IRC-Galleria

Paras uutislähetys ikinä :D Urpo Martikainen oli kello yhdeksän uutisissa ankkurina. Heti kun hän selosti ensimmäistä uutista huomasi selvästi, miten Martikaista vitutti/suretti jokin asia: Puhe takelteli, tavallista pidemmät tauot lauseiden välillä ja hieman melankolinen ilme kasvoilla.

Viimeinen Martikaisen kertoma uutinen liittyi jossain päin Aasiaa järjestettävään joukkoimetykseen, eli suunnilleen 200 naista imetti lapsia samanaikaisesti, ja jutulla on vakavampikin merkitys, koska siellä päin ilmeisesti imettäminen on vähentynyt roimasti.

Tämän jälkeen Martikainen kääntyy Pekka Poudan puoleen:

Urpo: Taisi tuo olla juttu jossa ei ole miesten sarjaa ensinkään.
Pekka: No on sullakin nännit mut tykkään enemmän naisten tisseistä jos siitä lähetään.

Kaikki repeävät nauruun, myös naispuolinen urheiluselostaja. Hyvä Pouta, piristi Martikaista. ^^ Sitten ennen urheiluosuuden alkamista nainen sanoo "Mä en haluu olla missään tekemisissä tuon kommentin kanssa" :D

Tehtävänanto oli kirjoittaa aloite jostain ajankohtaisesta tapahtumasta. Kirjoitin seuraavan ei-niin vakavissani.

NOPEUSRAJOITUKSET VANHUKSILLE

Imatran kaduilla liikkuu vanha ja siitä huolimatta uusi uhka: eläkeläisautoilijat. Joka vuosi sattuu auto-onnettomuuksia joissa kuolee kymmeniä, jopa satoja ihmisiä vanhuksien varomattomuuden vuoksi.

Ehdotan, että asetamme vanhuksille nopeusrajoitukset. Eikä pelkästään Imatralle vaan koko Suomeen, toivon mukaan koko maailmalle.

Kävelykaduilla voisi kävellä ilman pelkoa siitä, että dementoitunut, autoa ajamaan kykenemätön henkilö ajaa päältä tai törmää johonkin. Kansalaistottelemattomuudesta voidaan sakottaa, tai ikävimmissä tapauksissa teloittaa. Kannatan aloitteen toimeenpanoa välittömästi.

Pitäkäämme kadut turvallisina jälkipolville menneisyyden rippeiltä.

Vilpittömästi toivon, että asia käsitellään mahdollisimman pian yleisen turvallisuuden takaamiseksi liikenteessä ja jalkakäytävillä.



Simon Kiuru


-


Opettajan kommentti paperilla: "Ohoh! Perustelut ovat liian rajuja. Nuoretkin vanhenevat..."

Opettajan kommentti kasvotusten: "Hehheh, hauskan aiheen keksit ja se on jopa ajankohtainenkin!"

-

Sain tehtävästä kiitettävän ja hyväksyntä-merkin.

Bo! Tehtävänä olisi siis vastailla alla oleviin kysymyksiin totuudenmukaisesti. Pyydän täsmällisiä vastauksia, eli siis ei mitään 4-5, 3 ½ tai mitään sen tyylistä. Yksi numero per vastaus. Vastatkaa kysymyksiin esmes a) 3 b) 7 jne. tai muuten niin, että saan siitä selvää. Tämä tehtävä määrä noin 2/5 minun matikannumerostani joten pelastakaa persnahkani!

a. Kuinka monta pulloa/tölkkiä alkoholia juot viikottain?

b. Kuinka monta tupakkaa poltat viikottain? (ei toppamääriä)

c. Kuinka monta ihmistä sinulla on meselistallasi?

d. Kuinka monesti katsot jonkun elokuvan viikossa?

e. Kuinka monta kertaa viikossa harrastat jotain liikunnallista? (salilla, uintia, pallopelejä jne.)

Arvostan kaikkia vastauksia. Sillä tarvitsen vähintään 10 vastaajaa tähän juttuun. Palkintoina kaikille vastanneille on hyvä mieli! Kiitos <3

Yhteistunti rinnakkaisluokkalaisten kanssa, kuvankäsittelyä. Uskomattomia kommentteja kuuluu täältä. Tehtävänantona pitää kertoa kuvan bittisyydestä:

Tyttö: "Siis pitääks niiku kertoa KUVAN bittisyydestä?"
Opettaja: "Kyllä, kyllä näin on."

-tauko-

Tyttö: "Siis niinku kuvan BITTISYYDESTÄ?"

Ja äsken tuossa välissä likat kävi jännää keskustelua 8-bittisyydestä. Oikeasti, melkein kuolen nauruun tänne.

Opettaja: "Okei, mitäs täällä tapahtuu?"
Tyttö: "Kunhan vastailen näihin.."
Opettaja: "Mitä toi kasi tuolla tekee?"
Tyttö: "No eikse niinku liity toho bittisyyteen, niinku se joku pelikone?"

-opettaja on hyvin hiljaa-

Tyttö: "Vai mikä toi kasi sitten on?"
Opettaja: "No sunhan se pitäs tietää, jos kerran ton olet kirjoittanut."
Tyttö: "Siis.. Mitä, häh? Apua, nyt mie olen ihan pulassa!" *hysteerinen nauru*

Tyttö tulostaa tehtävän ja ojentaa paperin opettajalle, joka tutkailee sitä ankaralla silmällä.

Opettaja: "Sä kuitenkin laitoit nyt sen kasin tuohon noin?"
Tyttö: "Joo."
Opettaja: "Mut tässä ei VIELÄKÄÄN lue mitä tarkoitat 8-bittisellä."
Tyttö: "Enks mie laittanu sitä siihe?"
Opettaja: "Et, mut riittää jos sanot että mikä se on."
Tyttö: "No se on semmone.. väri, tota, juttu."

-jälleen hiljaisuus-

Opettaja: "Noh, eiköhän se selviä sitten joskus..."

Sellasta, raportoin taas kentältä jossain vaiheessa. Darkel, OUT.

Helvetti mikä ihmisiä oikein vaivaa tänään? Olen kuullut vittuilua puolelta toiselle, työkaveritkin kuittailee minulle omiaan. Olimme työkaverin kanssa nököttämässä kaupan puolella kun ei pahemmin ollut muuta tekemistä. Kutsutaan häntä vaikka Minnaksi.

Minna: Niin siis missä sie asuitkaan?
Minä: Tuossa kilsan päässä Kaukopäässä, niissä pinkeissä kerrostaloissa, you know.
Minna: Jaa jaa, ei oo sitten pitkä matka kävellä..?
Minä: Ei niin.

-tauko-

Minä: Kuinniin?
Minna: No muuten vaan, kunhan kyselin jotain että saadaan jotenkin vaihdettua sanoja.
Minä: Ok, ok.

No ok, ei tämä nyt kovin vittumaista ollut, mutta ASIAKAS alkoi vittuilemaan tänään, perkele. Vanhemman oloinen mies kysyi minulta (kun laittelin kurkkuja paikoilleen):

Mies: Hei, missä teillä on täällä soppajuureksia?
Minä: Soppajuureksia? Aa, meinaaksie niitä soppapusseja? Joo, mie voin näyttää.

*näytän, ilmeisesti ei ollut sitä mitä arvon kusipää etsi*

Mies: Ei, nämä eivät ole niitä mitä etsin.
Minä: No miun tietääkseen täs pitäis olla kaikki mitä meil o.
Mies: *imitoi* "miun, pitäis, meil.." Onko nuorella miehellä hieman suppea sanavarasto vai oletkohan edes suomalainen? *nauraa* Onko. Vaikeuksia. Ymmärtää. Puhettani.
Minä: *hiljaa* Vaikeaa ymmärtää tuollaisia seniilejä lättäperseitä..
Mies: Mitä sanoitte?
Minä: Että toivottavasti löydätte etsimänne.
Mies: Kiitos!

Siispä Minna näyttää herralle missä nämä einekset ovat.

Mies: Nuorimies, ne olivat pakastealtaassa! *heiluttelee pussia naamani edessä ja virnuilee typerästi*
Minä: *taas hiljaa* Oisit sanonu että tartteet jotain mikä on samanlainen ku siun sielu: KYLMÄ JA JÄINEN.
Mies: Mitä sanoitte?
Minä: Että hienoa että arvon herra löysi etsimänsä.
Mies: Kiitos!

Myöhemmin Minna kertoo, että samainen mies oli tilannut meidän kautta kahdeksan kessiä viiden kilon jauhopaketteja. Miehen auto odottaa kaupan takaoven luona (sama mesta minne kaikki kamat tuodaan rekoista). Laitan ensin säkit kärryyn, sitten tökkäsin stiletillä vitunmoisen reiän, toivon mukaan jauhot leviää ympäri ukon kämppää kun nostelee niitä hitoille autostaan. Mies tulee takahuoneeseen "valvomaan" (vittu ei edes ole töissä siellä, kuka helvetti se kuvittelee olevansa, keisariko?). Olen lastannut suunnilleen viisi kessiä kärryyn.

Mies: Nuorimies, eikö kannattaisi laittaa niitä kessejä sinne alemmallekin tasolle, etteivät ne tipu.
Minä: Ei kannata, kato täs on semmonen kikka et näitten kessejen muovi on paskana, nää tippuu maahan.
Mies: *kävelee oven luo* Mites tämä oikein avautuu? Hmm.. Ei aukene sisälle eikä ulospäin, onkohan tässä jokin jippo?
Minä: Siinä on kuule semmonen taikatemppu mitä monet ei ihan tiedäkään, miepäs näytän.

Nostan vikat säkit ja menen oven luo. Lausun taikasanat ja avaan oven aukaisinnapista. Miestä hieman vituttaa kun ei hoksannut nappia aiemmin ja stondasi oven luona kuin mikäkin vitun apina. Saavumme ulos ja roudaamme säkit hänen autoonsa, samalla kun heittelemme pikkuherjoja toisillemme. Viimeinen säkki nakattu autoon.

Minä: Nonnih, siinä olikin viimeinen säkki.
Mies: Sillälailla, kiitoksia teille *nostaa oikein ylevästi hattuaankin*
Minä: Eipä kestä, hyvää päivänjatkoa!
Mies: Kiitos. Ja hyvää ystävänpäivää!
Minä: Ime munaa käppänä.
Mies: Mitä sanoitte?
Minä: Että samoin!
Mies: Kiitos!

Ja huristaa autolla tiehensä. Mies varmaan yritti olla kohtelias, mutta silti onnistui olemaan ihan kusimulkku. Ihmiset hieman pahalla päällä tänään, kuten minäkin. Lisää tarinoita tulossa joskus!

On se vaan kumma miten paljon asioita kerkeää joinakin päivinä tapahtua. Tänä aamuna kävellessäni linkkapysäkille (ensin viillettyäni peukalooni helvetin syvän haavan pahvilaatikosta) satuin huomaamaan sellaisen hieman myyrän näköisen vanhan naisen. Kun viimein seisahduin paikalleni linkkapysäkille, niin nainen vain tuijotti minua. Olen oppinut katsomaan sivusilmällä niin en katsonut suoraan kasvoihin mutta sen tajusi SELVÄSTI, että se nainen mulkoili minua. Hän alkoi jututtamaan minua, kyseli kauanko olen Imatralla asunut ja onko linkka mennyt jo ohi. Oli se aika huvittava tilanne, kun jouduin oikein kumartumaan että kuulin mitä myyrä oikein puhui.

Sitten hän yhtäkkiä kysyi että uskonko että Jeesus tulee? Hämmentävää, miten nopea, vähän by the way-tyylinen lause saa melkein virneen naamalle (oli siinä pitelemistä, mutta luulen ettei hän huomannut että melkein kuolen nauruun hänen puhuessa Jumalassa ja saarnaamassa uskonko häneen), mutta pidin pokkani tilanteessa. Ja nauroin päässäni. Rehellisesti sanottuna nauroin vain koko tilanteelle, koska se oli niin hiton stereotyyppinen. Olen aina luullut sitä urbaanilegendaksi, että mummot tulee tuosta vain sanomaan että "Jeesus tulee, otatko vastaan?", mutta vasta kohdattuani moisen ilmiön, niin se oli huvittavaa. Minusta on silti niin vitun vammaista, kun jotkut nauravat "Hähää, sä uskot Jumalaan, vaik se ei ees oo olemassa, heheheheheheheheheh!!!", koska se on jotain niin ääliömäistä, mitä tiedän. Tilanteessa huvitti vain se, että "Ei tätä tapahdu kuin Ankkalinnassa", eikä se, että toinen uskoo Jumalaan.

Ok, se siitä. Hän tulee siis samaan linkkaan. Ei onneksi viereeni, koska olin todella väsynyt enkä jaksanut käydä keskustelua mistään. Tosin mietin mielessäni, miten huvittavaa olisi jos olisin sanonut että "Minun herrani on Saatana, hän pitää minua hyvänä. Kato ny näitä vaatteitakin, ei mikää Jumala tätä saa aikaa!" Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ei herranen aika viitsi leikkimään toisen herkällä mielellä. Meinaan linkassa olisi voinut sanoa kuskille että "Älä päästä häntä tänne, hän on Kadotuksen tiellä! Luciferin käskyläiset Helvettiin bussista!" No jaa, olisi silti ollut hauskaa sanoa että "antaa Jeesuksen tulla, mä ootankin jo perse pystyssä kunnon kyytiä!"

Linkkamatkan loputtua saavuin koululle, jossa menin tanssiharjoituksiin. Harkat menivät ihan kivasti, vaatii vielä harjoittelua, mutta emme me sentään paskin pari olleet. Harkkojen jälkeen matkasin kouluun, koska olisi ollut tyhmää mennä töihin kahdeksi minuutiksi ja mennä takaisin "omaan" kouluuni. Minulla oli uusintakoe sovittu uusintakoe sille päivälle. Melkein heti kun astuin kouluun sisälle, alkoi kamala niiskutus ja helvetilliset kuumeoireet ja yskimiset. Siis mitä vittua, kiltisti menen kouluun PALJON ennen koetta, että kerkeän lukea kokeeseen ja että VARMASTI pääsen kokeesta läpi, niin tulee niin paha olo että hyvä että edes pystyssä pysyn. Sekin tuntui olevan vaikeaa, välistä piti mennä jonnekin piiloon kaatuilemaan (vessaan) ettei kukaan luule että olen pilvessä tai kännissä (ihan totta, silmäni olivat todella oudon näköiset/oloiset) niin veskissä piti vähän väliä istua ja rauhoittua sekä siinä sivussa huuhdella naamaa kylmällä vedellä, kasvoja kirveli niin hitosti, ja se sattui niin maan perkeleesti, puhumattakaan kirvelystä niskassa, jonka sain viikonloppuna ollessani arkunkantajana.

Kaiken paskanaolon sivussa käytin aikaa kokeeseen lukemiseen, että siis TÄYSIN VARMASTI en joudu uusimaan sitä kesällä. Eli homma meni siis näin: Minulla meni sekä välikoe että kurssikoe vituilleen, mutta jos kurssikokeen uusinnassa pääsen läpi niin en saa hylsyä fysiikassa ja kemiassa (se koe siis). Ok, seuraavaksi tulee se tärkein osa koko jutusta, joten muista tarkkaan: Välikokeessa aiheena olivat metallit ja epämetallit, kitkan lajit, ajanmittaus etc. KURSSIKOKEESSA oli aiheina kosmetiikka, jännite-, resistanssi- ja energialaskut (plus teoria) sekä säteilyn eri lajit. Ok, siis välikoetta EI voi uusia, vain kurssikokeen. Luin siis kurssikokeen aluetta ihan saatanasti, muistin kaikki varmasti etu- ja takaperin. Kun sain koepaperin käteeni niin huomasin että aiheet ovat välikokeesta. Sinä hetkenä iski uskomaton vihanpuuska, ja fysiikan opettaja saavutti ihan uuden tason vihajärjestelmässäni. Olisi ollut ihan kiva jos se SAATANAN KANTTURA OLISI ILMOITTANUT, ETTÄ SE VITUN KOEALUE ON SAMA KUIN SIINÄ SAATANAN VÄLIKOKEESSA, ETTEI TARVITSE LUKEA ALUETTA KURSSIKOKEESTA. SAATANA PERKELE HELVETTI VITTU.

Taisin nyrjäyttää aivoni, koska tajuttuani asian laidan menin hetkeksi lukkoon ja vain tuijotin sitä paperia. Sitten kuulin sydämentykytystä ja kuulin opettajan tuskanhuudot, ja mielessäni näin kuinka hänen hampaansa revitään yksitellen ja jätetään nivelistä roikkumaan suuhun, ja hänen suuhunsa kaadetaan suolaa. Ja lopuksi hän tukehtuu omaan veriseen oksennukseensa ja anoo armoa vielä kerran ennen viimeistä hengenvetoa, joka katkeaa aseen laukaisuun. Tämän ihanan valveunen jälkeen "heräsin" ja aloin tekemään koetta. Pitkin vittua, tietenkin. Olin siis turhaan lukenut kokeeseen, turhaan valvoin koulussa tunkkaisena silmät punaisena. Kokosin itseni, palautin kokeen ja menin alakertaan pesemään kasvoni kylmällä vedellä. Taas. Sitten otin kupin kahvia ja yritin pikkuhiljaa palautua todellisuuteen, ennenkuin menin teatterille, koska inhoan itseäni silloin kun olen.. tuota, toisessa maailmassa. Menin koulusta teatterille, omaksi onneksi normaalin oloisena. Ja loppu on historiaa.

Sanotaan nyt vain, että tämä päivä oli hanurista. Menen nukkumaan. Chinqui!

Varsin mielenkiintoinen päivä, tämä nimittäin etenee ilman silmälaseja koska unohdin ne kotiin. Ja sisälle en päässyt takaisin hakemaan niitä koska ei ole avaimia, jotka muori sattumoisin otti (meillä on vain yhdet avaimet). Ei tässä mitään, muuten meni päivä ihan hyvin, paitsi että äsken meinasin käydä kusella ja kun olin avaamassa vyötäni auki niin kuuluu pieni rusahdus, ja sitten vyön solki teki kympin arvoisen sukelluksen vessanpönttöön.

Suuressa järkyttyneisyyden tilassa en pystynyt tekemään muuta kuin todeta itselleni "Us-ko-ma-vitun-ton-ta" ja noukin sen sieltä pytystä pois. Huuhtelin soljen (ja käteni) huolellisesti ja keräilin irronneet osaset lattialta (onneksi pönttöön ei tippunut niitä pikkumuttereita) ja kävelin pois ahdistuneena.

Tänään olisi vielä tanssiharjoitukset tuolla toisessa koulussa (olen Vanhojen Tansseissa mukana) ja käsissäni on jännä lemu, mutta siitä ei tanssipartnerille kannata huomauttaa.

Että näin, kohta fysiikan & kemian tunnille, joskus taas kuullaan.

Kirjoita nimesi niin että jokaiselle riville tulee yksi kirjain eli siis allekkain. Haasta saman verran ihmisiä kuin nimessäsi on kirjaimia. Jokainen haastettu valitsee yhden kirjaimen ja kirjoittaa kirjaimelle kolme sinua kuvaavaa adjektiivia. (Esim. R=rohkea, reipas, rauhallinen.) Jokainen siis valitsee vain yhden kirjaimen ja viimeinen haastettu joutuu ottamaan viimeisen jäljelle jääneen kirjaimen. Haastettu myös laittaa tämän omaan päiväkirjaansa ja saa tietää mitä hänestä ollaan mieltä ;)

S
I
M
O
N

Haastan:

Viisi ensimmäistä joita kiinnostaa!

Olen varmaan planeetan pahin hiton sähläri. Tänään kun pääsin kotiin (piti päästä vasta kolmelta, mutta asiakaspalvelunpsykologian opettaja ei ollut paikalla, saatana. Kiva oli kuulla vasta kun linkka oli mennyt) niin koska avaimia ei ollut mukana niin menin parvekkeen kautta. Pyyhin roskia kenkieni pohjasta potkimalla ja sutimalla niitä parvekkeen pintaa vasten. Sieltä lensi maahan sellainen iso klöntti jotain ruskeaa moskaa. "Mitä vitun paskaa..?" No sitäpä sitä, paskan päällehän olin näköjään tallannut kotimatkan aikana. Taisi olla tuoretta, lemu oli suorastaan kurkkua kutittavaa, sanan negatiivisessa merkityksessä.

Parvekkeelle jäi helvetinmoiset paskaviirut. Riisuin kengät pois jalasta ja siirryin sisälle. Menin samantien ulkokäytävälle puhdistamaan kenkiä harjamattoa vasten. Siellä nököttää nyt iso paskaklöntti. Mahtaa ihmiset ihmetellä, että kenen kengästä tuli tuollainen lehtiläjä. Siirryin sisälle vielä jynssäämään kengät puhtaiksi, koska paskaa oli vielä ja haju ei antanut minun jättää niitä sinne. Nappasin leipäpussin sulkemiseen tarkoitetun kovan ja terävän muovinpätkän ja jynssäsin kaikki kengän pohjan kolot puhtaiksi siitä skeidasta. Yrjö meinasi lentää enemmän kuin pariin kertaan. Huuhtelin pohjat vielä veden alla ja laitoin parvekkeen oven pieleen pohja ylöspäin tuulettumaan, että haju katoaa tuuleen. Vitun tyhmästi tehty.

Hetken kuluttua koko olohuone lemusi paskasta. Yhteenvetona oli että tuuli puhalsi sisälle, ja paskanokareita taisi vieläkin jäädä sinne kengän pohjaan, helvetti vie. Paskapuuska täytti siis olkkarin. Vein kengät äkkiä eteiseen ja jätin oven hetkeksi auki. Onneksi edes se auttoi, tuuli sittenkin vei lemun pois huoneesta. Ihan hyvä juttu, en nimittäin halunnut selittää muorille, miksi olkkarissa haisee paska ja että se tuli vielä minun kengistäni. Nyt kriisi on ohi, ja keitin itselleni teetä. Juon sen nyt. Shazam.

Näin ihan helvetin omituista unta. Olin teatterilla, ja siellä palloiltiin tavalliseen tapaan. Sitten lähdin ulos teatterista kaverini Laurin kanssa, ja yhtäkkiä olimmekin molemmat gangstereita. Tai ainakin jonkin sortin jenginjohtajia, sillä meidän takana kulki meidän jengiin kuuluvia rastafareja, joista 4 oli sellaisessa romuisessa kuplavolkkarissa. Paikalle saapuu lisää rastafareja, nähtävästi kilpailevasta liigasta, ja sanovat meille selvällä Jamaikan aksentilla:" You have 'em bad business 'ere, bwoys! Mi' eon King Courtney wants his bling-bling back now." Tajusin, että olimme siis pystyssä jollekin rastajengin johtajalle rahaa, ja jotenkin kummassa unessa tiesin, että olimme tehneet diilin King Courtneyn selän takana, joten olimme siis liemessä. Vihollisrastat tulevat paikalle ison rekan kanssa, jossa on helvetin pitkä ja paksu putki, jonka he tunkivat MEIDÄN rastafari-miehistön kuplavolkkariin. Jostain syystä putkesta valui vitusti paskaa ja auto täyttyi siitä.

Sitten kuuluu helvetin pelottavaa naurua ja he alkavat tykittää siitä putkesta paskaa minun ja Laurin niskaan. Juoksemme aluksi samaan suuntaan pakoon, mutta saimme silti paskaa niskaamme, kun rastat vetivät rekalla ohi. Pysähdyimme ja kiljuimme vittu-sanaa ja käsiä levitellen tutkailimme silmillämme paskaisia vaatteita. Samassa huomaan, että ne jätkät tulevat takaisin! Pakenemme eri suuntiin, minä piiloudun jonnekin puskan taakse ja hiivin sieltä jonkun autotallin reunustalle piiloon. Rekasta kuuluu huutoa:"Tuu esiin! Paskanen homoneekeri jää pihalla varmasti kiinni!" Sitten miehet kurvaavat samalle pihalle, missä olin väijyksissä. Juuri ja juuri hiivin vielä taaemmas reunasta, joten he eivät nähneet minua. He tulivat takaisin, tällä kertaa nousivat rekasta ja heillä oli machetet (viidakkoveitset) kädessä ja lähtivät hitaasti kävelemään minua kohti, kun kykin puskan takana piilossa. He saapuivat lähemmäs. Sydämmeni tykytti pelosta. Joku jätkistä oli saanut Laurin kiinni ja heilutteli hänen veristä ja paskaista päätään siluettina valosta. Juuri kun rastamies oli vajaan 3 metrin päästä minusta, heräsin. Meni niin pelottavaksi että heräsin painajaisesta. Unta en sen jälkeen saanut ollenkaan, suljin vain silmäni ja näin vain palloja ja neliöitä.

Huhhuh, nyt kansantalouden tunnille. Simppa kiittää ja kuittaa.