IRC-Galleria

Tuntuu kuin NYT olisi joka kerta kaunis.
Aina kun olen tiedostanut, että
NYT
TÄMÄ HETKI
JUURI TÄSSÄ

joka kerta se on ollut kaunista, tai hienoa, tai ainakin se aina antaa.
Eniten, tämä.
Nykyhetken tiedostaminen antaa niin paljon!

Oikeastaan "pahat vibat" ja "huonot hetket" on aina menneitä tapahtumia?
Kun mä tiedostan huonon olon, en silloin tiedosta nykyhetkeä erityisemmin.
Mä vaan tunnen, se tunne vie mennessään.
Vajoan usein vielä "menneeseen" tai "tulevaan"..
Ehkä hämmennys johtuu osittain siitä?

Sen lisäksi että pyrkisi käsittelemään tunteitaan, yrittää luovia "menneisyyden" aallokoissa tai "tulevan" pelossa. Ja sehän on vähän tyhmää. Tai ainakin hassua.
Uskoisin, että me luodaan menneisyys samalla tavalla kuin tämä hetki.
Mutta ei sitä ehkä näin kannata luoda.
Eiks menneisyydestä tule tällä tavalla vähän kurja paikka?

Haastan sinut luomaan itsellesi yhden mielekkään muiston menneisyydestä!
Mieti.
Mitä olet aina mielessäsi tehnyt?
Mitä olisi voinut tapahtua, että sinusta olisi tullut vielä jännempi tyyppi?

Anna virrata, se tuntuu hyvältä.


(Mä ainakin muistelen nyt sitä kuinka matkustin Egyptiin, kohtasin Sulttaanin ja opettelin steppaamaan.)