IRC-Galleria

-Maanantai 15.11.2010 20:15

Ja meidän juttu alkoi nopeasti ilman päämäärää.
Me tiedettii vaa, et välimatka meitä määrää.
Nyt loppujen lopuks me ei mennä yhtämatkaa,
yritän keksii, miten eteenpäin jatkaa.
Vaik olit kaukana, olit aina mun mielessä,
mun sydämessä, tossa sohval mun vieressä.

En tajunnut miten katoavaista olla saattaa
nää yhteiset hetket, jotka jäivät vähiin.


Mutta silti kaikest huolimatta mä niin toivon,
et mä voisin sanoo sulle jotain,
millä saisin korjattua elämäni suurimman mokan.
Kun mä päästin sut menemään, sä lähdit kävelemään,
enkä pysty näkemään sua ehkä koskaan enää.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.