Tämä minun uusi rakkaus on rodultaan kuvasz, unkarilainen paimenkoirarotu.
En tienny tätä vielä silloin, ko ensimmäisen kerran menin tätä koiraa kattomaan,
ja rapsuttelemaan.
Hyvin otti rapsutukset vastaan, ja myöhemmin ruuanki,ja kesti koskea syödessäki,
ei sanonu asiaan mitään.
Hassua tässä on se, että luin myöhemmin illalla rotukuvauksen kyseisestä rodusta,
ja järkytyin!
"Kuvasz on koira jolle oma perhe on koko maailma!
Omistajan on joskus vaikea kuvata kuvaszin luonnetta, koska se on kultaisen ystävällinen, pitkämielinen, hellyydenkipeä, uskollinen, kiltti ystävä. Mutta toisaalta, sama koira on myös melko juro, ei pidä vieraista, eikä vieraiden hyväilyistä, käyttäytyy jopa vihamielisesti kotia lähestyvää vierasta kohtaan. Ulkopuolisen silmin koira vaikuttaa "vihaiselta koiralta". Kuvasz on päivä ja yö, aurinko ja myrsky, kaikki siellä koiran alkukantaisen luonteen mukana.
Nykyisten kuvaszien luonne on usein paljon sosiaalisempi kuin esi-isiensä, mutta jokaisessa kuvaszissa elää silti se pustan valkea vartija! Tämän muistaen kuvaszia ei saa missään tapauksessa, eikä millään tavalla, houkuttaa, tai kannustaa taistelutilanteeseen, eläintä, puhumattakaan ihmistä, kohtaan! Huomioitavaa kuvaszista on myös että se rakastaa lapsia, mutta vain oman perheen lapsia! Vieraan yrittäessä koskettaa kuvaszia voi tämä perääntyä tai väistää kosketusta, tämä johtuu vanhasta toimintakyvyn, koskemattomuuden säilyttämisestä."
Kuvasz puolustaa omaa kotiaan ja perhettään oman henkensä uhalla, ja näin ollen ei ole vieraita kohtaan ystävällinen, vaan voi jopa hyökätä kimppuun. Sain mie kyllä tietää, että tämä minun uusi rakas hyökkää outojen miesten kimppuun kyselemättä, mutta naisia kohtaan on ok. Ainaki minua, onneksi. Sen verran tuossaki ilmeisesti on "normaalia" kuvaszia.
Kuten kuvista voi huomata, se on sulonen, ja iso nallekarhu, joka tulee heti tökkimään kuonolla, jos erehtyy lopettamaan rapsutuksen. Yritti se tukkia mulle syliinki istumaan, ko istuin penkillä, mutta raasu on niin iso ettei mahtunu...
Suomessa on tasan yks kasvattaja, jolla on kuvaszeja.. Vahinko, että mulla ei tosiaan ole mahollisuutta ottaa tuommosta koiraa nyt. Pitäis olla omakotitalo, ja iso piha. Tulevaisuus onki sitten eri asia, tuommonen mulle kuiten joskus tulee, minun sydämessä on nyt kuvaszille varattu paikka.
On nuo kuulemma aika jästipäisiä, ja vaikeita kasvattaa, mutta ko sen jaksaa tehä kunnolla, niin saa mahtavan koiran. Tuota en epäile yhtään, ja haluan koiran, jolle mie olen koko maailma, ja se puollustaa minua, jos tarvetta on. Vahinko vain, että tuon kokonen koira veis minua ko märkää rättiä, jos niin haluaa...
Ehkä mie ensin tyydyn siihen kultaseennoutajaan, vähän helpompi tapaus,ehkäpä..
Muuten on menny tosi hyvin, olen käyny tallilla välillä, ja tehny kaikkea pientä täällä. Ei mitään sen suurempaa ole tapahtunu, ja kai son ihan hyvin. Viikonloppuna tulee joku ihme hihhuliporukka, jotka kävelee kuumilla hiilillä.. Huhhuh,saa nähä mitä siitä tulee.. Innolla jään odottamaan.
Niin,ja lämpömittari näytti eilen +22, mutta tuuli,niin ei ollu erityisen lämmin..
Kettu kuittaa.