IRC-Galleria

Wautsi... Aloitin uuden työn. Noh, on siitä jo yli viikko, mutta on se silti uusi. (Mummoni työskenteli koko ikänsä samassa työpaikassa, vähintäänkin hänen kriteeriensä mukaan työpaikkajuttuni on yhä tuore).
Olen blokkari espoolaisessa yökerhossa. Ei ehkä ihmeellistä tuo duuni, mutta mukavat lisät ja la-su välissä tuplana! (vaikka joskus tuntuu, että tuolloin la- su välisenä yönä ottaisin ehkä mieluummin viskin tuplana!)

Espoolaiset, ne kummajaiset, joita pidetään rikkaina, omahyväisinä ja hölmöinä... Omaan maailmaansa sulkeutuneet espoolaiset kumminkin avarsivat näkemystäni heidän kulttuuristaan.

Perusespoolainen on lyhyt ja sopusuhtainen, tytöt on nättejä, pojat.. noh, vähän nekin kyllä on NÄTTEJÄ! Olen siis todennut, että espoolaisväestöstä todella suuri osa on hinttejä, ainakin muuhun pääkaupunkiseutuun verrattuna.

Jotteivät espoolaiset nyt tule ja mätkäse, niin täytyy todeta, että espoolaiset ovat yllättävän mukavaa porukkaa, olen tullut heidän kanssaan toimeen erittäin hyvin. 150 kiloinen korsto jopa vaati saada minulta halia samalla, kun minulla oli hänen painonsa verran laseja sylissäni. (ok, ei ihan niin paljon mutta kyllä kattoa hipoi!)

Toisaalta espoolaiset on espoolaisia. Ne on vähän niin kuin hirvet. Ihan ok kunhan eivät tule mun tielle!
Pyydän etukäteen anteeksi niiltä espoolaisilta, joita kirjoitukseni syvästi loukkasi!

Tänään minulla on ollut erittäin tylsä päivä. Ja tänään minä löysin gallerian päiväkirjan, tämän mahtavan tuotoksen, jota kukaan muu kuin minä tuskin koskaan lukee... Itsekin vain ehkä sunnuntaisin ja muina pyhinä.

Elämä on niin kovin jännittävää. Tänään postilaatikostani näet tupsahti seiska. Sen kannessa kerrottiin, että olin voittanut mahdollisuuden lukea seiskaa seuraavana kolmena viikkona, joka torstai. Olipas päivää piristävää. Olen kerrankin voittanut jotain, ja himpskatti, ihan osallistumattakin!! Nyt seiska on pöydällä, se mitä luultavimmin päätyy lehtiroskikseen ilman, että sen kansi koskaan aukeaa. Mutta toisaalta, voinhan aina iltapalaksi tutustua muiden ihmisten yksityiselämään kuvina ja tekstinä, joten taidan jättää seiskan kuitenkin paikkaan, josta sen ehkä vielä huomenna löydän. Ihan vain varmuuden vuoksi.
Ainut asia, joka mielessäni tällä hetkellä pyörii on suuri kysymys: miksi juuri seiska, eikö hesari olisi ollut yleishyödyllisempi.
Salarakkaat kunniaan <3