikon sisälläni metsästämään pienenpienen optimismitumakkeeni kiinni, ahdistamaan nurkaan ja sen jälkeen kastroimaan paskiaisen raastinraudalla ettei se vain vahingossakaan enää koskaan alkaisi varovaisesti toivoa suomesta joskus vielä tulevan jotain euroviisuissa menestyvää valintaa biisilistoille. Aguileran kanssa yhtäläisyydet olisivat voineet jatkua hieman pidemmällekin, kappaleen selkeästi vaatien esiintyjää joka ei ole kasvanut asentaen jäykkiä esineitä jokaiseen ruumiinaukkoonsa viimeisten vuosien ajan kuin varta vasten estääkseen laulussakin kuvaillun kaltaisen tanssikommunikaation täysin.

Sami Hintsanen - Täältä Maailmaan
Ilmeisesti maailma ei pääse eroon Kirkasta, koska selkeästi tässä on tapahtunut sielunvaelluksen ihmeellinen ilmiö ja vaatimattomat kolme vuotta kuolemansa jälkeen Kirka ilmestyy jälleen suomen kansalle keski-ikäisenä ja kaljuuntuvana miehenä, joka jälleen pyrkii pinnalle. Harmillista että yhtäläisyydet päättyvät hieman yhtenevään äänensävyyn sillä kikkurat ja sanoitukset jotka oikeasti koskettivat koko seurakuntaansa, saamatta seksuaalihäirinnän syytteitä samanlaista kasaa kuin vatikaani, olisivat voineet pelastaa tämän hitaan poljennon epämääräisyyden suosta.

Ikävä kyllä näin ei tapahtunut ja tämä Huomattavasti Tukevoitunut Kirka olikin jälleen yksi euroviisukarsintansa jälkeen karaokebaarien maanantai-illan "yksinhuoltajat only"-spesiaalien juontajaksi tuomittu tuikahdus.

Milana Misic - Sydämeni Kaksi Maata

Milanan esitys on hieman kuin näkisi jonkun noukkivan paljain käsin räkäisen kuppilan pisuaarista saippuan ja nuolaisevan sitä: Tilannetta vain tuijottaisi epäuskoisena ja sekavin tuntein kaikesta siitä, mitä juuri tapahtui, eikä kukaan voisi olla varma, onko kyseinen performanssitaiteilija vain tavallinen kylähullu vai kaverille vetonsa hävinnyt huono-onninen kaduntallaaja, sillä joka tapauksessa lopputulos on jotain kauheaa ja halu kääntyä pois tilanteesta valtaa seuraajan.

Misic väittää omien sivujensa mukaan tehneen musiikkia jo vuodesta -91, mikä voisi antaa jälleen optimismiin taipuvalle ihmiselle sellaisen vihjauksen, että kyseessä voisi olla henkilö, joka tietää mitä haluaa ja esittää sen konkarin ottein ilman epäröintiä. Milanan tapauksessa puhutaan kuitenkin veisusta, joka on intialaisen, slaavilaisen, turkkilaisen, espanjalaisen ja suomalaisen kansansävelmän ristisiitos ja näiden välillä hypellään tasaisesti kuin neloisagentti lukuisten päällekkäisten identiteettiensä paljastuessa sarjatulella koomisessa bollywood-bondissa. Ja jos tyyliä voisi jotenkin sekoittaa paremmin, niin sanojen sekä laulun melodian sovittaminen yhtä satunnaiseksi sillisalaatiksi tekee sen paremmin kuin hyvin. Ellen tietäisi paremmin, olisin epäillyt kyseessä olevan varhaisiän Alzheimer-potilaan esittämä tulkinta jostain hiljattain kuulemastaan kappaleesta, jonka melodia on yhtä lailla parsittu kasaan kourallisesta katkelmia, ja loput väleihin improvisoitu nuottikorvattoman laaman sisälmyksistä ennustamalla. Sanat toistavat itseään pahemmin kuin kulunut vinyyli ikivanhan soittimen hypyttäessä neulaa, eikä lausettakaan taidettu saada päätökseen koko kappaleen aikana ennen seuraavan alkua. Vaikka en missään vaiheessa vakuuttunut laulun avuista, olisin voinut jopa olla valmis jättämään kappaleen tunkion päällimäiseksi, mikäli sanoittaja ei epähuomiossa olisi kadottanut jälkimmäistä puoliskoa joka lauseesta. Tällaisenaan kappale voidaan surutta polkaista tunkion pohjalle ja toivoa nopeaa maatumista, mikä ei liene monimutkainen tehtävä, kun kyseessä oli käytännössä verbaalimuotoista sontaa.

Paradise Oskar - Da Da Dam
Kun laulun nimi on homofooninen väännös englanninkielisestä sanasta tyhmälle, en iskenyt paljon toivoa kappaleen muullekaan sisällölle. Ensimmäinen säkeistö kertoo henkilöstä joka kuuli ala-asteella hippiopistosta valmistuneelta opettajaltaan että maailmalle ei voi hyvin ja on kuolemassa, jonka jälkeen päähenkilömme koki räjähtävän valaistumisen ja lähti itse pelastamaan maailmaa, koska "I don't want to be DUMB, DU-DU-DUMB!"

Kun suunnattoman keskittymisen tuloksena pystyy sanoituksen kauheudelle nauramisen tauottamaan hetkeksi voi huomioida Paratiisi-Oskun järkyttävän lauluäänen. Tietyn lajin kuoriaisetkin päästävän päälle astuttaessa ääniaaltoja jotka ovat kuin lämmintä hunajaa kaataisi korvakäytävään verrattuna tähän kuolevan laiskaisen viimeiseen murahdukseen. Nuottikirja on Oskarille jotain kauan sitten mainittua ja unohdettua ja samoin on kaikki äärettömät mahdollisuudet toimivista nuottikuvioista, joista ensimmäistäkään ei edes hipaista koko laulun aikana.

Ehkä olen liian rankka Oskun räpellykselle. Voihan olla, että vahingossa Woodstockin seuraavalle kiertueelle valmistellessaan hippikappaleen ensimmäinen vedos tipahti epähuomiossa kasaan "loput projektit millä aion tuhlata aikaani ja kuluttaa muiden hermoja sekä korvakäytäviä" ja vahinkoa ei huomattu ennen finaalia. Siinä missä kappaleen joka voisi myydä muuallakin olisi syytä olla verrattain pirteä, Kadotuksen Reiska onnistuu olemaan tyhjänpäiväisen maailmanparantajan halpa kopio, joka saisi olla iloinen jos tällä kappaleella saisi haalittua Anttilan nurkalla rahat höyrytettyyn nakkiin ja kahviin.

Cardiant - Rapture In Time
Holy shit, tuplabasaripoljentaa ja hieman sinfoniointia syntikasta! Ja koko homma tipahtaa hitaaseen poljentoon joka kuulostaa melkein kuin korvasi olisivat siirtyneet takaisin 90-luvulle Stratovariuksen keikalle. Sitten ensimmäinen silta sattui vastaan ja huomasit että solisti onkin taidoton kakkosluokan määkijä ja kertosäkeen taustalla hakkaava humppakomppi upotti viimeisetkin toiveet pienimmästäkään mahdollisuudesta menestyä tällä kappaleella. Mitä pidemmälle kappale etenee varmistuu jo ensimmäisen säkeistön aikana melko tukevaksi valettu pohja koko yhtyeen taitojen jääneen auttamatta 90-luvun autotalliharkkojen varaan, kunnes 2011 Euroviisukarsinnoissa oli yksi vapaa paikka ja nahkahousuihin sujautettiin uudet paristot, ravistettiin hämähäkinseitit nivusista ja potkaistiin jengi lavalle esiintymään sen kummemmin harjoittelematta. Vaikkakin musiikki ajoittain jopa miellytti korvaa ei sekään pelastanut sitä uppoavaa jollaa, jonka pohja oli räjäytetty säleiksi solistin virheillä ladatulla haulikolla.

Tähän mennessä tukevin valinta koko karsinnassa, mikä on kuin kehuisi paskakikkaretta tunkiossa siitä, että se on kaikista kiintein.

Koska Galleria kokee pakonomaista tarvetta vittuilla asiakkailleen asentamalla keinotekoisia rajoitteita, pitää pätkäistä tämäkin kirjoitus kahteen osaan. 1/2

Joulua, perkele.Torstai 23.12.2010 17:10

Ilkassa pari päivää takaperin oli perinteinen liian kireälle vanteen päänsä ympäri hiertänyt ilonpilaaja osoittamassa suvaitsevaisuutta ja lähimmäisenrakkauttaan kieltämällä kaikkia muita paitsi kristittyjä viettämästä joulua. "Jos kerran ei usko kristukseen, ei sitä tartte sitten juhliakkaan joulua, jeesuksen syntymäpäivää". Kirjoitus painotti kuinka tämä oli herramme jeebuksen syntymäjuhla ja jos kerran kaikki ateistit yrittävät viedä joulun pois joulukuusta vaatimalla kaikkea järjetöntä ja loukkaavaa kuten muiden uskontojen yhtäläistä kunnioitusta, ei heille kuuluisi antaa edes lomaa kyseiselle päivälle. Olen tässä pari päivää yrittänyt nyt ymmärtää näkökulmaa mitä tämä kristillisen taantuman mallilapsi yritti mussuttaa, mutta olen edelleen vain sitä mieltä, että kyseinen henkilö tekee enemmän joulun pilaamisen eteen kuin yksikään seimen ulosheittämistä vaativa ateisti.



Jeesus ei syntynyt joulukuussa. Kuka tahansa, joka tekee edes pintapuolisen lukaisun aiheesta, huomaa talvikuukausien olevan aivan liian kylmiä paimenille yöaikaan. Saati sitten että raskaana olevaa naista piinattaisiin jo valmiiksi rasittavalla(mahdottomalla) matkalla ratsun selässä, mutta että vielä kylmässä kelissä? Ei varmasti. Jeesuksen syntymästä ei voida sanoa mitään tarkkaa päivä. Vuosikin riippuu tulkinnasta kaikkien evankeliumien kertoessa hieman erilaista tarinaa. Vaikka niistäkin on olemassa todella huvittavat purkkaviritelmät, jotka selittävät kaikki epäkohdat yhteen pakettiin, ei vuodenajastakaan voida päästä minkäänlaiseen tarkkuuteen. Paitsi että talviaikaan se ei tapahtunut.



Miksi siis joulukuun 24? Talvipäivänseisaus.



Vanhan juliaanisen kalenterin mukaan talvipäivänseisaus osui joulukuun 25:nen päivän kohdalle. Talven pimeimpään yöhön oli helppo primitiivisempien kulttuurien liittää juhla jos toinenkin. Päivä jolloin yö oli pisin, jolloin aurinko alkoi jälleen "voittaa" pimeydeltä alaa. Aurinkojumalien kuoleman ja uudelleensynnyn aikaa, demonien valtakautta, luonnon paranemisen aikaa. Aurinkojumalilta on lainattu raamatulliset taustavalot päidenkin ympärille, jotka näkyvät monissa maalauksissa pyhimyksillä, joista kehittyi aikojen saatossa modernimmat enkelikehätkin.Olihan se helpompi hivuttaa kristityt jumalat vanhojen tilalle kun juuri mitään ei muuttunut, kuin nimi.



Saturnalia, roomalaisten juhla Saturnuksen, sadonkorjuun jumalan kunniaksi, on yksi selkeimmistä juhlista, joka haluttiin vallata. Roomalaiset juhlistivat talvipäivänseisausta antamalla lahjoja ja olemalla yleisesti ystävällisiä kanssaihmisilleen. Orjat söivät omistajiensa kanssa, kuolemantuomioita ja kaikkia kurinpitotoimia lykättiin, julkiset palvelut suljettiin ja sotia ei julistettu eikä sodittu juhlan aikana. Nykyinen joulun pidennys aina marraskuulle asti sopii myös mukavasti vanhoihin saturnalian perinteisiin, sillä alunperin päivän tai pari kestänyt Saturnalia venyi suosion kasvamisen myötä viikon mittaiseksi iloisuuden ajaksi. Perinteisten uhrausten lisäksi tapana oli vierailla ystävien luona, antaa ja vastaanottaa lahjoja ja polttaa kynttilöitä. Tämä perinne on alkanut ainakin yli 250 vuotta e.a.a.



Slaavilainen Kracún(Korochun) oli mustan jumalan juhlapäivä, jolloin demonit olivat voimissaan. Vainajien muistojuhlan kevytmielisempi osuus oli kovin halloweeniä muistuttavat juhlallisuudet lasten kiertäessä talosta taloon. Kuolleiden haudoilla poltettiin tulia pitämään heidät lämpiminä ja heidän kunniaksi järjestettiin juhla-ateria, etteivät vainajat olisi nälissään. Risteyksiin sytytettiin myös tulia. Unkarissa sanasta väännetty Karácsony on jopa kierrätetty tarkoittamaan nykyistä joulun juhlintaa.



Germaanisten pakanauskomusten Yule(joulu-sanan kantasana.) pitää muistaa tietenkin mainita myös. Synkkä vuodenaika yritettiin karkottaa polttamalla kynttilöitä, luonnon vihreyttä pyrittiin säilyttämään kantamalla sisälle joulupuu suojaan pimeältä ja kylmältä. Misteli, jolla uskottiin olevan parantavia ja pahoja voimia karkottavia ominaisuuksia, ripustettiin ovien yläpuolelle.



Lahjojen antaminen, ystävällisyys, lämmin mieli kaikilla rotuun, sosiaaliseen statukseen tai mihinkään muuhun ominaisuuteen katsomatta. Vainajien muistaminen tulilla hautapaikoilla. Juhla-ateriat. Joulupuut. Kynttilöiden polttaminen. Misteli. Pyhäpäivät. Laulut. Kaikki nämä on lainattu vanhoista pakanajuhlista, jotka vietettiin vuoden pimeimmän päivän aikaan. Mitä kristinuskosta on antanut tämän juhlapäivän tunnelmaan Suomessa? Epätoivoisesti miekalla pakotetun uskonnon ja vanhojen pakanaperinteiden amalgaamissa kristinusko alkaa jälleen hiipua vanhojen uskomusten vallatessa jälleen alaa, eikä meillä ole kuin perinteeksi muodostunut joulukirkko ja ehkä enkeli tai kaksi kuusessa, joka sopii pahojen henkien karkottamiseen, sekä kuolleiden muistamiseen oikein osuvasti ilman uskoakin.



Joten mikä on kristitty minulle kertomaan, etten voisi juhlia, olla iloinen ja nauttia tästä vanhasta pakanoiden juhlallisuudesta? Ennen kuin kristinusko pakotettiin kylmään pohjolaan, täällä oli jo joulu. Kun kristinusko saadaan täältä poistettua, on joulu yhä samanlainen perhejuhla. Vaikka toki nautin vanhasta pakanasymbolismista niin paljon kuin kuka tahansa, aion silti myös heittää sekaan hieman ateistifoorumeilta heitettyjä ideoita sekaan. Aion juhlistaa Isaac Newtonin syntymäpäivää, joka juliaanisen kalenterin mukaan syntyi 25 joulukuuta, koska tieteen edistyminen on yksi niistä asioista joita pidän suurimmassa arvossa. Ja koska arvostan myös hyvää musiikkia, voimme juhlistaa 24 päivä Lemmy Kilmisterin syntymäjuhlaa.



Vaikka en pidäkään jeesuksen kaikkialle tunkemista joulun aikana hyvän maun mukaisena, en aio kieltää sinua juhlimasta sillä verukkeella. Itse juhlin muista syistä. Jos et muuta syytä keksi, niin juhli talven taittumista voiton puolelle, kuten pakanat jo vuosisatoja ennen valtauskontojen saastetta tekivät. Vaikka et pitäisi sitäkään hyvänä syynä, niin ole silti perheen seurassa joulu.



Kukapa sitä muita syitä kaipaisi.

Valikoivaa raamatunlukua, osa VIII.Sunnuntai 12.12.2010 15:27

5. Moos 23:2
Ketään, jonka kivekset on murskattu tai jonka elin on leikattu, ei saa lukea Herran kansaan kuuluvaksi.

Ja jotkut vielä väittävät ettei jumala ole homo. Ei tuollainen kiinnostus miesten kiveksistä paljon muustakaan voi kieliä.

Oliko nyt kyseessä se jumala joka voi antaa mitä vain anteeksi, mutta ei hyväksykään esim. sodassa kassinsa kadottaneita taivaaseen(kyllä, KJ-versiossa sanamuoto oli sellainen että tapaturmaisestikaan kuohittu ei ole jumalan kansaa).

SatunnaisuuksiaSunnuntai 05.12.2010 16:12

Nasa on löytänyt uuden, omituisen elämänmuodon maasta!



Joulun kunniaksi Arska vetäisee hieman biittiä:




Päivän "Awwwwww" tulee meille söpön pöllön muodossa.



Ja kun tästä matalaotsaisesta huumorista on tarvottu yli, tarjotkaamme hieman korkeakulttuurista lausuntaa:

Biisejä sieltä ja täältäKeskiviikko 01.12.2010 01:07

Aloitetaan klassikolla, Adam Freeland - Fear is the Mindkiller.

Jatketaan yhdellä parhaista hetkeen kuulluista räppibiiseistä: Rationalwarrior - Beyond Reason



Ja sitten mennään hjuumorin puolelle, mutta sitäkin doupimpaan shittiin.

Epic Rap-Battles of History: Adolf Hitler vs. Darth Vader


SongsToWearPantsTo - PINK FLUFFY UNICORNS DANCING ON RAINBOWS

Epic Win.Maanantai 29.11.2010 01:04

http://www.di.fm/chiptunes/

Nettiradio, joka soittaa pelkkää chippiä.

Win.
http://womensrights.change.org/blog/view/woman_jailed_for_getting_pregnant_dies_from_medical_neglect

Ensin kuvittelin lukevani rättipäät-daily -ohjelman suurinta sukupuolielimen lempinimellä kutsuttavaa imaamia polkemassa ihmisoikeuksia maanrakoon, samalla ylistäen iloisesti kuinka tuntee suuren jumalaisen ja liukastetun "paimensauvan" korvassaan. Siksi järkytyin huomatessani, että tämä oikeuslaitosten viemärin pohjalietteestä kellumaan noussut homeinen vitsiksi naamioitunut lakipökäle onkin Amerikasta.


Tarinamme alkaa iloisesti erään itsenäisen naisen tarinana. Hänellä ilmeisesti on muutama heikompi elämänvalinta takanapäin ja päätyy näiden ansiosta varastamaan ruokaa ja hieman halpoja helyjä itselleen. Amerikan, ehkä maailman turhimpana pidetty oikeuslaitos toteaa että nämä alle 200 dollarin näpistelyt eivät tuokkaan linnaa, sen sijaan nainen saa ehdollista ja päästetään jälleen vapauteen. Ilmeisesti opittuaan läksynsä rouvashenkilömme päättää ettei varkaus ole häntä varten ja siirtyykin tästä syystä maailman vanhimman ammatin harjoitteluun, prostituutioon. Tämä ei ole vieläkään laillista maailmalla, jostain käsittämättömästä syystä(syytämme uskonnollisilla helyillä kaulan verisuonet kokoon puristaneita itseään täynnä olevia BÄTTRE FOLKKeja, jotka luulevat tietävänsä mitä heidän mielikuvitusystävänsä sanoi vuosituhansia sitten ylös kirjoitetuissa muistelmissaan ja yhtä lailla kuinka paljon parempia nämä ohjeet ovat kun kaikki muutkin noudattavat samoja helvetin jälkeenjääneitä vinkkejä).


Kuten siis arvata saattaa, kun arvon liittovaltio havaitsi uhrimme ajatelleen että "wehey, helppoa rahaa aukaisemalla nilkat ja osoittamalla ne kattoon hetkeksi", imaisi oikeuslaitos pienen kaupungin hiekoittamiseen yliammutun kasan soraa vaginaansa ja passitti naisen miettimään tekojaan. Olisihan se nyt perkele jos nainen voisi alkaa tuosta noin vain tienaamaan helposti rahaa ohi tämän pahoinvointivaltion kirjanpidon pitämällä hauskaa lakanoiden välissä valitsemiensa herrasmiesten seurassa.


Tästä hauskanpidosta oli seurauksena kuitenkin uusi ihmisenalku, tai kuten me kylmät ateistit ja koko tieteellinen maailma sanomme, sikiö. Sikiö pirulainen kasvoi ja ilmeisesti heikomman puoleisesta taloudellisesta tilanteesta peräisin oleva tauti pääsi yllättämään naisen, joka ei valituksistaan huolimatta päässyt tapaamaan paikallista lääkäriä, koska vartijat eivät kuunnelleet häntä. Ja tadaa, naisen ei tarvinnut kuin tipahtaa lattialle taudin pusertaessa riittävän suuri osuus hänen aivosoluistaan tiheän verkon läpi leipänsä päälle päästäkseen sairaalaan, missä lääkärit voivat näin myöhäisessä vaiheessa enää ilmoittaa että 'paska säkä, voidaan vain kattoa vierestä ja ihailla kuinka elämän kipinä sammuu'.


Onneksi ihmisoikeusjärjestöt ovat hypänneet keissiin kiinni ja toivottavasti puristavat jokaisen vanginvartijan palkkapusseja niin kovaa, että he toivovat ettei heidän kiveksensä olisi koskaan tipahtaneet korvia alemmaksi.

RrrkelesPerjantai 19.11.2010 15:22

Kone kuoli, kylkiasentoon ja vaihtoehtoista virtaa elvytystä varten.


Pöytäkones päätti keskiviikkona, että enpäs toimi enää. Tänään vasta oli aikaa vähän katsoa mikä oisi vialla.

Eli nykyinen poweri irti emosta ja wanhan koneropaleen poweri nurkasta kiinni. Pew. Emon Stand-by ledi syttyi, tuulettimet prosulle ja näyttikselle saavat virtaa, mutta näyttö pysyy pimeänä ja näppiksen taustavalokaan ei ilmeisesti saanut tarpeeksi virtaa vaan päätti perustaa himmeänsinisen epileptikkotappokeskuksen, kunnes luopui koko yrityksestä ja pysyi poissa päältä. Prosu pysyy samoin hiljaisena eikä aloita BIOSsin räknäilyä.

Mikä parasta, tässä ei nyt sitten voi vieläkään olla varma, missä on vikaa. Ehkä vanha 300wattinen poweri 20-pinnisine liittimineen ei kelpaa asuksen tuoreemman sukupolven emolle, joka kelpuuttaisi 24-pinnisetkin lisävirtaliittimet. Tiedä häntä olisiko emossa jopa estot ettei lähde käyntiin lyhyemmällä liittimellä, tai sitten virta ei vain piisaa.


Joten nyt pitää ilmeisesti lähteä poweri kainalossa kylille ja koeistaa sen toiminta jonkun toisen koneella, että tietää onko vika powerin vai emon, tuleeko satasen lasku vai emon takuuhuolto.

Mutta ajatellaan positiivisesti: Jos tuo olisi mäkki, lasku olisi luultavasti nelinkertainen, koska osan vaihtoon on kaksi vaihtoehtoa: joko se on niin vanha, että se pitäisi ostaa historiakeräilijältä, tai sitten se pitäisi hankkia Applen suunnalta, jolloin hintalappu sisältäisi kaksi nollaa enemmän, kuin samankaltainen osa muualta.

Päivän epistolaTiistai 16.11.2010 19:39

"When Man invented fire, he didn't say "Hey, let's cook!" He said: "Great! Now we can see naked bottoms in the dark!" As soon as Caxton invented the printing press we were using it to make pictures of naked bottoms. We've turned the internet into an enormous international database of naked bottoms. So, you see, the story of male achievement through the ages, feeble though it may have been, has been the story of our struggle to get a better look at your bottoms."
- Steve sarjassa Coupling.